Kirjallisia tunnustuksia osa 1

Leena Lumi muisti minua tämän viikon alkupuolella  tunnustuksella ja haasteella, Kiitos, Leena mielenkiintoisista kysymyksistä! Juuri äsken sain vastaavan haasteen myös Kannesta kanteen-blogin Kaisalta. Hänen kysymyksiinsä vastailen sitten kirjallisten tunnustusten toisessa osassa, taas pienen mietintätuokion jälkeen. Laitan haasteen eteenpäin vasta siinä vaiheessa.

Vastaukseni Leenan antamiin kysymyksiin:

1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause?

Yhden usein toistelemani lauseen olen napannut Keijo Tahkokallion kirjasta Peruna kerrallaan. Opus osui silmiini jälleen tänään, kun etsin sopivaa kirjaa Leenalle luettavaksi (kysymys no 8). Tuon minulle niin tarpeellisen,  jalat maahan asettavan lauseen ajatus on tuttu jo ajalta ennen kirjaa ja se on kulkenut mukanani niin pienissä  kuin vähän isommissakin haasteissa. Pienin, rauhallisin askelin kohti tavoitteita. Minulla on hyllyssäni neljä niin sanottua elämäntaito-opasta ja Peruna kerrallaan on toinen niistä, jotka jaksoin lukea kannesta kanteen.

2. Kuka on kirjallinen alter egosi?

 Monia olisi ehdolla, mutta valitsen tähän hahmon, joka on yksi lapsuuteni tärkeimmistä kirjallisista 'roolimalleista'. Hän on tietenkin Louisa May Alcottin Pikkunaisten Jo March. Tunnistan hänessä piirteitä, joita ihailin jo tuolloin: Jo rakastaa kirjoittamista, hän on kekseliäs, kapinallinen, oman tiensä kulkija. Samastuin Jo-tyttöön täysin sydämin. 

3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
Vastaan tähän vähän yllättävällä tavalla: Jos tällainen muodonmuutos pääsisi käymään, haluaisin ehdottomasti olla  kalenterin/muistikirjan kansi. Kirja on avoin muutoksille ja yllätyksille, sen voi täyttää haluamillaan asioilla ja unelmilla, joka vuosi aina uudestaan... 

4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?

Aleksandr Solženitsyn: Vankileirien saaristo I ja II, jonka löysin vuosia sitten vanhempieni kirjahyllystä. Muistaakseni olin juuri nähnyt jonkin aihepiiriä koskettavan dokumentin televisiosta ja tartuin kirjaan. Olin tuolloin kovin nuori vielä, en tiennyt, miten olisin lukemaani suhtautunut, miten olisin voinutkaan, nuori, kokematon ihmisenalku. Nyt ehkä osaisin, nyt ehkä näkisin. 

Tästä tulikin mieleeni se useassa blogissa mietityttänyt asia, missä iässä olisi hyvä aloittaa klassikoiden lukeminen.  Omalta osaltani voin sanoa sen, että myöhempi parempi, sillä ainakaan minä en saanut varhaisessa nuoruudessani juurikaan mitään irti niistä klassikoista, joita lukea yritin. Kirjaston aikuisten osasto kyllä kiehtoi ja toki tein sinne pieniä tutustumisretkiä, lukeakin koetin, mutta varsinainen siirtyminen aikuisten puolelle sai odottaa, sillä alitajuisesti tiesin, etten ollut valmis vielä. 

5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?

Tämä on hiukan hankala kysymys, sillä kirjan siirtäminen valkokankaalle (onnistuneesti) on mielestäni  aina hiukan riskialtista. Kaikkein rakkaimpia kirjojani en koskaan haluaisi nähdä elokuvaversioina.

 Mutta olisipa aika mielenkiintoista nähdä, miten viime syksynä lukemani Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi taipuisi elokuvaksi. Downton Abbey -tyyliä, ehkä pienellä twistillä? Brittituotantoa sen olla pitää!


6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä:

Tämä on helppo: Gwen Bristowin Keskikesä. Toisena vaihtoehtona Truman Capoten Kesän taittuessa, nimi, jossa voi aistia jo elokuun pimeneviä, lämpimiä iltoja…

 7. Kuka on sinusta paras suomalainen kirjailija ikinä?

Minna Canth, tuo kapinallinen esiäitimme, joka uskalsi puhua ja kirjoittaa niiden asioiden puolesta, joihin uskoi. Tämä maininta ei tule nyt pelkästään hänen kirjallisista ansioistaan vaan hänen koko elämäntyöstään. Minna oli naisten koulutuksen uranuurtaja, aikansa radikaali, suunnannäyttäjä, joka ehti kirjoittamisensa ohella synnyttää 7 lasta, toimia hyväntekijänä, liikenaisena ja kulttuurivaikuttajana. - Ja minkälaisia kirjoja hän kirjoitti!

8. Minkä kirjan haluaisit minun lukevan? Ja miksi?

Selasin tätä kysymystä varten kirjahyllyäni ja sieltä poimin sinulle Gabriel García Márquezin
kirjan Rakkaudesta ja muista riivaajista. Koska tiedän Leena, että olet historian ystävä, luulen, että pitäisit tästä kirjasta. Tarina on osittain tositapahtumiin perustuva ja kertoo nuoren markiisittaren ja katolisen papin epätavallisesta rakkaudesta taikauskon ja inkvisition aikakautena, joskus 1700-luvun lopulla. 
Ja vielä: Andreï Makine! Häneltä vaikkapa Ruhtinattaren rikos, jonka luen uudelleen kohtapuoliin, kun blogini ‘Makine-sarja’ jatkuu. Hieno, traaginen romaani ruhtinatar Olga Arbelinasta, joka pakenee poikansa kanssa Venäjältä vallankumouksen aikana… Suosittelen!

9. Kuka kirjailija voisi olla alter egosi?

Pitkän mietinnän jälkeen päädyin japanilaiseen, 1800-luvulla eläneeseen runoilijaan Ema Saikoon, joka rakasti luontoa, erityisesti kukkia, bambumetsiä, puutarhan aamuaurinkoisia ja kuunhämyisiä hetkiä. Hän oli aikansa rebel, eikä halunut asettua tuon aikaisessa Japanissa naisille asetettuun tiukkaan muottiin. Saikoon runous on yksinkertaista, vailla ylisanoja. Ehkäpä siinä on syy, miksi koen hänen runonsa niin voimakkaina. Näin sanon minä, joka rakastan myös kielellistä runsautta. Meissä taitaa olla niin monta puolta. Ema Saikoon runous sai minut sirottelemaan kysymysten joukkoon näitä keskikesän kauneimpia kukkasia.

10. Minkä kirjan nimi kuvaa juuri sinua parhaiten?

Tämä tuli heti mieleen kun näin kysymyksen: Milan Kundera: Kiireettömyys. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kiireetön olo! Tarvitsen aikaa miettimiseen, harkintaan, asioiden pohdiskeluihin ja punnintaan.  Sitten, kun olen miettimiseni miettinyt, voin siirtyä hyvinkin kipakkaan, nopeaan toimintaan. Mutta tämä 'ollaan kuin Ellun kanat'-vaihe on perisyntini. En varmasti pääse siitä eroon koskaan.

~~~~~~~~~~~~

Kiitos Leena haasteesta, kysymyksiäsi oli ilo pohdiskella!

♥