Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat

Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat (Het tulpenvirus, 2010)
Kustantaja: Bazar 2012 1.p. 332 s.
Suomentanut Sanna van Leeuven
Alkuperäinen kieli: hollanti
Kansi: Darian Causby/Satu Kontinen

'Wouter veti ikkunaluukun kiinni ja meni ravintolasalin takaosaan avoimen kaapin luo. Hyllyt oli nostettu kaapista nojalleen seinää vasten ja oluttuopit, lautaset ja kulhot oli pinottu lattialle. --- Hän sukelsi sisään kaappiin, työnsi avaimen sen takaseinässä olevaan lukkoon ja veti tammipuisen luukun auki.
Wouter hymyili. Hän kurotti ylävartaloaan niin pitkälle kuin pystyi ja työnsi nenänsä yhtä laatikkoa vasten. Kostean mullan tuoksu tuli häneen sieraimiinsa puuhun koverrettujen reikien läpi.  Hän veti laatikon varoen auki ja katsoi hellästi pientä sipulinmuotoista mykyä. 
"Vapauden tuoksu, maailman tulevaisuus yhdessä laatikossa, hän sanoi hiljaa.' 

  En yleensä valitse luettavaani pelkästään houkuttelevan kansikuvan tai nimen perusteella, mutta Tulppaanimurhien kantta en voinut vastustaa. Romaanin salaperäinen ulkoasu ja maininta 'Nautinnollisesta murhamysteeristä joka ylittyy yli vuosisatojen' lupailivat paljon. Uskoin löytäneeni sellaisen verkkaisesti etenevän, vähän vanhanaikaisen ja hehkuvan murhatarinan, josta voisi nautiskella kuin rauhallisesta iltapäivästä puutarhassa, vaikkapa kevyen valkoviinin ja juustojen kera. Päätin säästää romaanin kevääksi, lukea sen samaan aikaan kun puistot ja puutarhat täyttyvät tulppaaneista... Vaan kuinkas sitten kävikään? Hyvin klassisesti: omat odotukseni kirjan suhteen osoittautuivat liian korkeiksi.

  Se, etten saanut kirjalta sitä, mitä siltä odotin, ei missään tapauksessa ole kirjailijan eikä edes tarinan vika. Tulppaanimurhat osoittautui hyvin eteneväksi, sutjakkaaksi viihteeksi, ja on sellaisenaan oiva oman genrensä edustaja. Sitä paitsi tykkään lukea silloin tällöin myös hyvää, rehellistä viihdettä, varsinkin murhamysteerin muodossa.  Omaa lukukokemustani kuitenkin häiritsi se, että kirjan tyyli toi erehdyttävästi mieleeni painoskuningas Dan Brownin teokset ja toisaalta amerikkalaiset, nokkelat ja liukkaasti tuotetut poliisisarjat, joihin olen jo vähän kyllästynyt. Tarina vilisee nopeita leikkauksia paikasta ja kohtauksesta toiseen, yleensä juuri silloin, kun tarina lähenee jotakin (monista) ratkaisuhetkistään. Joskus tällainen 'stay tuned' -tyyli toimii, mutta liiallisesti käytettynä se ärsyttää. Tässä kohtaa on mainittava, että  Tulppaanimurhat ei vielä ylittänyt k.o. ärsytyskynnystäni, mutta sen verran taajaa hyppely jo oli, että 'kiinnitin asiaan huomiota'.

 Romaani etenee kahdessa  aikatasossa, nykyajassa sekä vuodessa 1636, jolloin Hollannissa kärsittiin historian pahimmasta 'tulppaanikuumeesta'. Olisi ollut ihanaa, jos Hermans olisi malttanut viivähtää 1600-luvulla hiukan pidempään, nyt hän teki sinne vain lyhyitä pyrähdyksiä nykyaikaan sijoittuvien lukujen väleissä. Tulppaanisipuleilla käytiin tuolloin kauppaa kuin nykyisin pörssiosakkeilla ja juuri tuonna vuonna 1636 tulppaanikauppa oli kiihkeimmillään. Jo seuraavana vuonna  markkinakupla puhkesi jättäen  jälkeensä suuret taloudelliset tappiot ja inhimillisen hädän. Mielelläni olisin seurannut enemmänkin tulppaanikuumevuoden tapahtumia, mutta toki ymmärsin, että tarinan painopiste on nykyajassa.

  Tarinan keskiöön nousee tulppaaneista halutuin, kasvimaailman Graalin maljaksi kutsuttu Semper Augustus: tuon hehkuvan, punavalkoraitaisen tulppaanin sipulista olitiin 1600-luvulla valmiita maksamaan jopa kivitalon hinnaan verran kultaa. Nykyaikana jo tiedetään, että tulppaanin ihastusta herättänyt ulkomuoto oli syntynyt sattumalta: se aiheutui virustaudista, joka jätti kukan terälehtiin ennennäkemättömän, upean liekkikuvion. Tulppaani oli niin himoittu, että sen vuoksi oltiin valmiita tappamaan. 

   Murhia tässä tarinassa sitten riittääkin, ihan kahdelle aikatasolle asti. Mutta liittyvätkö murhat millään tavalla Semper Augustukseen tai tulppaanikauppaan, vai toimiiko  tuon upean, muinaisen kukkakaunottaren aiheuttama kiihko vain peitetarinana jollekin muulle, paljon vaarallisemmalle ja pelottavammalle syylle tappaa?  Romaanissa liikutaan taide- ja antiikkipiireissä Lontoossa ja Alankomaiden Alkmaarissa, selvitellään vanhan kukkakatalogin salaisuuksia ja vähän salakirjoituksiakin, pohditaan uskonnollisia ääriliikkeitä sekä tieteiden, erityisesti geeniteknologian asemaa ja haasteita ja jossakin välissä ehditään potea jäytävää mustasukkaisuutta ja ystävyyskriisiäkin. Tapahtumia ja käänteitä siis riittää!
 
  Minulle tämän kirjan parasta antia oli ehdottomasti se, että sain tästä kimmokkeen tutkia lisää vanhoja ihania tulppaanilajikkeita, joita aloinkin heti  kirjan luettuani katsella 'sillä silmällä' puutarhakatalogeista. Vielä syksyllä istutettavat sipulit eivät ole ilmestyneet myyntiin, mutta syksyllä sitten ;)

 ¤ Hollannin kiihkeästä tulppaanivuodesta 1636 kerrotaan myös Deborah Moggachin vuonna 2000 suomennetussa, mielenkiintoisessa romaanissa Tulppaanikuume. 
 
 ¤ Tulppaanimurhia on selvitelty myös muun muassa täällä: Kirjasähkökäyrä, Kristiinan lukupäiväkirja, Leena Lumi, Nenä kirjassa, Oksan hyllyltä ja Tarukirja.