28.8.2014

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa


     Arianna nousi portaat kevein askelin. Hän huomasi ilon läikähtävän sisällään, kun hän avasi toimiston kuluneen tammioven. Giovannin kuoleman jälkeinen masennus oli pitänyt hänet pitkään oman kotinsa vankina, ja hän jaksoi yhä olla kiitollinen kaikesta, mikä sai hänen innostuksensa heräämään. Hänen ei tarvinut työtään elättääkseen itsensä. Hän tarvitsi työtään pysyäkseen kiinni elämässä.

  Italian aurinkoa ja lämpimien iltojen tuoksuja, makuhermoja kutkuttavan hyvää ruokaa ja viiniä, kauniita ihmisiä, italialaista tunnelmaa, jännitystä ja romantiikkaa! Tätä kaikkea löytyy Vera Valan esikoisdekkarista, jossa tutustutaan ensi kertaa Valan dekkarisarjan sankarittareen, suomalais-italialaiseen yksityisetsivään Arianna de Bellikseen. Sarjan ensimmäisessä osassa Arianna on toipumassa poliitikkopiireissä liikkuneen miehensä kuolemasta. Pitkä suru alkaa väistyä, kiitos Ariannan yhdessä pikkuserkkunsa kanssa pyörittämän etsivätoimiston ja toisinaan jopa rasittavuuteen asti huolehtivaisten ystävien.

  Dekkarisarjan ensimmäisessä osassa etsivätoimisto saa pyynnön tutkia Rooman lähellä sijaitsevassa, kauniissa Tolfan kylässä tapahtunutta murhaa. Perheyrityksenä pyörivän hotellin elämä mullistuu, kun perheen nuorimman pojan  vaimo löytyy surmattuna  metsiköstä, joka kyläläisten keskuudessa tunnetaan rakastavaisten salaisena kohtaamispaikkana. Aluksi, heti häiden jälkeen, kaikki näyttää menneen hyvin. Nuori, kaunis ja välitön amerikkalaistyttö saa ihmiset ihastumaan itseensä. Orpo Lily on löytänyt Realen suvun luota kodin, jota vaille hän on lapsuudessaan jäänyt. Sukukin on tyytyväinen nuorikkoon, Lily pursuaa ideoita, joiden ansiosta hotellin imago ja sen mukana myös perheyrityksen tulos lähtevät uuteen nousuun.
Mutta pian kylällä alkaa liikkua epämiellyttäviä juoruja: Lily ei olekaan niin kiltti ja puhtoinen nuorikko kuin oletetaan. Hän näyttää saaneen koko Tolfan sekaisin hurmiosta ja mustasukkaisuudesta. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen.

 Kaunis Arianna saapuu Tolfaan, asettuu asumaan pieneen, idylliseen loma-palazzoonsa ja ryhtyy vaivihkaa tutkimaan nuoren amerikattaren murhaa.  Kylän aurinkoisten kulissien takaa löytyy aimo annos kateutta, mustasukkaisuutta, poliittista kähmintää, kiristystä, jopa mafiayhteyksiä...  Ulkoisten paineiden lisäksi Realen hotellisuvun sisäiset ristiriidat repivät sen jäseniä surun keskellä. Epäiltyjä riittää ja ennen kuin rikos selviää, Arianna joutuu itsekin tulilinjalle.
Tunteet aaltoilevat aitoitalialaiseen tyyliin ja lämpimien, kuunhohteisten iltojen myötä Ariannankin sydän alkaa sykkiä kiivaammin - mutta voiko hän vielä antautua tunteittensa vietäväksi?

  Vera Vala kuljettaa kertomustaan sujuvasti ja viihdyttävästi. Hän on parhaimmillaan tunnelmanluojana: Italia tulee lähelle tuoksuina, makuina ja väreinä: aurinkokuivattuja tomaatteja, basilikaa, niittyjen villiyrttejä, spaghetti alla busaraa... Vietin kirjan parissa yhden heinäkuun trooppisen lämpimän yösydämen, mikä varmasti toi lukukokemukseen oman pikantin lisänsä. Ja tunnustan:  Ariannan loihtiman ihanan aterian päätteeksi minun oli pakko hipsiä keskellä yötä keittiöön tekemään oma pieni pasta-annokseni. Onneksi kaapeista löytyi sopivia aineksia ;)

  Kuolema sypressin varjossa on mukava, perinteisen pehmeästi etenevä viihdedekkari. Hiukan ylellisestä, arjesta irti nostavasta kerronnasta pitäville tämä kirja on varsinainen namupala. 

** Löysin myös Vera Valan oman kauniin blogin: Vera(n) Italia.

Italiansuomalaista murhamysteeriä on ratkottu myös muun muassa näissä kirjablogeissa: Amman lukuhetkiAnna minun lukea enemmän,  Kirjakirppu, Kirjan pauloissa,  Kirsin kirjanurkka, Leena LumiNenä kirjassa, Pihin naisen elämää ja Sinisen linnan kirjasto.


Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa, 2012
Kustantaja: Gummerus, 2013, 2 p., 359 s. 

12 kommenttia:

  1. Täytyy tunnustaa, että tämä jäi minulla kesken kesän alussa. Muistelen, että kirjan alku taisi vaikuttaa liian viihteelliseltä eikä se sitten napannut. Kokeilin kuitenkin sarjan uusinta osaa ja se jotenkin sopi makuuni paremmin. Taisi ehkä olla enemmän 'tavallinen' dekkari, vaikka aika hohdokkaat puitteethan siinäkin on. Ja ihanaa Italia-tunnelmaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, pitää minunkin lukea se uusin. Tämä ensimmäinen meni ihan mukavasti kesälukemisena, sellaisena keveänä, jolla silläkin on aina oma paikkansa ja aikansa... Olen huomannut, että tarvitsen silloin tällön vähän kevennystä :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Kerran nänkin päin :) Luin nimittäin kirjan kesällä ja tykkäsin tästä lempeästä dekkarista. Toivottavasti tulee jatkoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, joskus näinkin päin :)

      Dekkaeita on syntynyt Valalta tämän jälkeen jo kaksi! Varmasti tulee luettua nekin, ehkä lomalukemisena taas...

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Minä olen lukenut tästä sarjasta vain uusimman osan, mutta aiemmatkin ovat lukulistallani, sillä pidin Villa Sibyllan kirouksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tartuin Valan ensimmäiseen juurikin siksi, että näin hänen uusimmastaan niin monia 'blogisavuja'. Villa Sibylla tulee varmasti lukuun minullakin, mutta ehkä myöhemmin...

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Valan tapa kuvata Italiaa kuulostaa kiinnostavalta. Tuosta viihteellisyydestä on puhuttu muissakin blogeissa ja se hieman mietityttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Italia-kuvaukset kiinnostavat aina, mikä siinä lienee...

      Viihteellisyyttä tässä on paljon, voisinpa reilusti sanoa että tämä on romantiikkaan taipuvaa viihdekirjallisuutta. Ja sellaisena, oman genrensä edustajana romaani puolustaa paikkaansa oikein hyvin. Minä viihdyin :)

      Kiito kommentistasi :)

      Poista
  5. Minäkin viihdyin tämän parissa, sellainen kevyt perusdekkari. Nyt odottelee jatko-osa hyllyssä. Josko siinä pääsisi paremmin tutustumaan Ariannaankin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, Ariannasta ja hänen menneisyydestään jäi tässä ensimmäisessä kirjassa paljon kertomatta... Ehkäpä seuraavissa osissa saamme tietää jotakin enemmän.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Vera kirjoittaa viidyttävästi ja kaikki on niin kaunista ja aika ylellistä. Kun joskus luet Teräksen, kohtaat toisenlaisen Italian. Mainitsemasi viihdedekkari on osuva sana tälle kirjalle. Kaikki dekkarit eivät välttämättä viihdytä, vaan viecvät rajan yli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Veran tarinointiin voi upota ihanasti sillon, kun tarvitsee jotakin kaunista ja siloista. Joskus kaunis ja siloinenkin riittää, mut ei aina. Täytyy tutustua teräkseen, kukahan sen on kirjoittanut?

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!