24.1.2015

On sydäntalvi ja minä uneksin kukista

   Tammikuuta elellään, mutta niinpä vain postiluukusta kolahti ensimmäinen siemenluettelo - sellainen ihana,  jonka selaamiseen saa kulutettua tunteja.  Satoja toinen toistaan mielenkiintoisempia kasveja, monia uutuuksiakin. Mitä näistä valitsisi... Katselen varsinkin niitä silmäniloksi tarkoitettuja ja mietin, uskaltaisiko jo kylvää? Oikeastaan voisin kasvatella täällä kaupungissa muutaman pikkupurkillisen taimia ja hilata ne kevään tullen 'metsään' ja jättää osan parvekkeelle kasvatettavaksi. Olohuoneeni iso ikkuna antaa länteen. Valoa riittäisi.

Onneksi meillä on jo tulppaanit!

   Huonekasvien siemeniäkin katalogista löytyy monta sivullista, lajikkeet vallan muita kuin niitä, joita on useimmissa kukkakaupoissa tottunut näkemään. Sisäkukkien siemenestä kasvattaminen vain on niin kovin pitkäjänteistä puuhaa:  itämiseen kuluva aika on monilla lajeilla merkitty kovin suurpiirteisesti: 30 -360 vrk.  Miltä tuntuisi kasvattaa esimerkiksi jakarandaa, kameliaa, santelipuuta, saksanpähkinää siemenestä? Odotella pienten sirkkataimien ilmestymistä mullasta, hoivailla ja puhella kasvien aluille. Hidasta elämää...

  Niin ja paljon muutakin on tarjolla: valtavat määrät perennoita, kesäkukkia, pohjoismaisia luonnonkasveja, ikikukkia ja tietenkin  vihanneskasveja. Kaikissa ryhmissä ihania uutuuksia...  Palajan valintoihin keväämmällä. Koska en tahdo mainostaa yksittäisiä yrityksiä blogissani, en mainitse siemenluettelon tuottaneen tahon nimeä. Kiinnostuneille voin antaa sen ehkä sähköpostitse. Luulen kyllä, että samoja siemeniä löytyy useimmista suomessa ilmestyvistä siemenluetteloista...

  Luetteloa selatessa mieleen pujahti ajatus omasta pienestä kirjallisesta puutarhasta, joko sisällä tai ulkona. Kamelia ja jakaranda kuuluisivat sinne tietenkin  itseoikeutetusti.  Mitä muita kasveja sieltä voisi löytyä? miten ihana tapa yhdistää kaksi rakkautta: kirjat & kukat! 

  Tämän postauksen muutaman vuoden takaiset kuvat lienevät tuttuja ainakin toisen blogini lukijoille. Nyt vain hiukan muokattuina. Unohdin järjestelmäkamerani viime reissullani Kirkkonummelle (kameralaukku oli jo olalla ja sitten tuli jotain tärkeää..) Ja nyt on todella orpo olo!
En tiedä, milloin  saan kamerani takaisin, joten seuraavien kirjapostausten kuvat eivät ole omiani vaan kustantajien sivuilta lainattuja. 
***  
    Löysin tälle vuodelle toisen lukuhaasteenkin: Ompun Luetaan sateenkaari -haasteessa luetaan seitsemän kirjaa, joiden selkämyksistä muodostuu sateenkaaren värit: punainen,  oranssi, keltainen, vihreä, vaaleampi sininen, tummempi sininen ja lila. Lisähaastetta juttuun tuo se, että kirjat luetaan juuri tässä järjestyksessä. Minä aion jättäytyä tämän haasteen tiimoilta kirjakeijujen ja sattuman vietäviksi: en aio valikoida enkä  järjestellä luettavaani kuin vain siinä tapauksessa, että juuri luettavakseni tulevat pari kirjaa sattuisivat olemaan värien suhteen 'sopivasti hollilla'. Saa nähdä, pääsenkö tällä systeemillä sateenkaaren päähän. 


  Minä keitän nyt hyvät kahvit (Ah tätä ihanaa runebergintorttujen ja laskiaispullien aikaa!) ja alan illan mittaan naputella juttua Edmund De Waalin huimasta teoksesta Jänis jolla on meripihkanväriset silmät.

Toivottelen ihanaa viikonloppua! 

24 kommenttia:

  1. En kestä, miten ihania kuvia - puhdasta kauneutta. ♥ ♥

    Ja täälläkin kaivataan kevättä ja luetaan De Waalin Jänis-kirjaa. Olen sen kanssa suloisesti jumissa jo toista viikkoa, mutta jumi ei haittaa, sillä lukukokemus on pakahduttava kaikin tavoin. Odotan arviotasi siitä innokkain mielin!

    Ihanaa viikonloppua, Kaisa Reetta! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos niin kauniistasanoistasi...

      Minäkin jumitiin De Waalia alusi. Hetkittäin tuntui, että luen näyttelyluetteloa. Mutta sitten kirja -ja tarina - alkavatkin vetää! Saan jutun kasaan ehkä alkuviikkoon mennessä. Kirja on runsaudensarvi <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Kyllä on upeita tulppaanikuvia! Jokainen on ainutlaatuinen omalla tavallaan, mutta sininen kiinnittää huomiota hyvällä peilausideallaankin. Kaunista sommittelua kaikissa ja pidän kovasti tuosta vanhan kuvan tunnusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi. Tuppaani on yksi ihanimmista kuvattavista. Sinun kuviasi niistä olen ihaillut jo monen vuoden ajan <3

      Kiitos kauniista kommentista :)

      Poista
    2. Suosittelen vedostamista matalle paperille jossakin. Täällä saa ainakin taiteijaseuran galleriassa käydä kohtuuhintaan tekemässä sen. Valokuvapaperi ei ole yhtä kiva.

      Nuo kannattaisi kehystää!

      Poista
    3. Virpi, kiitos vinkistä! Minäpä otan selvää, olisiko Turussa sellaista saatavilla. Tai Espoossa tai Helsingissä, kun käyn siellä päin.

      Kiitos Virpi! <3

      Poista
  3. Tosi kauniita kuvia :) Minä haikailen myös kukkia ja olohuoneen pöydällä on aina maljakossa kukkia :) Mikä sinun toisen blogin nimi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai :) Kyllä kukkia täytyy olla aina pöydällä, minulla nyt vaaleanpunaista ja vaaleaa tulppaania <3

      Toinen blogini keskittyy koruharrastukseeni: korunaika.blogspot.fi. Sieltä minun bloggaukseni alkoi noin 5 vuotta sitten, aluksi koruja, sitten jo muutakin, kunnes siirsin 'sen muun' tänne uuteen blogiin.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Tulppaanit tuovat kyllä kevättä talveen! Minä olen ostanut tulppaaneja heti loppiaisesta alkaen, aina kimpun viikonlopuksi. Siemenluetteloiden selaaminen on rentouttavaa ja innostavaa.

    Odotan innolla bloggaustasi. Luulen, että Jänis jolla on... on hiihtoloma- tai pääsiäiskirjani tänä vuonna.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ei tulis kevättalvesta 'mitään' ilman tulppaaneita :) Niiden käsittelykin on jotenkin hykerryttävä kokemus, saati sitten se, minkä silmänilon ne antavat

      Jänis on aikamoinen pläjäys kirjaksi.Tuolla yllä jo ehdin kutsua sitä runsaudensarveksikin... ihmisiä, maita, maanosia, taidetta, maailmanhstorian käänteitä, kohtaloita... Erikoinen, muistiin jäävä lukukokemus!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  5. Onhan se orpo olo, kun kamera on poissa. Kai sun on vaan istahdettava junaan ja tultava tänne Kirkkonummelle sitä hakemaan:)

    Tykkään kovasti näistä kuvista, etenkin tuosta kolmannesta.

    Mukavaa viikonloppua ja siemenluettelon selailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, on, todella orpo olo... Täytyy kait hypätä esiviikolla junaan tärkeää 'työkamuaan' hakemaan.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Miten ihania kuvia <3

    Oih, olen niin odottanut mitä sanot de Waalin kirjasta...Minä en nyt saanut sitä Globaliaan, silllä kirja on julkaistu 2013...nyyyyh.

    Yritän huomenna lähteä vaikka pitkälle lenkille, kunhan ensin nukun pitkän yön, sillä nyt lähden ,lukemaan Stoneria..., mutta takuulla ehdin lukemaan juttusi 'jäniksestä'.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos <3

      Waalin kirja... juuri tässä olen sisäistämässä kaikkea lukemaani, kirjoittelinkin jo vähäsen..

      Globalia... niin. Minä luulen, etten voi osallistua siihen nyt, en nimittäin lukenut tarpeeksi uutuuskirjoja. Mutta mielenkiintoista on seurata, ketkä vievät 'pystit'.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Olet ihana - tämä oli ensimmäinen ajatus, jonka kirjoituksesi herätti <3 Nuo kuvat ovat todella, todella hienoja, kauneuden pysäyttäviä... Ja kirjallinen puutarha, oi mikä ajatus! Kamelia ehdottomasti... Minusta tuntuu, että meillä on joskus kauan sitten kasvanut hento siemenestä ponnistanut jakaranda, on... Mutta siitä on jo aikaa eikä kasvia enää ole, hämärä muisto vain.

    Tulppaaneita en ole vielä ostanut, pöydällä kukkivat yhä kynttilät... Mutta ehkä jo pian on se hetki, jona en saata niitä enää ohittaa. Viihdyn silti talvessa vielä, ja oi, hetkittäin taivaalta sataa ihania lumikukkia...

    Kauniita hetkiä sinulle, kirjojen ja kukkien äärellä <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, voi, kommenttisi on niin kaunis, kiitos sinulle! <3

      Minäkin rakastan talvea, tätä pehmeää, lempeää aikaa, jolloin ei todellakaan ole kiire minnekään. Viime viikolla katselin ikkunasta maailman suurimpien lumihiutaleiden leijumista taivaalta, enkä kaivannut kevättä. Mutta jokin ihme juttu siinä on: jo tässä vaiheessa haistan kevään. Illatkin ovat pidentyneet. Viiden aikaan on vielä hämärää.Se on minulle jo kevään merkki :).

      Poista
  8. Mitkä kuvat, värit ja herkkyys! <3 minäkin rakastan tulppaaneja sitä niiden luomaa lupausta tulevasta keväästä. Rakastan kesää, mutta ehkä silti hieman enemmän kevättä,sen valoa ja raikkaita värejä.

    Jänis jolla on.. on minullakin seuraava blogattava kirja. Kenties tänä iltana jo jotain voisin kirjoitella. Odotan innolla arviotasi!

    Ihastuttavaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos kauniista kommentistasi :) Kevättä odottelen nyt tavallistakin innokkaammin, sillä tuo talvi ei nyt oikein ota asettuakseen. Yhtenä hetkenä sataa ihanaa lunta, ja jo seuraavassa hetkessä kadut ovat täynnä loskaa ja ilma harmaa kuin syksyllä.

      Hienoa, että Jänistä luetaan nyt <3 Mukavaa nähdä, mitn sinä kirjan koit.

      Kiitoksia samoin, ihanaa viikon alkua sinulle :)

      Poista
  9. Kiitos kauniista kuvista, Kaisa Reetta!
    Oletko nähnyt Virpi Suutarin dokumenttia Eedenistä pohjoiseen? Se kertoo puutarhanhoidosta ja parisuhteista. Minä näin sen muutama tunti sitten ja olen vieläkin aivan lumotunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. marjatta, ole hyvä :)

      Katselin Edenistä pohjoiseen -dokumentin viime syksynä, silloin kun se tuli tv:stä. Katsoin silloin uusinnankin, niin huikea se oli. Todella lumoava elokuva! Tuliko se jälleen? Kestäisi varmasti kolmannenkin katselukerran.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Meillä oli täällä oikein tapahtuma, jossa tämä kuva katsottiin ja palkittiin sen jälkeen juhlavasti "elokuvana, joka on merkittävästi ja omaperäisesti rikastuttanut maamme elokuvakulttuuria". Anjalankosken elokuvapalkinto on annettu vuodesta 1985 alkaen yhdelle kotimaiselle elokuvalle vuosittain. Virpi Suutari oli itse lämmnhenkisessä tapahtumassa mukana, Kirjoitan tästä varmaan joskus ensi viikolla. Harmittaa, etten katsonut telkkarista ja tallentanut. Haluaisin katsoa tämän hurmaavan dokkarin heti uudelleen.

      Poista
    3. Marjatta, tapahtuma oli varmasti ihana ja lämminhenkinen. Edenistä pohjoiseen ansatsi todellakin tulla palkituksi. Ja luulen, että tuollainen tapahtuma säilyy elokuvantekijän itsensäkin mielessä ikuisesti. Innolla odotan postaustasi!

      Yle Areenassa elokuva näyttää viivähtäneen 30 vrk esitystensä jälkeen. Toivottavasti leffa tulee uusintkierrokselle pian.
      Katselin, että ainakin 'Elisa Viihde Onlinessa' dokumentti olisi vuokrattavana kahdeksi vuorokaudeksi vajaalla viidellä eurolla. Itselläni ei tuosta palvelusta ole kokemusta, mutta nähtävästi se toimii siten, että ohjelmia voi vuokrata myös ilman kuukausimaksua.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!