12.11.2013

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi


Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (The Stranger's Child, 2011) 535 s.
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2013.
Kirjan ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi 2012
Suomentanut Markku Päkkilä 

  ‘Hän oli maannut jo yli tunnin riippumatossa ja lukenut runoja. Se ei ollut helppoa: hän mietti koko ajan, että George tulisi pian Cecilin kanssa, ja valui mietteissään alaspäin puolittain tahallisina pieninä luiskahduksina kunnes lojui sykkyrässä riippumaton pohjalla ja piteli kirjaa kasvojensa yllä väsynein käsin. Valokin alkoi hiipua ja sanat sivuilla sulautuivat toisiinsa. Hän halusi nähdä Cecilin ja nauttia näkemästään tovin ennen kuin Cecil huomaisi hänet, ennen kuin heidät esiteltäisiin.’

  Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi alkaa kauniilla kohtauksella nuoresta Daphnesta, joka tuossa riippumatossa odottelee jo vähän malttamattomana ensitapaamistaan veljensä ystäväpiiriin kuuluvan nuoren runoilijalupauksen kanssa. Cecilin kohdattuaan hän alkaa pian tuntea lämpimiä tunteita tätä kohtaan. Daphne on tähän saakka elänyt iloista ja huoletonta nuoren tytön elämää englantilaiseen yläluokkaan kuuluvan perheensä suojissa, eikä oikeastaan vielä koskaan ole tuntenut tällä tavoin. Runoilijassa on aistittavissa suuren maailman vetovoimaa, joka tuntuu houkuttavan niin monia muitakin kohdalleen osuvia.

  Hollinghurst tarkastelee viehättävässä, todentuntuisessa romaanissaan englantilaisen yläluokan elämää sadan vuoden aikajänteellä, aina 1900-luvun alusta nykypäiviin. Tarinan alkaessa luokkarajat ovat vielä selvät ja valtaeliitti saa voimansa tiukasti kontrolloidusta yhteisöllisyydestä. Oxfordin maineikkaassa ilmapiirissä kasvanut Cecil Valance elää ystävineen ja opiskelijatovereineen maailmassa, jonka sääntöjä ja moraalikäsityksiä ei voi kyseenalaistaa, ei ainakaan julkisesti. Mutta Cecil ei ole syntynyt elämään hänelle asetettujen normien mukaisesti. Lukija seuraa, kuinka runoilija viivähtää hetken Daphnen kotitalossa, viettää sisarusten kanssa aurinkoisia lomapäiviä, kirjoittaa tunnetuimmaksi jääneen runonsa 'Two Acres'  ja häviää välillä teille tietämättömille Daphnen veljen kanssa, joka myös tuntee vetoa Ceciliin. Mutta huoleton aika päättyy pian, ensimmäisen maailmansota syttyy ja Cecil lähtee rintamalle. Ajan myötä Daphnen muistokirjaan sutaistu pieni runo alkaa elää omaa elämäänsä ja saa ympärilleen taianomaisen hohteen…

  Kirjan alkupuolella Hollinghurst kuvaa yläluokkaista yhteisöä hyvin yksityiskohtaisesti ja ajan henkeen uppoutuen. Hän marssittaa lukijansa eteen niin laajan joukon tarkentumattomaksi jääviä henkilöhahmoja, että lopulta en oikein tiennyt, kenestä kulloinkin puhuttiin. Tässä vaiheessa tunsin lukemisen takkuilevan niin, että olin heittää kirjan vastoin tapojani kesken. Sitten tein oivalluksen: voisiko olla niin, että vain tämän hienoisen pitkästymisen kautta saatoin nähdä ja jopa kokea häivähdyksen siitä todellisuudesta, jossa yläluokka tuohon maailmanaikaan eli:  Elämä koostui sosiaalisten verkostojen pakonomaisesta ylläpitämisestä, sisäänpäinkääntyneistä päivällisistä, hienostuneella aksentilla käydyistä, tylsistä ja liian pitkiksi venyneistä illalliskeskusteluista, yleisten mielipiteiden myötäilemisestä ja sopimattomiksi koettujen keskusteluaiheiden välttelystä. Elettiin Ilmapiirissä, jossa pienikin poikkeama yhteisön normeista saattoi aiheuttaa skandaalin.
Ihmisen minuus näytti rakentuvan pitkälti yhteisön kautta, yksilökeskeinen maailmankatsomus oli tuntematon käsite, sellaisen ideakin olisi saattanut kuulostaa aikalaisten korvissa absurdilta.

   Ja sitten, melkein kuin salaa, Hollinghurstin kerronta muuttuu yksilökeskeisemmäksi. Vuodet ovat  kuluneet, aristokratian valta alkanut hiipua ja yläluokka on menettämässä tiukkaa  yhteisöllisyyttään. Tämä aiheuttaa yllättäviä henkilökohtaisia tragedioita, joihin törmätään myös Vieraan lapsessa

Mutta yksi asia pysyy: jo eläessään jonkinlaista mainetta saavuttaneen nuoren runoilijan tarinaa ei ole unohdeta. Jälkipolvien kiinnostus Ceciliä kohtaan on melkein hämmentävää. Runoilijan muiston ympärille kehittyy maagista loistetta, joka saa ihmiset kiinnostumaan hänen mystisestä, salaisuuksia tihkuvasta runoudestaan vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeenkin. Jokainen sukupolvi luo hänestä omanlaisensa kuvan, tutkimuksia ja elämänkertoja julkaistaan ja juuri tämä tarkastelukulmien kerroksellisuus tuo runoilijan tarinaan hienoa moniulotteisuutta. Se, miten Cecil nähdään tai oikeammin, mitä hänestä halutaan nähdä ja tuoda esiin, heijastelee kunkin sukupolven omia arvoja ja moraalikäsityksiä ja toisaalta elämänkertureiden henkilökohtaisia intressejä ja kokemuksia. Hollinghurst kuvaa Cecilin arvoituksen parissa puurtavien kirjallisuustutkijoiden työtä niin mielenkiintoisesti, että lukiessani olin unohtaa, että seurasin fiktiivistä kertomusta. 
 Mitä ristiriitaiset muistot, runonpätkä tai haalistuneet kirjeet rintamalta voivat  kertoa jo kauan sitten poismenneestä ihmisestä? Minkälaisia asioita jätämme jälkeemme ja minkälaisia muistoja haluaisimme säilyttää? Onko todellisuus aina tarua ihmeellisempi vai ihan päinvastoin?
  
  Brittiläinen, vuonna 1954 syntynyt Alan Hollinghurst on Suomessa vielä suhteellisen tuntematon kirjailija. Vuonna 2004 hän voitti Booker-palkinnon vielä suomentamattomasta kirjastaan The Line of Beauty. Vieraan lapsi on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Aiheeltaan ja tunnelmaltaan kohtalaisen vaativa kirja tarjosi minulle kosolti haastetta mutta myös upeita kirjallisia oivalluksia. Vieraan lapsi on hieno kertomus maailmasta, joka muuttui. Jään mielenkiinnolla odottamaan Hollinghurstilta mahdollisesti ilmestyviä muita suomennoksia.
  

  Vieraan lapsi on saanut kirjablogeissa ristiriitaisen vastaanoton. Voit lukea kirjasta lisää muun muassa täältä: Amman lukuhetki, Ilselä,  Kirjanurkkaus, Kirjojen parissa,  Leena Lumi, Luettua, Luetut, lukemattomat Lumiomena, Poplaari, P.S. Rakastan kirjoja.

 

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirjaesittely.
    Iloista päivää sinulle.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiinto heräsi kirjaa kohtaan, mutta pysynkö matkassa...pääsenkö pääteasemalle?:)
    Kiitos Kaisa taas kivasta kirjaesittelystä.

    VastaaPoista
  3. Kaisa, upea arvio, jossa osasit kutoa yhteen oman pitkästyneisuutesi tuon ajan yläluokan puuduttavaan sosiaaliseen normistoon! Woolf juuri vihasi tuota teennäistä seurustelun koodistoa ja ikävystyi kuollakseen.

    Kun listaan blogini 20 parasta, siellä on uusimmista kirjoista ainakin tämä upea teos, joka oli viime vuoden parhaani kuin myös Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Kummankaan kanssa en pitkästynyt yhtään, mutta Vieraan lapsi oli haastavampi, sillä aihahyppelyt olivat rajuja ja yllättäen oltiinkin taas uudessa ajassa ja kaikki henkilöt vaihtuneet...paitsi Daphne ja hänen veljensä olivat melkein loppuun asti.

    Kyllä sinä olet kirjasta pitänyt: Se tihkuu tekstistäsi. Kohottavat kirjat antavat tuulta myös krijoittajan tyylille.

    VastaaPoista
  4. Hienosti ja selkeästi arviotu!

    Jaksoin lukea kirjan aikoinaan loppuun. Välillä piti selata taaksepäin ja tarkistaa kirjan henkilöiden nimiä yms. Todella mielenkiintoinen kirja.

    Niin sanottu säädyllisyys ja vallitsevien tapojen noudattaminen teki tuon aikaisen elämän varmaan ajoin ikäväksi.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, että muistutit minua tästä kirjasta. Olen sitä aina aika ajoin miettinyt ja päättänyt sen lukulistalleni laittaa, mutta vielä se ei ole osunut käden ulottuville. Juuri nyt kyllä haluan lukea jotain vetävää ja sähäkkää, mutta tiedän, että jossain vaiheessa haluan taas upota hitauteen, ja silloin voisi olla Vieraan lapsen aika.

    VastaaPoista
  6. Tämä on kyllä hieno!

    Kirjoitit hienosti ja oivaltavasti tuosta pitkäpiimäisestä(kin) kerronnasta osana yläluokan kuvausta. Hollinghurst onnistuu siinä hyvin, samoin Sarah Waters kirjassaan Vieras kartanossa sekä suursuosikkini Kazuo Ishiguro Pitkän päivän illassaan. Niissä kaikissa kerronta on paikoin hidasta, mikä korostaa yläluokan elämän kuvasta ja mikä taitavien kirjailijoiden käsissä muodostaa kiinnostavaksi kudelmaksi.

    Toivottavasti Hollinghurstia suomennetaan pian lisää.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Seijastiina! iloista iltaa sinulle :)


    Sirpa, jos tykkäät tietynsorttisesta haasteesta, niin lue ihmeessä tämä kirja. Vieraan lapsi ei ole kovinkaan perinteinen kartanoromaani, edes aiheensa puolesta... Kiitos kommentistasi :)


    Leena, pidin tästä kirjasta paljon, en vähiten siitä syystä, että löysin tästä pari oivallusta, jotka liittyivät kerrontatekniikkaan ja romaanin rakenteeseen.
    Aikahyppelyt olivat tässä rajuja, totta, mutta tässä juuri se toi kerrontaan mielenkiintoista kerroksellisuutta ja särmää. Kiitos kommentistasi :)


    Kiitos Rita :) minullakin menivät nimet sekaisin ja jossakin vaiheessa sitten vain annoin mennä. Olin kuin kutsuilla, jossa minulle esitellään sata vierasta ja heidän nimensä unohtuvat heti kääntyessä...


    Suketus, tämän jälkeen pidin parin päivän lukutauon ja kaipasin sen jälkeen räväkämpää tekstiä, luin dekkarin :) Kiitos kommentistasi :)


    Katja, annoitpa hyviä lukuvinkkejä, pistän nuo kirjailijat muistiin. Vieraan lasta lukiessani tekemäni oivallus siitä, että jokin asia kirkastuu pitkästyttävän tekstin kautta, oli jotain, mitä ennen en ollut edes ajatellut. Toki tuo, että koin jotkut kirjan jaksot näin, on hyvin subjektiivinen kokemus: jotkuthan eivät ole pitkästyneet hetkeksikään Vieraan lasta lukiessaan. Mutta en voi olla leikittelemättä sillä ajatuksella, että jos Hollinghurst on tehnyt tämän jossain määrin tarkoituksellisesti, on hän tavattoman taitava ja uskalias kirjallinen uhkapeluri!
    Toivottavasti Hollinghurstia suomennetaan lisää, eihän tällaista taituria voi jättää suomentamatta. Kiitos kommentistasi :)

    VastaaPoista
  8. On mielenkiintoinen ja harvinainen näkemys suostua kohtaamaan pitkäveteisyys näinä aikoina, jolloin moni asia on nopeutettua, pakattua ja pikaisesti nielaistavaa. Mahtavaa! Kiitos tekstistäsi!

    VastaaPoista
  9. Akvis, sepä se.. Hyvin nopeasti olemme valmiit heittämään asiat sikseen ihan vaan sen takia, 'etteivät ne heti avaudu meille'. Minä syyllistyn siihen myös. Pikkuinen päänvaiva on aina hyväksi!
    Kiitos kommentistasi :)

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!