Katarina Wennstam: Petturi

...aurinko helottaa pallona taivaalla alkaessaan kivuta Hammarbybackenin ylle. Sininen maanalainen kiitää kirskuen Skanstullsbron yli. Aamuvirkut pyöräilijät yrittävät päästä kutakuinkin kuivina töihin ja väistelevät vielä jäljellä olevia vesilammikoita.Samalla hetkellä kun Globenin pyöreä valkoinen areena alkaa hehkua auringonpaisteessa, mies lysähtää porraskäytävän lattialle Norra Hammarbyhamnenin osoitteessa Ljustergränd 5. Sarastava valo ei sinne yllä. Siellä aamun värjäävät punaiseksi veri ja kuolema.

Ruotsalainen, suosittuna rikosreportterinakin toiminut kirjailija Katarina Wennstam lienee suomalaisille dekkarien ystäville tuttu muun muassa sellaisista kirjoista kuin Alfauros ja Turman lintu, joissa hän - päähenkilönä seikkailevan syyttäjä Madeleine Edwardsin hahmon kautta - tutkii erityisesti naisten kohtaamaa väkivaltaa.
Tänä keväänä suomennettu Petturi on Wennstamin uuden trilogian aloitusosa. Sarjan päähenkilöitä on kaksi, ja heistä kumpikin edustaa ruotsalaisen yhteiskunnan vähemmistöä: rikoskomisario Charlotta Lugn on naimisissa naisen kanssa ja asianajaja, oikeusavustajana toimiva Shirin Sundinin vanhemmat ovat muuttaneet maahan Iranista.

  Petturi oli minusta ihanan erilainen dekkarituttavuus, myös muiden seikkojen kuin valtavirrasta erottuvien päähenkilöidensä suhteen, sillä tarinan pääpointti ei ole rikollisten jahtaamisessa vaan nyt mennään astetta syvemmälle: Wennstam pohtii teon motiiveja ja toisaalta myös niitä tekijöitä, jotka voivat vääristää rikostutkintaa ja oikeudenkäyttöä: miten jutun esitutkinnassa ja syyttäjävirastossa työskentelevien virkamiesten henkilökohtaiset asenteet ja elämänkokemukset vaikuttavat rikosprosessin kulkuun. Wennstam saa ujutettua tarinaansa  myös juuri nyt hyvin pinnalla olevia kysymyksiä vähemmistökulttuurien selviytymisstrategioista. Kysymyksiä siitä, kuinka kovan hinnan vähemmistöjen edustajat joutuvat maksamaan voidakseen tulla kohdelluksi yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

  Wennstam on sijoittanut kertomuksensa ammattilaisjalkapalloilun koviin ja äärimmäisen konservatiivisiksi paljastuviin ympyröihin. Ensi alkuun koin aihepiirin itselleni vieraaksi, mutta Wennstamin kerronta imi minut kuitenkin nopeasti mukaansa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka vakavista asioista jalkapallossa onkaan kyse: lajin ja seurojen tahrattomana säilyvästä maineesta, suurista rahoista, sponsoreista, kiihkomielisistä kannattajista, pelaajien yksityiselämään ja ulkonäköön kohdistuvista paineista... Miten yksittäinen pelaaja voi selviytyä moisessa hullunmyllyssä järjissään, varsinkin jos hänellä sattuu olemaan jotakin salattavaa?

  Murha, joka tuona aurinkoisena kesäaamuna paljastuu, on karmea: nuori, raamikas jalkapallotähti löydetään kotioveltaan raa'asti surmattuna. Epäilyt kohdistuvat ensin järjestäytyneeseen jalkapallohuliganismiin, sillä Sebastian Lilja on äskettäin vaihtanut seuraa ja on siksi saanut entisen kotiseuransa kannattajat raivon partaalle: Sebastian on petturi, joka saa maksaa teostaan. Pian tapauksesta tulee ilmi uusia seikkoja, joiden vuoksi Charlotta Lugn pelkää menettävänsä objektiivisuutensa. Näkeekö hän nyt vain sen, minkä odottaakin näkevänsä?

  Shirin Sundin pyydetään uhrin vanhempien oikeusavustajaksi. Henkirikostapauksissa Shirin kokee omaisille antamansa tuen lisäksi toimivansa ennen kaikkea uhrin äänenä, puolustettava iäksi vaiennetun ihmisen oikeuksia. Niin käy nytkin, nainen  tuntuu uppoutuvan tapaukseen sydänjuuriaan myöten. Työstä tuleva  hallinnantunne ja tiukat aikataulut ovat  hyvää vastapainoa Shirin yksityiselämässä tapahtuvalle myllerrykselle: hänen avioliittonsa ruotsalaista syntyperää olevan miehensä kanssa on yhä vakavammassa syöksykierteessä ja suhteet iranilaistaustaisen  kotiväen kanssa  eivät nekään ole helpoimpia hoidettavia. Shirin tasapainoilee kahden kulttuurin välillä, mutta on samalla ylpeä saavuttamastaan paikasta ruotsalaisessa keskiluokassa. Toisaalta juuri heiltä, persialaisilta, sopeutuminen uuteen kulttuuriin näyttää onnistuvan. Mutta hänen omasta perheestäänkin löytyy esimerkki vallan toisenlaisesta kohtalosta.

  Shiri rakastaa työtään, mutta toisinaan tälläkin saralla kuohuu. Oikeuslaitoksen sisällä vallitsevat luutuneet käsitykset ja  asenteellinen ilmapiiri ovat miltei mahdottomia murtaa, mutta juuri tällaisissa tilanteissa Shiri näyttää olevan elementissään. Hän käy ovelaan taistoon, johon saa avukseen myös rikoskomisario Charlotta Lugnin.

  Petturi oli minulle mieluisa dekkarilöytö. Wennstam muutti omalta osaltaan hiukan nuupahtaneita käsityksiäni ruotsalaisista dekkarikirjailijoista. Wennstamin kerrontapa on minusta raikas ja uudenlainen, poissa oli se ennalta-arvattavuus ja junnaaminen, johon kyllästyin vuosia sitten esimerkiksi Mari Jungstedtin tuotantoa kahlatessani. Wennstamia tulen ilolla seuraamaan tulevaisuudessakin. Taidan tutustua hänen aiempiin teoksiinsa uutta Lugn & Sundin -tapausta odotellessani.

Wennstamin uutuudesta myös täällä: Mari A:n kirjablogi, Nenä kirjassa, Reader why did I Marry him, Ullan luetut kirjat,

 *Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaaste.


Katarina Wennstam: Petturi (Svikaren, 2012)
Otava, 2015
Suomentanut Anja Meripirtti
Alkuperäiskieli: ruotsi
E-kirja