Kirjallisia tunnustuksia osa 1

Leena Lumi muisti minua tämän viikon alkupuolella  tunnustuksella ja haasteella, Kiitos, Leena mielenkiintoisista kysymyksistä! Juuri äsken sain vastaavan haasteen myös Kannesta kanteen-blogin Kaisalta. Hänen kysymyksiinsä vastailen sitten kirjallisten tunnustusten toisessa osassa, taas pienen mietintätuokion jälkeen. Laitan haasteen eteenpäin vasta siinä vaiheessa.


Vastaukseni Leenan antamiin kysymyksiin:

1. Mikä kirjan nimi voisi olla sinun elämäsi tunnuslause?

Yhden usein toistelemani lauseen olen napannut Keijo Tahkokallion kirjasta Peruna kerrallaan. Opus osui silmiini jälleen tänään, kun etsin sopivaa kirjaa Leenalle luettavaksi (kysymys no 8). Tuon minulle niin tarpeellisen,  jalat maahan asettavan lauseen ajatus on tuttu jo ajalta ennen kirjaa ja se on kulkenut mukanani niin pienissä  kuin vähän isommissakin haasteissa. Pienin, rauhallisin askelin kohti tavoitteita. Minulla on hyllyssäni neljä niin sanottua elämäntaito-opasta ja Peruna kerrallaan on toinen niistä, jotka jaksoin lukea kannesta kanteen.

2. Kuka on kirjallinen alter egosi?

 Monia olisi ehdolla, mutta valitsen tähän hahmon, joka on yksi lapsuuteni tärkeimmistä kirjallisista 'roolimalleista'. Hän on tietenkin Louisa May Alcottin Pikkunaisten Jo March. Tunnistan hänessä piirteitä, joita ihailin jo tuolloin: Jo rakastaa kirjoittamista, hän on kekseliäs, kapinallinen, oman tiensä kulkija. Samastuin Jo-tyttöön täysin sydämin. 



3. Jos olisit kirjan kansi, minkä kirjan kansi olisit?
Vastaan tähän vähän yllättävällä tavalla: Jos tällainen muodonmuutos pääsisi käymään, haluaisin ehdottomasti olla  kalenterin/muistikirjan kansi. Kirja on avoin muutoksille ja yllätyksille, sen voi täyttää haluamillaan asioilla ja unelmilla, joka vuosi aina uudestaan... 


4. Mikä on ollut elämäsi rankin kirja? Ja miksi se oli sitä?

Aleksandr Solženitsyn: Vankileirien saaristo I ja II, jonka löysin vuosia sitten vanhempieni kirjahyllystä. Muistaakseni olin juuri nähnyt jonkin aihepiiriä koskettavan dokumentin televisiosta ja tartuin kirjaan. Olin tuolloin kovin nuori vielä, en tiennyt, miten olisin lukemaani suhtautunut, miten olisin voinutkaan, nuori, kokematon ihmisenalku. Nyt ehkä osaisin, nyt ehkä näkisin. 
Tästä tulikin mieleeni se useassa blogissa mietityttänyt asia, missä iässä olisi hyvä aloittaa klassikoiden lukeminen.  Omalta osaltani voin sanoa sen, että myöhempi parempi, sillä ainakaan minä en saanut varhaisessa nuoruudessani juurikaan mitään irti niistä klassikoista, joita lukea yritin. Kirjaston aikuisten osasto kyllä kiehtoi ja toki tein sinne pieniä tutustumisretkiä, lukeakin koetin, mutta varsinainen siirtyminen aikuisten puolelle sai odottaa, sillä alitajuisesti tiesin, etten ollut valmis vielä. 


5. Minkä kirjan haluaisit nähdä elokuvana?

Tämä on hiukan hankala kysymys, sillä kirjan siirtäminen valkokankaalle (onnistuneesti) on mielestäni  aina hiukan riskialtista. Kaikkein rakkaimpia kirjojani en koskaan haluaisi nähdä elokuvaversioina.
 Mutta olisipa aika mielenkiintoista nähdä, miten viime syksynä lukemani Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi taipuisi elokuvaksi. Downton Abbey -tyyliä, ehkä pienellä twistillä? Brittituotantoa sen olla pitää!


6. Suosikkivuodenaikasi kirjan nimellä:


Tämä on helppo: Gwen Bristowin Keskikesä. Toisena vaihtoehtona Truman Capoten Kesän taittuessa, nimi, jossa voi aistia jo elokuun pimeneviä, lämpimiä iltoja…



 7. Kuka on sinusta paras suomalainen kirjailija ikinä?

Minna Canth, tuo kapinallinen esiäitimme, joka uskalsi puhua ja kirjoittaa niiden asioiden puolesta, joihin uskoi. Tämä maininta ei tule nyt pelkästään hänen kirjallisista ansioistaan vaan hänen koko elämäntyöstään. Minna oli naisten koulutuksen uranuurtaja, aikansa radikaali, suunnannäyttäjä, joka ehti kirjoittamisensa ohella synnyttää 7 lasta, toimia hyväntekijänä, liikenaisena ja kulttuurivaikuttajana. - Ja minkälaisia kirjoja hän kirjoitti!

8. Minkä kirjan haluaisit minun lukevan? Ja miksi?

Selasin tätä kysymystä varten kirjahyllyäni ja sieltä poimin sinulle Gabriel García Márquezin
kirjan Rakkaudesta ja muista riivaajista. Koska tiedän Leena, että olet historian ystävä, luulen, että pitäisit tästä kirjasta. Tarina on osittain tositapahtumiin perustuva ja kertoo nuoren markiisittaren ja katolisen papin epätavallisesta rakkaudesta taikauskon ja inkvisition aikakautena, joskus 1700-luvun lopulla. 
Ja vielä: Andreï Makine! Häneltä vaikkapa Ruhtinattaren rikos, jonka luen uudelleen kohtapuoliin, kun blogini ‘Makine-sarja’ jatkuu. Hieno, traaginen romaani ruhtinatar Olga Arbelinasta, joka pakenee poikansa kanssa Venäjältä vallankumouksen aikana… Suosittelen!


9. Kuka kirjailija voisi olla alter egosi?

Pitkän mietinnän jälkeen päädyin japanilaiseen, 1800-luvulla eläneeseen runoilijaan Ema Saikoon, joka rakasti luontoa, erityisesti kukkia, bambumetsiä, puutarhan aamuaurinkoisia ja kuunhämyisiä hetkiä. Hän oli aikansa rebel, eikä halunut asettua tuon aikaisessa Japanissa naisille asetettuun tiukkaan muottiin. Saikoon runous on yksinkertaista, vailla ylisanoja. Ehkäpä siinä on syy, miksi koen hänen runonsa niin voimakkaina. Näin sanon minä, joka rakastan myös kielellistä runsautta. Meissä taitaa olla niin monta puolta. Ema Saikoon runous sai minut sirottelemaan kysymysten joukkoon näitä keskikesän kauneimpia kukkasia.

10. Minkä kirjan nimi kuvaa juuri sinua parhaiten?

Tämä tuli heti mieleen kun näin kysymyksen: Milan Kundera: Kiireettömyys. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kiireetön olo! Tarvitsen aikaa miettimiseen, harkintaan, asioiden pohdiskeluihin ja punnintaan.  Sitten, kun olen miettimiseni miettinyt, voin siirtyä hyvinkin kipakkaan, nopeaan toimintaan. Mutta tämä 'ollaan kuin Ellun kanat'-vaihe on perisyntini. En varmasti pääse siitä eroon koskaan.

~~~~~~~~~~~~

Kiitos Leena haasteesta, kysymyksiäsi oli ilo pohdiskella!

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Seijastiina ja hyvää viikonalkua myös sinulle :)

      Poista
  2. Olen edelleenkin tulossa kommentoimaan moneen postaukseesi, kunhan ehdin, mutta pakko kommentoida näin pikaisesti puhelimella (palaan tännekin!)!

    Ihana postaus, taas kerran! <3 Olen aivan rakastunut blogiisi ja uskomattoman hienoihin valokuviisi! Kiitos tästä, näillä on hyvä aloittaa uusi päivä! Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sara, kommenttisi pirskahdutti iloa päivään! ♥
      Ihanaa viikkoa myös sinulle! :)

      Poista
    2. Nyt palasin! Kommentoin tällä kertaa vähän itse postauksen sisältöön. :)

      Aleksandr Solženitsynin Gulag on omalla lukulistallani ja haaveilen kirjan lukemisesta tänä vuonna. Pitänee vaan odotella jotain lomaa tai pitkiä vapaita, kirjassa kun on hurjan paljon luettavaa jo ihan sivumääränsä perusteella. Odotan rankkaa ja puhuttelevaa lukukokemusta.

      Minäkin näkisin mielelläni Vieraan lapsen elokuvana. Ja brittituotannoista ihan samat sanat! <3

      Kahden viimeisen kysymyksen vastaukset hurmaavat - lisäksi tunnistan niistä myös paljolti itseäni. <3

      Poista
  3. Kaisa Reetta, huimaa, mitkä vastaukset♥ Ja tietysti myös upeat kuvat, joista ensimmäinen puutarhakuva jäi vaivaamaan: Mitä ovat nuo valkoiset kukat vasemmalla?

    Jo oli minunkin suosikkini Pikkunaisista. Olla kalenteri kannen sijasta: Jännää.

    Minulla oli Vankileirien saaristo rankin ennen kuin luin Nadeem Aslamin Elävältä haudatut, joka kertoo Afganistanin naisista...

    Minäkin haluaisin nähdä Vieraan lapsen elokuvana. Sen ja Pelon Jokapäiväinen elämämme.

    Makine on hyvä suositus, kiitos! Pidin kovasti hänen kirjastaan Ikuisen rakkauden kosketuksia.

    Kunpa minäkin tavoittaisin edes osan kiirettömyydestäsi.

    Kiitos sinulle upeista vastauksista kuvineen ja kaunista alkanutta talviviikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena :) Ensimmäisen puutarhakuvan valkoiset kukat taitavat olla japanin vuokkoja, eli anemone japonicaa, jotka kukkivat Kupittaan puistoon rakennetussa valtavan kauniissa kukkaispuutarhassa. Kukinta-aika oli elokuu nyt kun muistelen, eikä keskikesä niin kuin tuolla tekstissä viittaan. Eikö ole raikas tuo punaisen ja valkoisen yhdistelmä! Näitä haluaisin viedä Kirkkonummen 'metsäpuutarhaankin'...

      En tahtoisi olla kalenteri enkä muistikirja, vaan sellaisen kansi! (....Onneksi tämä ole Alladinin taikalamppu :D)

      Poista
    2. Kaisa Reetta, ole hyvä. Nyt minun täytyy laittaa tuo kukan nimi ylös. Olen hulluna valkoisiin kukkiin, mutta myös vaaleanpunaisiin ja sinisiin. Punaiset unikot tosin saavat levitä miten haluavat ja tuossa valkoisen kanssa punainen on todellakin kaunis. Sinulla on siis metsäpuutarha? Minulla luonnonmukainen, mutta ei luonnonvarainen puutarha sekä varsin hoidettu lehto, josta yritin metsäpuutarhaa, mutta suuret lehmukset eivät kesällä anna sinne aurinkoa eli siellä menestyvät lehtokuusamat, kielot, lehto-orvokit, valkolehdokit, näsiät, saniaiset ja jotkut piiskut. On sitä jo siinäkin;) Ja vielä tietty talvikit.

      Tietenkin. Minulla on nyt seinäkalenteri, jonka ostin kannen ja kuukausisivujen kuvien takia. Ne ovat kauniit brittiläiset piirroskuvat luonnosta ja sen eläimistä sekä kasveista. (Äl muuta virka;) Mutta emmehän voi olla ihan varmoja,,,,)

      Poista
    3. Ole hyvä, Leena :)

      Minulla itselläni ei ole puutarhaa, mutta vanhempieni kaunis metsäinen koti on se paikka, jossa voin kokeilla ja miettiä näitä puutarhajuttuja.

      Poista
  4. Ihania vastauksia! Kiireetöntä ja inspiroivaa alkanutta vuotta sinulle! :-)

    VastaaPoista
  5. "Peruna kerrallaan"! Ihan mahtava! Ja oi sinä ihana Jo March! Minä olisin varmaan Meg, vaikka olisi kyllä paljon kiinnostavampaa olla Jo. Vieraan lapsesta tulisi varmasti upea elokuva. Ihan harmittaa, etten ajatellut sitä, kun mietin omaa vastaustani.

    Ja sinäkin olet lukenut Gwen Bistrown kirjoja! Jee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja kommentista :)
      Olin ihan pienenä varsinainen 'Minä ite'-tyyppi, ja siksi Jo kolahti minuun sitten vähän isompanakin. Sama asenne jatkui ja jatkuu yhä, toivottavasti hiukan muuntuneena ja hienostuneempana ;)

      Bistrow on ihQ :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!