Karnevaalin jälkeen


Turussa vietettiin lauantaina Jå-karnevaaleja. Sattumalta löysin itseni keskeltä iloista hulinaa kaupungissa piipahtaessani, eikä kamera tietenkään ollut mukana.

 Eilisistä juhlista jäi muistoksi kaiken ihanan ohella myös käsittämättömät määrät roskaa. Aamuisella kävelyretkellä jokirannassa ottamiani kaatopaikkakuvia en viitsi tänne laittaa, enkä marista sottapytyistä, vaikka mieli tekisi.  Naakoilla ja lokinpoikasilla oli kerrankin aamiaiskattaus kohdillaan. Näyttivät nauttivan kovasti ;)

Nämä kuvat ovat aamuautiolta Vähätorilta, joka on varsinkin iltaisin yksi Turun mukavimmista paikoista pikku putiikkeineen, kahviloineen ja ravintoloineen. Ja tietenkin aukion laitamilta löytyvät myös Turun vanha pääkirjasto ja Aurajoki.


Luvun alla on Haruki Murakamin Norwegian Wood. Sitä ennen tuon blogiin Hanne-Vibeke Holstin Mitä he toisilleen tekivät, joka odotteli lukijaansa melkein koko kesän.

(Mutta kuka kiipeäisi pylväisiin ja kastelisi pelakuut? Niillä on jano!)


Toivottelen mukavaa viikonalkua! 









Kommentit

  1. Kaunis ja viihtyisä kaupunki, kyllä!

    On se kyllä harmillisen syvää metsäläisyyttä, tämä meidän suomalaisten välinpitämätön roskaamistyyli! Toisaalta ollaan niin bakteerikauhuisia ja tautien pelkoisia, mutta sitten ei kuitenkaan käyttäydytä vastuullisesti ympäristön siisteydessä. Pientä nöyryyttä ja vastuuntuntoa jokaiselta huolehtia omaltaosaltaan roskansa oikeaan paikkaan ja vaikka nostaa joku toiseltakin podonnut roska.

    Harmittelustani huolimatta,
    hyvää alkanutta viikkoa! :)

    VastaaPoista
  2. Sinun kyllä kannatti aloittaa tämä blogi! Lueskelin nyt alkuun asti ja ihailin varsinkin taitavaa ja herkkää valokuvausta. Ensimmäisen postauksen kesäyökuva oli aivan huikea!

    Ei kannata pitää kynttilää vakan alla;)

    VastaaPoista
  3. Hyvin erikoinen ilmiö kyllä tämä välinpitämättömyys. Pitäisi tajuta, että omaa pesäähän tässäkin liataan, kaikille yhteisiä tiloja. Kiitos kommentistasi, Rita :)

    Voi, kiitos kauniista, rohkaisevista sanoistasi, Katriina :) Ja kyllä, kannatti perustaa tämä blogi: koen että voin kirjoitella tässä blogissa jotenkin vapaammin ja tulevaisuudessa vähän rosoisemmistakin aiheista kuin tuolla toisaalla...

    VastaaPoista
  4. Tuo roskaaminen saa minut voimaan pahoin ,itse en tee sitä, kerään aina kaikki mukaan.
    Ihana uusi blogi, olenkohan minä täällä käynytkään, ennenkuin jäin huilimaan?
    Kauniita mustavalkokuvat on nykyään.
    Ja sinun kuvasi ihanat:)

    VastaaPoista
  5. Valloittavan ihania kuvia! Aamun autius tuo niihin aivan erityisen tunnelman.

    VastaaPoista
  6. Kiitos seijastiina kommentistasi! Yhteisten ulkotilojen roskaaminen on jotain, mitä minäkään en kertakaikkiaan voi sietää.
    Luulen, että et ole pistäytynyt täällä ennen, sillä perustin tämän uuden blogin vasta kesäkuun loppupuolella.


    kiitos, Akvis! Aamuisin on mukava kuvailla, valo on silloin parhaimmillaan. Kaupungin aamukuvailussa on vielä sekin hyvä juttu että sillon on suht hiljaistakin. Ei silti, ettenkö haluaisi ihmisvilinää kuviini, päinvastoin, mutta jotenkin minua ujostuttaa kuvata tuntemattomia ilman lupaa, varsinkin, jos he tulevat kuvan etualaan. Se tuntuu musta jotenkin niin hyvien tapojen vastaiselta :) Milloinkahan pääsen tästäkin ihmeellisestä päähänpinttymästä eroon ...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!