Carol Shields: Pikkuseikkoja


Carol Shields: Pikkuseikkoja (Small Ceremonies, 1976) 235 s.
Kustantaja: Kustannusyhtiö Otava, 2012
Kirjan ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi 2011
Suomentanut Hanna Tarkka

   Alan Hollinghurstin tiiliskivimäisen Vieraan lapsi -romaanin jälkeen halusin lukea jouhevasti  eteneviä, mutkattomia tarinoita. Kirjahyllystä pistivät silmään Colin Dexterin Komisario Morse-sarjaan kuuluva dekkari (josta tulee juttua ehkä vähän myöhemmin) ja tämä Carol Shieldsin Pikkuseikkoja, joka Vieraan lapsen jälkimainingeissa tuntui melkein kuin pienoisromaanilta ja vieläpä hyvin pippuriselta sellaiselta!

  Sattuman oikusta päädyin jälleen kirjoista ja kirjoittamisesta kertovan teoksen pariin:  Pikkuseikkoja-romaanin minäkertoja Judith Gill kirjoittaa elämäkertoja ja hänen miehensä toimii Milton-tutkimuksensa ohella englannin kielen apulaisprofessorina. Judithilla näyttää menevän ainakin päällisin puolin hyvin: hänellä on suhteellisen toimiva avioliitto, kiva perhe, ystäviä, mukavalla alueella sijaitseva talo, haasteita tarjoava työ ja turvattu toimeentulo. Elämä sujuu niin mallikkaasti kuin nelikyppisen naisen elämän parhaimmassa tapauksessa voisi olettaa sujuvan. Mutta jo kirjan ensimmäisellä sivulla kesken idyllistä teeateriaa Judith huomaa miettivänsä, 'että hänen pitäisi olla onnellisempi kuin on'. Jotain tuntuu puuttuvan vai ovatko asiat jo liiankin hyvin?

   Judith tekee töitä kotona, makuuhuoneen nurkassa olevan pelipöydän äärellä ja työstää kolmatta elämäkertateostaan. Judithin kaksi ensimmäistä kirjaa ovat saaneet hyvän vastaanoton ja nyt hän haluaisi kokeilla siipiään myös romaanikirjailijana, mutta jostakin syystä haave ei ota toteutuakseen. Judith päättää osallistua ystävänsä, kirjailijana jo jonkinlaista mainetta saavuttaneen Furlong Eberhardtin kirjoittajakurssille, mutta huomaa pian joutuvansa itseään paljon nuorempien ja innokkaampien kurssitovereidensa varjoon.  Romaaniharjoitelma ei edisty ja turhautuneena Judith päätyy ratkaisuun, joka sotii hänen periaatteitaan ja omaatuntoaan vastaan. Kirjoittajakurssin päätyttyä hän haluaa unohtaa kurjan temppunsa ja palaa kirjalliselta harharetkeltään takaisin elämäkertojen pariin.

  Elämä solahtaa normaaleihin uomiinsa, arkea rytmittävät juhlat ja pienet perhepiirin sattumukset, joita minäkertoja Judith kuvaa päiväkirjamaisen intiimisti. Koska Judith on luonteeltaan utelias, hän huomioi ympäristöään äärimmäisen yksityiskohtaisesti ja tekee ihmisistä pelottavan tarkkoja havintoja. Tästä kaikenkattavasta uteliaisuudestaan (jossa en kuitenkaan nähnyt pisaraakaan pahanilkisyyttä) nainen joutuu lopulta myös kärsimään, kun hänen kirjoittajakurssilla tekemänsä hairahdus kasvaa yllättäen uusiin mittasuhteisiin...

   Shieldsin hienoviritteinen kerrontatyyli, joka on ihastuttanut minua hänen myöhemmissä romaaneissaan, on näkyvissä jo tässä hänen esikoisteoksessaan. Kerronta on arkista, mutta juuri tuon hämäävän vaatimattomuuden suojissa Shields pääsee kuin varkain käsittelemään niin ihmisyyden kuin kirjoittamisen ja kirjailijana olemisenkin peruskysymyksiä: vastuuta, motiiveja, kunniahimoa, moraalia, tasapainoilua oikeudentunnon ja valheiden välimaastossa. Tarinan keskellä häivähtää myös lempeää mutta osuvaa ironiaa. Sitä samaa, johon törmäsin  kahdessa jo aiemmin lukemassani Shieldsin romaanissa Ruohonvihreää ja Kaiken keskellä Mary Swann. Pikkuseikkojen lailla myös näiden romaanien keskustarinat kiertyvät kirjoittamisen ja kirjailijana olemisen kysymyksiin.

  Yhdysvalloissa vuonna 1935 syntynyt  ja 10 vuotta sitten kuollut Kanadalaiskirjailija Carol Shields sai urallaan useita kirjallisuuspalkintoja. Shieldsiltä on suomennettu 10 teosta. Häntä arvostetaan etenkin naisten elämän ja arkipäivän tarkkana kuvaajana. Shieldsiä verrataan usein toiseen ihmisluonteen terävään tarkkailijaan, Jane Austeniin, josta Shields itse on kirjoittanut elämäkerran (C. Shields: Jane Austen - a Life, 2001, suomennettu 2006).


  Kirjaa on luettu useissa kirjablogeissa, muun muassa: Ilselä, KirjanainenLeena Lumi, Luetut,lukemattomat,  Lumiomena, Sinisen linnan kirjasto ja  Täällä toisen tähden alla.

Kommentit

  1. Olen aivan hulluna Shieldsiin! Tämä pikkuseikkojakin oli myös minulle hyvä, mutta ärsyynnyin aika ajoin Judithin tirkistelyyn, joka ei ollut aivan vailla pahansuopuutta. Annoin kaiken kuitenkin kirjailijalle anteeksi luettunai tämän kirjan sisararkirjan eli Ruohonvihreää. Se meni päähäni kuin häkä ja Judith oli onneksi enää sivuroolissa. Olen nyt lukenut blogiini kaikki Shieldsit (toiseen kertaan jo siis) lukuunottamatta novellikokoelmaa ja erästä Kanadasta saamaani, jota ei ole vielä suomennettu. Hyvä suomennos olisi kyllä kultaa, sillä Shieldsin kieli on sen verran näppärää;)

    Hieno kuva, ja ihan kirjan henkeen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi, nopea Leena! :) minua ihan joskus hävettää tämä oma kommentointinopeuteni (tai paremminkin hitaus), mutta enköhän tälläkin viikolla ehtine ihanalle blogikierrokselleni..:)

    Shields on kyllä loistava arjen tulkitsija. Pidin tästä hänen esikoisestaankin kovasti. Tuntuu hassulta, että Pikkuseikkoja julkaistiin suomeksi vasta viime vuonna.

    Judithin uteliaisuudessa on jotakin todella kummallista, mutta en siltikään usko, että hän tonkii ihmisten laatikostoja ja kylpyhuoneenkaappeja ilkeyksssään. Hän ei ehkä vaan tule ajatelleeksi, että se ei kuulu ns. hyviin tapoihin :) Judithiin törmättiin jo Ruohonvihreässä, jossa päähenkilönä oli hänen sisarensa Kathleen (muistinkohan nimen oikein). Kirjoista kehittyy yhdessä mielenkiintoinen sukutarina! Löydänköhän sille jatkoa, kun tartun seuraavaan Shieldsin kirjaan? :)

    VastaaPoista
  3. Pikkuseikkoja on niin hieno, että on melkeinpä vaikea uskoa sen olevan esikoisromaani. Shields on tarkkanäköinen, ironinen ja hauska.

    Minä pidin Judithista, hän on toki rasittavan utelias, mutta siksi jotenkin niin aito. :)

    Pikkuseikkoja nousi heti yhdeksi omaksi Shields-suosikikseni.

    VastaaPoista
  4. Tästä innostuin. Kävinkin jo kurkkaamassa kirjaston sivuilla...yksi olisi hyllyssä.

    Kiitos taas mukavasta esittelystä <3
    Iloista viikonloppua, Kaisa!

    VastaaPoista
  5. Katja, Pikkuseikkojanousi minunkin suosikiksi tähän saakka lukemistani Shieldseistä. Judith on mielenkiintoinen sankaritar, hän ei halua peitellä lukijoiltaan luonteensa ikävimpiäkään puolia. Kiitos kommentistasi :)


    Kiitos, Seijastiina :)

    Sirpa, hyvä jos innostuit! Kirja on helmi! :) Kiitos kommentistasi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!