Kirsi Kunnas 90 vuotta -haaste kaikille runon ystäville

Opuscolo-blogin Valkoinen Kirahvi käynnisti hetki sitten  Kirsi Kunnaksen synttäreitä juhlistavan runohaasteen jossa hän pyytää bloggaajia kertomaan omista Kunnas-runomuistoistaan.

Runohaasteen ojensi minulle Kirjojen kamari-blogin Katja. Sydämellinen kiitos haasteesta - teille kummallekin! Valitsemani runo on peräisin Kirsi Kunnaksen kirjasta Tiitiäisen satupuu (1956).

Lisään haasteen säännöt tämän postauksen loppuun.

...muistattehan herra Pii Poon, hänet, joka oli noita?

Hänet, joka...

huusi: hii hoo!

ja maata polkaisi

  ja taikoi:

    rusinoita

    mansikoita

    omenoita

    perunoita

    porkkanoita

    prinsessoita

    makkaroita,

Oli sinä aika taikuri! Lapsena rakastuin hahmoon: näin herra Pii Poon pikkuruisena ja hyvin, hyvin kiukkuisena, mustiin pukeutuvana ukonrähjänä, joka taikoi juttuja ihan vain keljuuttaan. Mielikuvaani taikurin habituksesta on täytynyt sekottua siis jotakin Hannu Mäkelän Herra Huusta. Pieni, kelju noita, joka osasi taikoa sekä mansikoita, makkaroita että prinssessoita ihan vain maata polkemalla sai jo tuolloin kaikki ihailu- ja sympatiapisteeni.

***

Runon edetessä siirrytään prinssessoista ja mansikoista sitten oikein suuren maailman tunnelmiin: 

Kerran

herra Pii Poo 

kulki Espalla.

Hän huusi: hii hoo!

ja maata polkaisi

ja sitten vespalla

hän ajeli.

Savossa, pitkien metsätaipaleiden takana asustava pieni tyttö tiesi kyllä Espan. Se oli Helsingissä, jossa olin jo vieraillutkin - muistan Espalla kävelyt elävästi. Eräässä muistossa on vielä varhainen kevät, eletään rospuuttoaikaa, minulla on punaiset kiiltonahkakengät ja takkini alla  vihreä vekkihame ja valkea röyhelöpaita, mutta silti kadehdin sisareni samalla reissulla saamia ihania pitkävartisia saapikkaita - niitä, jotka ovat hänelle ainakin kaksi numeroa liian suuret, mutta jotka hänen oli vain pakko saada (ihanaa krokotiilijäljitelmää!). Espaa reunustavien suurten kivitalojen ikkunat häikäisevät kuin aurinko ja kadulla vilisee autoja, ihmisiä, koiria, pyöriä, mopoja. Saattaisiko vastaan tulla yksi pieni vespakin?

Se, että joku  hurjastelee, huutaa ja polkee maata keskellä Esplanadia (joka sentään oli melkein maailman napa), vaati pienen tytön mielestä hurjaa luonnetta. Tunnistin jo silloin herra Piipoossa aimo annoksen kapinallisuutta. Hän onkin ensimmäisiä kirjallisuudessa vastaani tulleita rebel-sieluja ♥

Mutta herra Pii Poo saa nenilleen. On asioita, joiden yli ei noitienkaan mahti kanna: 

Se oli herra Pii Poon

suuri erehdys.

Näes, noidan mahti

ei pysty koneisiin

ei moottoriin

ei mutteriin

ei polkimiin

ei vaihteisiin

ei kytkimiin

kerta kaikkiaan:

koneella on koneen tahti.

Vaan mikä estää koettamasta. Yrityksen ja erehdyksen kautta pieni ja kärttyinen ukkokin oppii suuntaamaan tarmonsa siihen, mihin hänen mahtinsa yltää - vai olisiko sittenkin hauskempaa  säilyttää se pieni sisäinen kapinallisensa hengissä, ihan vaikka koneen kiusaksi?   Pii Poo ei niin vaan anna periksi vaan polkaisee vespansa käyntiin vielä kerran...

Ja niinhän siinä käy, että  herra Pii Poon itsetunto saa ison kolauksen. On jotakin, johon hänen valtansa ei yllä: kerta kaikkiaan koneella on koneen tahti. Huutaminen ja maan potkiminen ei auta, kun vastassa on tarpeeksi järeää kalustoa. Ukko jää junan alle ja ensimmäistä kertaa hän huutaa vähän vähemmän kiukkuisena, taitaa olla pikkuisen hädissäänkin. Onni on kuitenkin myötä. 

No niin,

herra Pii Poo

ajoi asemalle.

Hän huusi: hii hoo!

ja vespan polkaisi

ja jäi junan alle.

Kuolen,

huusi Pii Poo,

liian aikaisin!

Hän huusi: hii hoo!

ja kuoli myöhemmin.

***
Ja miten tarina jatkuisi?

Uskon, että herra Pii Poo hieman tuossa hengähdettyään  vetäisee vespansa junan alta, huutaa HII HOO, polkaisee apparaattinsa käyntiin ja suuntaa tiensä jälleen kohti Espaa. 

Sillä tämän jälkeen hänelle eivät enää kelpaa omenat, päärynät, makkarat, eivät prinssessatkaan. Hän on kohdannut haasteen, jota ei voi vastustaa: hänen on voitettava jollain konstilla koneiden mahti, se lienee herra Pii Poon tahti ;)

Ojennan Kirsi Kunnas -runohaasteen heille: 

Kirjakaapin kummituksen Jonnalle,
Kirjan pauloissa -Paulalle,
Kirjaston kummitukselle,
Kirjojen keskellä -Maijalle,
Oksan hyllyltä -Marikalle ja
Pihin naisen elämään.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa. 

2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.

3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle. 

4. Kerro osallistumisestasi vastaamalla tähän viestiin. Teen jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka. 

*****

Toivottelen mukavia runohetkiä Valkoisen Kirahvin haasteen parissa  ja vielä: sydämelliset onnittelut ihanalle Kirsi Kunnakselle!