Vartiovuoren ihana toukokuu


Vartiovuorella on kevät. Vuosi kuvina -haasteen maisemakuvat ovat saaneet vihdoin, puoli vuotta kestäneen odottelun jälkeen väriä ja vaihtelua!
Nyt voi jo huokaista helpotuksesta: kevät, sinä tulit sittenkin!


Näissä muutama päivä sitten ottamissani kuvissa vihreys on vielä niin keväisen hentoista! Toukokuun alkuun iskenyt kylmä jakso varmaankin viivästytti kasvua. Tänään Turkuun luvataan jo hellettä, kesä saapuu!

Vartiovuoren puisto on tällä hetkellä limen sävyinen, koska vaahteroita on niin valtavasti. Henkäyksenkeveä vaahterankukkien tuoksu täyttää puiston!



Tarina kertoo,  miten vaikeata Vartiovuoren puiston rakentaminen aikoinaan, 1840-luvulla oli. Alussa olivat vain paljaat kalliot ja hevoskärryt, joilla multaa kuljetettiin puiden istuttamista varten. Vaikeakulkuisimmille paikoille multa kannettiin sangoilla ja repuilla. Myös herrasväki osallistui puutarhatöihin kantamalla puistoon multaa nenäliinoissaan :)

Kesäkuun postauksessa lisää Vartiovuoren historiasta ja kasvillisuudesta...



Seuraavana kirjana tuon blogiin Alice Munron Kerjäläistytön, joka oli viime vuonna Nobel-palkitun kanadalaiskirjailijattaren ensimmäinen suomennettu teos. Virginia Woolfin  Mrs. Dallowaytakin olen pantannut jo vaikka kuinka pitkään, pitäisiköhän se lukea vielä toiseen kertaan ennen kuin tuon sen tänne...
Luvussa on sitten jotakin hyvin erilaista: Danielle Hermansin historiallinen dekkari Tulppaanimurhat on puhdasveristä viihdettä. Otin sen vähän niinkuin välipalaksi viime aikoina lukemieni loistavien kirjojen jälkeen.

Toivotan teille ihanaa kesäpäivää!

Kommentit

  1. Itsekin ostin Kerjäläistytön ja lukuvuorossa myöhemmin. Hienoja kuvia. Minusta on ollut sangen kylmä ja kuiva kevät, vaikka viikolla satoi ja nyt on lämmintä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kevät oli todella kylmä ja kuiva. Onneksi kaikki muuttui kesän kynnyksellä. Saatiin sadettakin, että viheriöinti voi alkaa.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Ihanaa päivää sulle myös! Kauniit kuvat!
    Oon lähdössä järven ympäri pyöräilylle, mitenkähän pefa kestää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mags, kiitos! :)

      Kesäinen pyöräretki luonnossa, ihanaa! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Oi, ihana toukokuu - todellakin!

    Kerjäläistyttö on omalla lukulistallani, Mrs. Dalloway taas ikisuosikkejani. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä oikeastaan ihmettelen, että kuinka minä, joka suorastaan rakastan esimerkiksi Haahtelan runollisuudesta, voin rakastaa myös Munron paljaaksi riisuttua realismia.
      Mrs. Dalloway on kirja, josta tuskin uskallan edes kirjoittaa, niin upea se on...

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Alkukesä on aivan parasta aikaa vuodesta, kun saa seurata luonnon heräämistä. Vaahtera on yksi kauneimpia väriltään ja näissä kuvissa sen kauneus tulee hienosti esiin. Ja tuomi kukkii jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, alkukesän vehreys, voiko ihanampaa olla? <3
      Tuomi on kukkinut kohta, pian alkaa olla syreenien vuoro!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  5. Kauniit kuvat vaahterasta! Nyt alkaa jo tulla enempi väriä Vuosi kuvina -haasteeseenkin.

    Ihania toukokuun päiviä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, vaahtera on yksi mielipuistani, ehkä juuri sen monimuotoisuuden ja värivaihtelun takia.... Keväällä juhlitaan limen sävyissä, syksyllä hehkuvat keltainen ja oranssi <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Oi, minäkin olen yrittänyt kuvata vaahteran kukintaa, mutta kun kurret, vaikka niillä on just oraville valmistetussa laatikossa vieläkin pähkinöitä, niin yllättäen vaahteran kukinnot ovat niiden superherkkua.

    Munro on minulle mahdoton, olen yrittänyt, Mrs. Dalloway taas on ihan sielukirjani, jonka olen lukenut monasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, no voi, söikö ne kaikki alaoksien (siis kuvausetäisyydellä olevat) kukat?? Onpa harmi, jos näin on päässyt käymään, mutta enpä ihmettele yhtään: kukkien maku voi olla oravien odotettua herkkua, nehän tuoksuvatkin ihan hunajalta! :)

      Munro on ruokaa minun realistiselle puolelleni! Olen kummallinen sekoitus äärimmäistä herkkyyttä ja sitten tuota, Munron edustamaa realistisuutta. Mrs. Dalloway, oih, tuskin edes uskallan kirjoittaa hänen kirjoistaan, jostain syystä minulla on hirveä rimakauhu tuota loistavaa kirjailijaa kohtaan... ensin se ilmeni lukemattomuutena(!) ja nyt --- mietin, miten voin kirjoittaa hänen teoksistaan mitään! :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Juuri näin olisi käynyt elleivät oksat ulottuisi parvekkeellemme. Niiden siis täytyy olla parempia kuin mun tarjoamat pähkinät ja mantelit;)

      Minusta puuttuu Munro-geeni! No, luenhan minäkin tietokirjoja, mutta ehkä sitten otan niiden kanssa toisen asenteen. Kauno on kaunoa etc. ajattelen tiedotamattani. Shields on minulle helppo, Munro ei vain putoa. Miten sinulla mahtaisi olla Marguerite Duraksen kanssa....Minä olen hulluna häneen, mutta se näkyy vain blogini alkutaipaleella ja niillä jutuilla en paljoa mainosta;) En pysty antamaan Duraksen kirjoja edes arvontoihin, tosin on monta muutakin,,,Lukiessani Woolfia hengitän samaa ilmaa hänen kanssaan, mutta luen häntä hitaasti, haluan tarttua jokaiseen hengähdykseen....

      Oi, odotan mitä sanot Mrs. Dallowaysta!

      Ole hyvä♥

      Poista
    3. Leena, mieleni teki verrata tätä Munroa Shieldsiin, esimerkiksi hänen Ruohonvihreäänsä, mutta pyyhin kappaleen pois tuosta Kerjäläistyttö-jutusta. Jotain samaa heissä on, kirjat on muuten kirjoitettukin samana vuonna, 1977... He kumpikin pyörittelevät samoja teemoja, sitä, miten suuri vaikutus ihmisen taustalla on hänen käsitykseensä itsestään... Munro on tyyliltään suoralinjaisempi, hivenen realistisempi, sensuroimattomampi.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Kuvaat hienosti Vartiovuoren kevään. Biologina minua ihastuttavat luontokuvat. Olen kerännyt pihaani vaahteroiden kirjon. Kuvasin tänä sateisena pyhänä kultahondonvaahteraa ja kiittelin sen viihtymistä pihassani. Nämä kevään värit ovat ihania niin toisenlaisia kuin syksyn loisto.

    Olen Munron kielen lumoissa. Minäkin emmin Woolfin teoksia, niiden tuomista blogiin. Ne ovat liian lähellä minua. Työstän juuri kahta Woolfia rinnakkain. Välillä vertaan ajatuksia myös muihin hänen teoksiin. Oma huone on laputettuna tukena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, olipa ihanaa, että löysit blogini, tervetuloa lukijaksi! :)

      Biologi olen koulutukseltani minäkin ja rakastan luontoa melkein yli kaiken!

      Munron kieli ja maailma hurmasivat minut heti, luin häneltä ensimmäiseksi Kalliin elämän ja nyt tuntuu niin hyvältä, kun edessä on vielä monen monta ihanaa lukutuokiota hänen seurassaan.

      Ja sitten Woolf, en saata sanoin kuvata, mitä tunsin kun luin Mrs. Dallowayn. Tuon kirjan kuitenkin jonakin päivänä myös blogiin.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Minäkin aloitin tuon sarjan kotitieltäni.

      Poista
    3. Ulla, ihanaa... nämä vuodenaikakuvat ovat mielenkiintoisia otettavia ja myöskin katseltavia...

      Kiitokset kommentistasi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!