17.4.2015

David Suchet: Hercule Poirot ja minä


Olen 162 cm pitkä. Pääni on kananmunanmuotoinen, ja kannan sitä hieman vasemmalle kallellaan. Silmäni, niin minulle on kerrottu, hehkuvat vihreinä, kun olen kiihtynyt. Kenkäni ovat nahkaiset, tyylikäät ja kiiltävät. Kävelykeppini on koristeltu kullatulla kädensijalla. Kelloni on suuri ja pysyy tismalleen ajassaan. Viikseni ovat koko Lontoon komeimmat. Huomaatko, mon ami? Ymmärrätkö? Edessäsi seisoo Hercule Poirot.
  Tuo hurmaava silmien tuike, pieni kumarrus, hatun nosto ja sitten tuttu, kohtelias tervehdys: Bonjour, mon cherie! Kyllä, hän se on, miljoonien rakastama, Dame Agathan luoma ja David Suchetin henkiin herättämä belgialaisetsivä pienine harmaine aivosoluineen, omalaatuisine poikamiestapoineen ja patenttinahkaisine kenkineen. Tunnustan heti aluksi, että rakastuin tähän Suchetin esittämään pieneen belgialaiseen heti ensimmäisen Poirot-jakson nähtyäni. Toisaalta kukapa ei voisi olla menettämättä Suchetin Poirotille edes pientä osaa sydämestään? Äkkirakastumiseni syynä oli ennen muuta  Poirot itse, mutta myös huolella 1930-luvun art deco -henkeen rakennetun tv-sarjan ainutlaatuinen tunnelma oli omiaan aiheuttamaan syvää huokailua.  Laatua, laatua ja vielä kerran laatua! Agatha Christie's Hercule Poirot taisi olla minulle niitä ensimmäisiä laadukkaita brittituotantoja, joita voin katsella lukemattomina uusintoinakin katselunautinnon vähääkään kärsimättä.

  Silkasta rakkaudesta tartuin myös tähän näyttelijä David Suchetin kirjoittamaan teokseen, jossa hän johdattaa lukijansa tv-sarjan kulissien takaiseen maailmaan ja kertoo miltei kaksikymmentäviisi kestäneestä, antoisasta taipaleestaan maailman tunnetuimman fiktiivisen persoonan kanssa. Tämän teoksen luettuani olen hivenen lähempänä belgialaisen etsivän omankin arvoituksen ratkaisua: sitä, miten tuo pikkumies onnistui saamaan melkeinpä koko maailman polvilleen.

  Dame Agatha Christien ensimmäisen Poirot-tarina (suom. Stylesin tapaus) ilmestyi Yhdysvalloissa vuonna 1920. Poirotin viimeinen juttu, jonka Christie oli kirjoittanut jo 1940-luvun alussa, ilmestyi 1975, vain hieman ennen kirjailijattaren kuolemaa. Suchet sai toiveensa mukaisesti tehdä miltei kaikki Poirot-tarinat englantilaiselle ITV-kanavalle. Yhteensä tarinoita kertyi seitsemänkymmentä kappaletta. Christie tuntui itse jossakin vaiheessa jo kyllästyneen hahmoonsa ja nimitteli tätä yksityisessä päiväkirjassaan jääräpäiseksi ja aivan mahdottomaksi persoonaksi, mutta lukijat olivat tehneet päätöksen hänen puolestaan: he olivat niin rakastuneita Agathan jäärään, että naisen oli kertakaikkiaan vain jatkettava kirjoittamista. Dame Agathalla taisi olla sankariinsa todellinen viha-rakkaussuhde!

  Ja niin taisi käydä David Suchetillekin. Hänen suhteensa tuohon belgialaiseen logiikan pikkujättiläiseen oli ja on hänen omien sanojensa mukaan yhä vieläkin niin mutkikas, että sen täydellinen selittäminen saati ymmärtäminen on mahdotonta. Poirot on ohjannut Suchetin tunteiden vuoristoradalle useammin kuin yksikään toinen ihminen ennen tai jälkeen -ja ehkäpä juuri tästä syystä näyttelijä kertoo hahmon yhä vieläkin olevan hänen läheisin ystävänsä. Suchet muistelee elävin sanakääntein niitä aikoja, jolloin hän enää tiennyt, mihin mies nimeltä Suchet päättyi ja mistä mies nimeltä Poirot alkoi... Tällainen syvä yhteensulautuminen roolihenkilön kanssa kertoo Suchetin olevan luonnenäyttelijä vailla vertaa. Mies on hyödyntänyt tätä erikoisosaamistaan paitsi Poirotissa, myös lukuisissa muissa kuuluisiksi tulleissa teatteri- elokuva- ja tv-rooleissaan.

  Kun Suchetia 1989 pyydettiin ensimmäisen kerran Hercule Poirotin rooliin ITV:n tulevaan suurtuotantoon, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, minkälaiseen seikkaluun ja julkisuusmyllyyn hänen myöntävä vastauksensa johtaisi. Alkuun Suchet oli epäilevällä kannalla: hän ei ollut lukenut ainuttakaan Poirot-kirjaa ja isovelikin varoitteli roolista: 'sinuna en koskisi Poirotiin pitkällä tikullakaan'. Jokin - ehkä se oli intuitio - sai Suchetin ottamaan tarjouksen vastaan ja loppu onkin tv-historiaa. Hercule Poirot ja minä -teos kertoo viehättävien yksityiskohtien kera siitä prosessista, johon Suchet antautui etsiessään itsestään juuri sitä aitoa ja oikeaa Dame Agathan luomaa Hercule Poirotia. Kuinka hän lähestyi hahmoaan, rakensi tämän olemuksen, luonteen, ulkoasun, kävelytyylin, puhetavan...  Näyttelijä tahtoi alusta alkaen kunnioittaa Agatha Christien näkemystä Poirotista, eikä ottanut ohjeita tai määräyksiä roolihahmon luonteesta vastaan keneltäkään - paitsi itsensä Dame Agathan tyttäreltä Rosalind Hicksiltä, joka painotti huumorin olevan sallittua, mutta vain, jos katselija nauroi Poirotin kanssa. Sen sijaan Poirotin itsensä esittäminen naurettavassa valossa olisi kielletty. Suchet painoi tämän kullanarvoisen ohjeen mielensä syvyyksiin 'ikuisiksi ajoiksi'. Vuosien vieriessä hän kykeni syventämään Poirotin henkilöhahmoa entistä hienosyisemmäksi ja monitahoisemmaksi, aina Christien henkeä kunnioittaen ja hioen pienen belgialaisen luonteenpiirteitä esiin ällistyttävällä tarkkuudella ja sävykkyydellä. Prosessin lopputuloksena syntynyt Suchetin Poirot on kristallinkirkas, älykäs, pikkutarkka ja huumorintajuinen mies, joka loogisten kysymysten lisäksi joutuu - katolisen uskonsa ajamana - pohtimaan myös moraaliaan ja oman uskonsa suhdetta maalliseen valtaan ja lakiin. Tämä silloin tällöin esiin pistävä sisäinen ristiriita tekee hahmosta moniulotteisen ja entistä mielenkiintoisemman.

   Kun Suchet teki Poirotinsa kanssa neljännesvuosisadan ajan näin pikkutarkkaa ja omistautunutta työtä, oli suorastaan hämmentävää huomata, että hän teki noina vuosina myös muita, yhtä paljon tarkuutta ja omistautumista vaativia rooleja, jotka vetivät häntä luonnenäyttelijänä usein täysin vastakkaisiin suuntiin. Roolien suuri määrä oli osittain pakon sanelemaa, sillä Poirot-sarjan alkuvuosina tuotannon jatkamisesta päätettiin vain vuodeksi eteenpäin, eikä jatkaminen ollut itsestäänselvyys silloinkaan, kun sarjaa oli ehditty myydä jo hyvinkin sataan maahan. Vaikka suosio oli huumaavaa, tuotantotiimin jalat pysyivät aina maassa, sillä tuotantokustannukset olivat sarjan huikean laadun vuoksi päätähuimaavan korkeat. Kun sarjaa vielä kuvattiin vain muutamana kuukautena vuodessa, oli selvää, että Suchetin tie vei muina aikoina teatterin lavalle ja elokuviin, aina Broadwayta ja Hollywoodia myöten. Suosio ja arvostelut olivat myös näillä areenoilla ilmiömäiset.

Hercule Poirot ja minä -teos on jännittävä yhdistelmä muistelmia ja filmografiaa. Suchet käy kirjassaan läpi koko 24-vuotisen uransa Poirotina, ensihetkistä Poirotin viimeiseen hengenvetoon marraskuussa 2013. Tuo hetki on täynnä patoutunutta tunnetta, sellaista, jota voi kokea vain silloin, kun tietää hyvästelevänsä erityisen rakasta ystävää.
Teos sisältää runsaasti tietoa ja hauskoja anekdootteja sarjan kuvauksista ja niiden ympäriltä ja avaapa Suchet kirjassa hieman yksityiselämäänsäkin. Mukana on kerrontaa näyttelijätyöhön liittyvistä prosesseista, julkisuudesta ja Suchetin muista, Poirotin rinnalla tehdyistä rooleista. Pientä toisteisuuttakin hänen kerronnastaan löysin. Asioiden perinpohjainen esittäminen juontuu ehkäpä hänen pikkutarkkuudestaan, yhdestä niistä luonteenpiirteistä, jotka hän jakaa rakkaan ystävänsä Hercule Poirotin kanssa.

Hienon kirjan  kruunaa Poirotmaisella tarkkuudella toteutettu valokuvaliite.

**
  Katsoessani kameraan viimeistä kertaa, muistelen Poirot'n perjantaina Hastingsille lausumia viimeisiä sanoja. Cher ami, sanoin hiljaa... --- Tuolla lausahduksella on minulle valtaisa merkitys, mistä syystä toistin sen vielä kerran, kun hän oli sulkenut oven perässään. -- Se oli lausuttu rakkaalle, rakkaalle ystävälleni Poirot'ille. Jätin samalla hyvästini hänelle, ja se tuntui sydämeni syvimmässä sopukassa saakka.
** 
Internetin kätköistä löytämäni dokumentti Being Poirot toimii ihanana johdatuksena tähän kirjaan!

* Kirjan on lukenut myös Leena Lumi

**Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.


David Suchet: Hercule Poirot ja minä (Poirot and Me, 2013)
Kustantaja: Minerva, 2015, 379 s. +valokuvaliite
Suomentanut Sirpa Parviainen
Alkuperäiskieli: englanti

17 kommenttia:

  1. Kaisa Reetta, luin 'liukuen' tekstisi, sillä luen kohta Poirotin viimeisiä sivuja. Tulen lukemaan ja kommentoimaan tarkemmin, kun olen saanut oman tekstini ulos.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tulen luoksesi katsomaan, kun saat oman tekstisi ulos.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. No niin...Siis minäkin rakastuin Poirotiin sataa. Kyynelehdin kun katsoimme Esirippu laskee. Nyt ihmettelen, miksi emme tallentaneet Poiroteja ja Miss Marpleja. Joku black out.

      Tämä kirja on hyvin perusteellinen, mutta koska aihe on niin kiehtova, lukee innolla. Minuakin hiukkasen tuo pieni toisteisuus vaivasi eli aina kun alkoi uusi Poirot-tuotantokausi käytiin samat jutut läpi ja taas sama kun filmaukset loppuivat. Vain ohjaajat vaihtuivat tiheään. Suchet vaikuttaa yhtä charmantilta ja kiinnostavalta kuin kuin Poirot!

      <3

      Poista
    3. Ihana tuo Being Poirot <3 Voisin heti katsoa kaikki poirotit uudestaan!

      <3

      Poista
    4. Leena, aah, joko sait jutun tehtyä... Tulen lukemaan!

      Esirippu laskee sai minutkin kyyneliin! Suchetin matka Poirotina oli aivan uskomattoman huikea!

      Kirjassa oli perinpohjaisuutta! Mutta se annettakoon Suchetille anteeksi, koska koko juttu on Ilmiö isolla I:llä <3

      Being Poirot on ihana ja arvaa, olenko katsellut tässä viime aikoina Poirotia Youtubesta? :)<3

      Törmäsin muuuten Christien ennen julkaisemattomaan pienoisnovelliin, jonka hankin sähkökirjana eilen iltayöllä tänne metsään. Huvimajan arvoitus laajeni myöhemmin romaaniksi Kuolleen miehen huvimaja!

      Kiitos kommentistasi :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    5. Perinpohjaisuus ei ole aina pahasta.

      Being Poirot katselimme R:n kanssa kokonaan: Kiitos <3

      Minä tilasin tuon kirjakirjana, toivottavasti sitä saa myös siinä formaatissa.

      Ole hyvä <3

      Poista
  2. Olen samaa mieltä TV-sarjasta sekä David Suchetin roolisuorituksesta.
    Dame hylkäsi Poirot'n rinnalta Hastingsin, ja 'karkoitti' hänet Argentiinaan, mikä oli hyvä ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, minä taas tykkäsin Hastingista, hän oli juuri sopiva vastavoima Poirotille :)

      Mutta kyllä, Suchetin suoritus oli vertaansa vailla, todellakin!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Sössin ehkä yhden vastauksen, mutta Hastings on hyvä hahmo ja sympaattinen, mutta asetelma on liiaksi Sherlock-Watson. Monissa suurissa dekkareissa ei ole Hastingsia esim. Idän pikajunan arvoitus ...

      Poista
  3. Toivottavasti tämä on kaupoissa ensi viikolla, sillä olisi aivan mainio Kirjan ja ruusun päivän kirja minulle. Ruusun voisin ojentaa Suchetille upeasta Poirot-urasta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, kirja ilmestyi virallisesti jo pai päivää sitten, eli sen pitäisi löytyä jo kaupoista. Tarkistin äsken Akateemisen tilanteen ja siellä tätä jo löytyi. Katson vielä Suomalaisen... Kyllä, löytyy sieltäkin.

      Tämä on ihanainen Kirjan ja ruusun päivän kirja! Voisin antaa teoksen lahjaksi hänelle, joka rakastaa Poirotia tai vähän laajennettuna - englantilaisia laatusarjoja!

      Suchetille ruusu - ehdottomasti! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Voi, tämä olisi ihanaa lukea! Rakastan melkein kaikkia Christie-filmatisointeja, mutta kyllä tässä pienessä belgialaismiehessä on ihan oma charminsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli ihana lukea! Kirjassa on onkin verran toistoa, mutta 24 vuoteen mahtuu niin paljon... Ja Suchet tykkää kertoa yksityiskohdin..

      Suchetin Poirotissa on tähtipölyä ja taikaa!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  5. Hei Kaisa Reetta, iloiset onnittelut sinulle, sillä voitit arvonnastani jälleen kirjan. Laitan siis kirjapostia tulemaan sinulle piakkoin :) Toivotaan postin onnistuvan tällä kertaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ihanaa! Kävinkin jo sua moikkaamassa ja pokkaamassa arvontavoiton! Kirja, jonka voitin -oih, varmaan aikamoinen lukukokemus! <3 Toivotaaan, että Posti on tehtäviensä tasalla ;)

      Poista
  6. Hercule Poirot hymyilee jo yöpöydälläni... tänään pidän lukupäivän :))

    Kiitos vielä vinkistä, olin ihan ensimmäisten varaajien joukossa.
    Iloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, olipa ihanaa kun sait kirjan niin nopeasti :) Lukupäivät ovat juhlaa! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!