Runo, suvi ja lempi

Nappasin hyllystä yölukemiseksi Hannu Mäkelän toimittaman  'Eino Leino, Virta venhettä vie - Eino Leinon elämä ja runot' - teoksen. Kirja sisältää runojen lisäksi Leinon kirjeenvaihtoa, artikkeleita ja muita tekstejä sekä Mäkelän kirjoittaman suppeahkon Leinon elämäkerran.  

Kirjeitä äidille, rakastetuille ja taiteilijaystäville. Omaelämäkerta 'Eräs tilinteko'. Lapsuusmuistoja. Pakinoita. Päivälehdissä ilmestyneitä artikkeleita. Turhautuneita vastalausekirjeitä moninaisille kulttuurivaikuttajatahoille. Kirjeitä kustantajille. Runoja, joiden joukosta löytyy myös Leinon  ensimmäinen julkaistu runo Kajaanin linna.

Kirja on hieno aikamatka herkän kansallisrunoilijamme elämään ja taiteeseen. Selailen kirjaa toisinaan täällä metsässä käydessäni, runon sieltä, kirjeen täältä, pieni annoksin. Ja jokainen lukutuokio on kuin avaisi kirjan ensimmäistä kertaa: löydän aina jotain uutta.



Tänään aamusella luin Leinon kirjeitä L. Onervalle, joka kaikesta päätellen pysyi Leinolle loppuun saakka 'sinä Ainoana Oikeana', vaikka naisia tuli ja menikin. Leinon kirjeet rakastetulle ovat kuin runoja... Pistän pienen otteen tähän:

'1/1 1912
(otteita kirjeestä)

Onerva ainoa, Onerva olematon! Miksi otit minulta pois uskon absoluuttiseen? Mutta Herra antoi, Herra otti. Kiitetty olkoon Onervan nimi iankaikkiseen!
Alan päästä edes johonkin selvyyteen itsestäni. Sinä nouset, muut painuvat.  Mitä hulluja, mitä lapsia olemmekaan. 
Onerva, Onerva! Sinun kirjeesi ovat olleet niin kauniita, että ne ovat polttaneet kuin tuli sieluani. En minä osaa niin kauniisti kirjoittaa. Sinua ainoaa oikeaa olen täydellä sydämelläni, päälläni ja ruumiillani rakastanut. Sinä pysyt ja olet korkein mittapuu, johon vertaan muuta maailmaa ympärilläni. 
--
Täällä vallitsee yleinen tylsyys ja hengettömyys. Vaikea tavata ihmisissä edes sen verran aatteen tulta, että saisi paperossinsa palamaan. Pelkään, että me kaksi olemme viimeisiä mohikaaneja. Ja kuitenkin me kerran luulimme olevamme uuden ajan airueita.'




'Kirjailijatar / L. Onerva / Täällä / Sjöstedtin matkailijakoti /Aleksanterinkatu 40 
(Helsinki) perj. (11. 5.1912) klo 5 i.p.
(ote kirjeestä)

'En epäile enää ollenkaan, että rakastamme toisiamme. Sillä tämä taistelu, tämä ääretön jännitys, nämä siniset salamat kahden sähköpatterin välillä - mitä ne ovat muuta kuin rakkautta. Tämä pureutuminen kiinni toisiimme, tämä halu haavoittaa, ottaa ja antaa iskuja - sehän on rakkautta. Ja vihdoin nämä iäiset jäähyväiset, herttaiset kohtaukset ja katkerat itkut niiden välillä, mustasukkaisuuden puuskat ja mielikuvien rajattomat turnaukset - rakkautta, rakkautta!
'Eppur si muove!' Me kuulumme sittenkin toisillemme.

Taistotoverisi ja ikuinen miekanmittelijäsi, milloin kuningas, milloin apaashi, milloin Onervan orja, milloin mielikuviensa orja, aina sama, aina eri, aina repivä, aina rakentava

(Leinon allekirjoitus)

Taloamme emme sentään revi.'


Runollista suvi-iltaa!



Hannu Mäkelä (toim. ja kirj.): Eino Leino / Virta venhettä vie / Eino Leinon elämä ja runot. 
Otavan kirjapaino Oy, 2003.

Kommentit

  1. Oi, ihanaa Leinoa! Ja kiitos, että muistutit, mikä kirja odottaa minulla lukematta ja sekin on Mäkelän...

    Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Leena :)

    Leino sykähdyttää... Luin häneltä äsken vielä kaksi runoa: Hymyilevän apollon ja yhden suosikeistani: Se kuitenkin liikkuu (sen osaan jo ulkoa - runo kun on juurtunut mieleeni Loirin tulkitsemana).

    VastaaPoista
  3. Törmään Leinoon jo kolmannen kerran tänään, olikos Eino Leinon päivä tänään? Hällä vaan on sana hallussa!

    VastaaPoista
  4. Kirjeet, kirjeet... Tekisi mieli kirjoittaa oikea kirje, jos aikaa vain suinkin olisi. Tosin vastaanottaja ei yleensä saa selvää käsialastani, mutta kuitenkin.

    Olisikohan Eino kirjoittanut samalla tavoin sähköpostin aikakaudella? "Meilisi poltti kuin tuli..."

    On hienoa päästä kurkistamaan aitoihin, vanhoihin kirjeisiin. Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!