Sinä inspiroit minua! - Kolme inspiroivaa blogia

Leena Lumi, blogimaailman ihana kuningatar yllätti minut tällä viikolla täysin: hän oli nimennyt blogini yhdeksi niistä kolmesta blogista, jotka ovat häntä viime aikoina inspiroineet. Pääsy kahden upean blogin -  Marjatan kirjaelämyksiä ja Reader why did I marry him - rinnalle oli koko sisikuntaa lämmittävä kunnia. Sydämellinen kiitos, Leena!
  Leenan blogi on minulle henkilökohtaisella tasolla hyvin tärkeä: Vaikka kirjallisuus on kuulunut elämääni aina, elin muutama vuosi sitten vaihetta, jonka aikana tein kaikkea muuta paitsi luin.  Tuntui, että olin lukenut kaiken lukemisen arvoisen, eikä kirjallisuudella tuntunut olevan minulle enää mitään uutta annettavaa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minä kyllästyin  - ei vaan pikemminkin väsyin -sanoihin! Keskittyessäni käsillä tekemiseen etsiydyin varmastikin alitajuntani ohjaamana muutaman kirjablogin lukijaksi (yhdestä tärkeimmästä niistä juttua vähän edempänä tässä postauksessa). Leenan blogiin pyrähdin muistaakseni jonkin lukijakilpailun kautta, tykästyin ja jäin seuraamaan häntä. Ihastuin Leenan tapaan rakastaa kirjoja tulisesti, hänen tapaansa kirjoittaa niistä tunteella, niin, että lukijaankin tarttuu hitunen tarinoiden yllä leijailevasta tähtipölystä. Leena Lumi on osa sitä prosessia, joka toi minut takaisin kirjojen maailmaan - kuin kotiin jälleen. Kiitos Leena, sinä inspiroit minua  !
*
On aika jakaa kiitoksia eteenpäin. Voi, monet bloggaajat inspiroivat minua jatkuvasti, mutta nyt täytyi valita heistä vain kolme. Kaikki he ovat tällä kertaa aihetta sivuten kirjabloggaajia:  Kirjojen kamarin KatjaLumiomenan Katja, ja Opuscolon Valkoinen Kirahvi.

*
Kirjojen kamarin Katjan romanttisin, herkin viuluin soiva blogi on minulle suhteellisen uusi tuttavuus. Minusta on ihana tietää, että voin astua Kirjojen kamariin aina kun haluan kääriytyä lämpimään, ajattomaan tunnelmaan ja helliä sydäntäni suomen kielen puhtaalla, koristeellisellakin kauneudella. Katjan ajatuksissa ja teksteissä on rauhoittavaa runollisuutta, hänessä itsessään virtaa aitoa södergranilaista runoverta! Katja on onnistunut herättelemään myös pitkään uinuneen runotyttöyteni: hänen ansiostaan käännyn taas kohti runoja, pikku hiljaa, askel kerrallaan, sillä niiltäkin minä itseni vuosiksi piilotin  (tosin japanilaiselta runoudelta en silloinkaan pakoon päässyt). Niin lempeän voimallista on hänen antamansa inspiraatio ollut, että ensi vuonna aion viettää runovuotta!

Katja on tottunut kirjoittaja, hänen sulkakynänsä suorastaan lentää! Sillä niin minä  hänet sieluni silmin näen, istumassa  vanhan klaffipöydän äärellä kynttilänvalossa tai aamuauringon valaistessa huoneen, kastamassa sulkaa musteeseen, pysähtymässä hetkeksi miettimään maailmaa ja sen kauneutta... Hänen ajaton kiireettömyytensä on ihana vastakohta sosiaalisessa mediassa muutoin vallitsevalle hektisyydelle. Tuo rauha huokuu ihmeellisellä, taianomaisella tavalla hänen blogistaan! Hänen kirjavalintansakin ovat ajattomia - Katja keskittyy klassikkoihin, löytää unohtuneet helmet ja tuo lukijoilleen yhä uusia ilahtumisen aiheita, tuoreesti ja aina yhtä elegantisti! Kiitos Katja, sinä inspiroit minua!

*
  Lumiomenan Katjan blogiin löysin kohta viisi vuotta sitten, ellen jo aiemmin, juuri niinä vuosina, joina tunsi tarvetta ottaa etäisyyttä kirjoihin. Ihastuin Katjan blogiin heti, kävin kurkkimassa uskaltamatta kuitenkaan kommentoida, mutta luin ahkerasti hänen kirja-arvioitaan ja pysyin kartalla siitä, mitä kirjamaailmassa tapahtuu. Rakastin jo silloin Katjan selkeää ja kirkasta kieltä, hänen kaunista kuvamaailmaansa ja sitä, kuinka laaja-alaisesti hän kirjallisuutta käsittelee. Katjan blogi oli yksi tärkeä syy siihen, että  intohimoinen rakkauteni kirjoihin ja lukemiseen  pysyi  elossa läpi tuon kirjattoman ajankin.

  Nyttemmin Katja on inspiroinut minua monissa kirjavalinnoissani. Hänen ansiostaan tartuin Haruki Murakamin teoksiin ja yhteen uusimmista tuttavuuksistani  Kazuo Ishiguroon. Englantilainen kirjallisuus on lähellä Katjan sydäntä ja blogissaan hän tuokin sitä hienosti ja monipuolisesti esille. Katjalta ovatkin peräisin monet kirjailijalistalleni sujahtaneet iso-britannialaiset nimet. Asiantuntemusta, kauneutta, kirjallista näkemystä, lämpöä ja kokemusta, sitä löytyy Katjan blogista. Asiantuntevuus ja ammattitaito ilmenee blogistanian ulkopuolellakin: Katja on osallistunut kahden kirja-aiheisen teoksen  (Rivien välissä - Kirjablogikirja ja Linnasta Humisevalle harjulle -50 parasta kirjaa) kirjoittamiseen.  Kiitos Katja, sinä olet inspiroinut minua monen vuoden ajan ja sama tahti varmasti jatkuu tulevaisuudessakin!

*
  Opuscolon Valkoinen Kirahvi tuo lukijoilleen  uusia mielenkiintoisia kirjauutisia, haasteita ja inspiraatiota väsymättä, aina yhtä innostuneesti ja innostavasti! Opuscolo-blogissa käydään eläviä, joskus kiivaitakin kirjallisia keskusteluja (joita minä olen seurannut vielä vähän sivusta, koen itseni tässä hommassa vielä sen verran untuvikoksi). Valkoinen Kirahvi järjestää  blogissaan yllättäviä ja arkea piristäviä tempauksia, tältä vuodelta muistuu mieleen ainakin Vuosi Toven matkassa -Tove janssonin 100-vuotisbileet- ja Keltainen kesä -haasteet, hänen innoittaminaan olemme lisäksi päässeet vääntämään omia Limerikki-runoja ja valitsemaan suosikkejamme Kirsi Kunnaksen runotuotannosta.

  Valkoinen Kirahvi tuntuu purjehtivan aivan kirjallisuuden aallonharjalla, sillä hän on se, joka tietää, mitä ja missä tapahtuu! Keltanokkana on ilo kuulua näin asiansa tuntevan kirjabloggarin lukijakuntaan.  Kirja- arvioissaan hän jatkaa samaa asiallista, luotettavaa mutta kuitenkin hyvin innostavaa linjaansa: tekstit ovat mietittyjä, monelta taholta punnittuja ja uusia näkökulmia avaavia. Kiitos Valkoinen Kirahvi, sinä inspiroit minua!

*

Vielä kerran: kiitos, ihanat innoittajani!
p.s.:tämä tuntui niin mukavalta, että  aion tehdä tästä tradition: kerron minulle inspiraatiota ja iloa tuottavista blogeista tästä lähtien tasaisin väliajoin!


Kommentit

  1. Kiitos lämpimistä sanoista, Kaisa Reetta! Tänne on kyllä aina mukava tulla lueskelemaan ajatuksiasi.

    Kiitos sinulle ilosta ennen aamukahvia, hymystä huulilla. Onnellista sunnuntaita, lumihiutaleiden tanssia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkonen kirahvi, kiitos itsellesi! <3

      Onnellinen, luminen sunnuntai-aamu on kyllä aika ihana! Sellainen oli minullakin. Nyt kipitän ulos, pitkälle pitkälle kävelylle. Lumi on vielä puhtaan valkeaa, puut kuin kuorrutettuja... Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle!

      Poista
  2. Kiitos. <3 Tämä lämmittää mieltäni pitkään. Et arvaakaan, miten ihanaan aikaan tämän tunnustuksen minulle lähetit. Olen sairaslomalla lenkkeilyhaaverin vuoksi ja mieli on ollut hieman alavireinen. Onneksi joulu, suosikkijuhlani, on tulossa ja sitten tämä blogimuistaminen. :) Sinun blogisi on niin ikään tuonut minulle iloa, kauneutta, kiinnostavia tekstejä ja upeita kuvia. Palaan tähän omassa blogissani heti alkuviikosta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja,ilo on kokonaan minun puolellani! <3

      Voi, toivottavasti lenkkeilyhaaveri ei ole kovin vakavaa laatua? Toivotan pikaista toipumista!

      Joulun odotus sai tästä ihanasta, maailman syleilyynsä kietoneesta valkeudesta ihan uutta hohtoa! Voi kun saisimme pitää tämän ihanuuden koko talven! Minäkin odotan joulua - mutta myös kevättalven sädehtivän kirkkaita aurinkohankiaisia! <3

      Poista
  3. Kaisa Reetta, ei voi olla totta!!!! Postasin juuri inspiroivista blogeista ja valitsin myös mukaan Kirjojen kamarin ja kirjoitin juuri tuosta Katjan södergranilaisuudesta. Tämä jos mikä on todiste siitä, että Katjassa elää Edith. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tämä todistaa sen, että Katjassa on taikaa! :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Niin todistaa, unohtamatta omaa taikaasi. Leena vaan ehti napata sut ensin. :)

      Poista
    3. Omppu, arvaa: Leena ehti napata sutkin ensin :) Mutta tiedät, että inspiroidun blogistasi ja jutuistasi aina vaan! :)

      Poista
  4. Ole hyvä, Kaisa Reetta ja kiitos kauniista sanoistasi <3 Kaikki valitsemasi blogit ovat myös minun suosikkejani.

    Sanoihin voi todellakin kyllästyä. Minä en ole nyt vielä kyllästynyt, mutta huomaan selvästi kaipaavani jotain käsillä tekemistä. Otin upeat Teddy-villalangat esille ja taidan vielä kutoa/neuloa jotain viininpunaista ja myös oranssia joulupukin pussiin.

    Ihanat kuvat jälleen kerran!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ilo on yhä minun puolellani, sinä ispiroija! :)

      En tiedä, mikä minut sai muutamaksi hetkeksi kääntymään pois kirjojen ääreltä. Onneksi side niihin oli jo niin luja, että se kesti pienen eronkin. Toki luin tuolloinkin, mutta todella vähän,kirjan silloin, toisen tällöin. Nyt tiedän, että tuo aika teki hyvää -loppujen lopuksi.

      Oi, mitkä värit olet valinut jouluneulomuksiin! Käsillä tekeminen on ihanaa puuhaa, paitsi että neulomisessa olen surkea! Kadehdin teitä, jotka sen taidon osaatte! :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  5. Voi Kaisa Reetta, mikä ihana ilo ja suuri kunnia ja vielä sinulta joka olet blogimaailman lämpimin sydän <3 Kirjoitat minut niin kauniiksi sanoiksi, että silmänurkkani jo salavihkaa kostuvat tai eivät ehkä niin salavihkaakaan... Ja voi, miten onkaan pieni kamarini päässyt kahden näin hienon ja vaikuttavan blogin rinnalle: sekä kaimani Katjan että Valkoisen Kirahvin blogit ovat molemmat myös omia ihania innoittajiani! Ja entä sinä, ihana Kaisa Reetta! Sinä olet metsien henki ja sivistyksen kauneus, olet sydän joka jakaa ympärilleen lämpöä ja syviä, kauniita ajatuksia <3

    Lämmin, onnellinen kiitos sinulle näistä ihanista sanoistasi <3

    PS. Runoista: Tiedätkö, minuakin runot ovat oikeastaan nyt hiljattain merkillisesti alkaneet kutsua luokseen - minunkin runotyttöyteni on kai uinunut... Ihana Edith on toki kulkenut mukanani neitosesta asti ja varmasti vaikuttanut tavalla, joka on ehkä suurempi kuin olisin arvannutkaan... Voi kuinka voinkin tulla mainituksi hänen kanssaan samassa lauseessa! Olen häkeltynyt, hämmentynyt ja onnellinen. Toinen rakas runoilijarakkauteni on Katri Vala, mutta yleisesti ottaen olen lukenut aivan liian vähän runoja. En tiedä, mitä oikein on tapahtunut, mutta runotuuli on nyt alkanut puhaltaa... Ihanaa! Ja ihanaa, että se on ottanut tuiverrukseensa myös sinut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule Katja, ilo on kokonaan minun puolellani, mutta ihanaa, jos sinua ilahdutin! Kiitos kauniista sanoistasi! <3 <3 <3

      Runot olivat minulle nuorempana todella tärketä, kirjoitin niitä itsekin silloin, sillä nuoruuden tyrskyävällä voimalla, jonka sinäkin varmaan olet kokenut ja tiedät. Sinun innoituksestasi haluan ehdottomasti tutustua Edithiin paremmin, tunnen hänen tuotantoaan säälittävän ohuelti.

      Katja, runotuulesi on niin voimakas, että se puhaltaa tänne asti. Olen siitä niin kovin onnellinen! Kiitos sinulle <3

      Poista
    2. Kauniit sanat ovat maailman valoa, ihania saada ja antaa <3 Ja oi, kulkekaamme kohti runojen ihania syvyyksiä... Ihanaa, jos tuulessani on ollut voimaa :)

      Vaan voi, unohdin tuossa onnellisessa hämmennyksessäni sanoa, että tuo uusi bannerisi on aivan ihana! Siinä on ihan oikeaa talven taikaa... Palasin vielä tämän sanomaan ja samalla ihailemaan tuota satuhehkua uudemman kerran <3

      Poista
    3. Katja, minusta tuntuu, että maailmassa ei koskaan voi olla liikaa kauniita sanoja! Kulkekaamme kohti niitä ja viljelkäämme niitä itsekin, siitäkin huolimatta että ne tuntuvat joskus hajoavan tuuleen. Tahdon uskoa, että joku ne aina kuulee ja ottaa sanoista kiinni, saa niistä ehkä lohtuakin. Runous on siitä elävä esimerkki!

      Tein 'talvibannerini' vuosi sitten, tästä alkaa sen toinen talvi. Kiitos kovasti, olenpa iloinen jos kuva miellyttää silmää ja saa mielikuvat liikkeelle! <3

      Kiitän kommentistasi ja toivotan iloa maanantai-iltaasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!