26.2.2019

Intuition ääni...


Olen elämäni aikana oppinut sen, että omaa intuitiotaan kannattaa yleensä seurata.

Eilen illalla istahtaessani tähän koneen ääreen ja ryhtyessäni kirjoittamaan puhtaaksi jälleen yhtä uutta kirja-arviota, huomasin yhtäkkiä  miettiväni mitä tapahtuisi jos lopettaisin tähän, sulkisin muistikirjani kannet. Mitä tapahtuisi jos päättäisin lopettaa nykymuotoisen kirjabloggaukseni siltä istumalta. Ainakin muutaman kuukauden ajaksi, siksi aikaa kunnes tietäisin olisiko päätös oikea vai ei. Tippuisiko taivas niskaani? Todennäköisesti ei.
Kuuntelin intuitiotani tavallistakin tarkemmalla korvalla - ja sain vastaukseksi hyväksyvää hyrinää...

Ajatus lopettaa pitkähköjen kirja-arvioiden kirjoittaminen saattaa tuntua tässä kohtaa hivenen hassulta, puhkuinhan minä tavatonta bloggausenergiaa vielä tässä ihan muutama viikko takaperin. Kesällä olisivat tulossa ihanat, kovasti odottamani latinoviikotkin, eli: mitä ihmettä minä olen tekemässä! Ajatus tuntuu vielä tätä kirjoittaessanikin kylmäävältä ja pyörryttävältä, olenhan naputellut juttujani blogiini jo melkein kuuden vuoden ajan. Kirjabloggauksesta on tullut todella tärkeä osa elämääni.

Ja tuossa onkin syy siihen, miksi aion nyt luopua kirjabloggauksesta: vaikka itse kirjoittaminen fyysisenä tapahtumana ei vie aikaa, käsittelen tekstiä aivan huomaamattanikin ajatuksissani pitkin päivää, ja se taas vie tilaa kaikelta muulta (luovalta) ajattelulta.
Intuitioni ehdottaa nyt vahvasti, että voisin suunnata tuota  kirjabloggaukseen käyttämääni henkistä kapasiteettia muihin juttuihin.
Ja luovat prosessit ovat siitä jänniä ilmiöitä, että ne vaativat ainakin omalla kohdallani äärettömän paljon tilaa - erityisesti ajatusten tasolla.

Kirjabloggaus on ihanaa, luovuutta ja henkistä pääomaa vaativaa toimintaa (tahtoisin tässä käyttää jopa sanaa työtä). Ja jo pelkästä kunnioituksesta alaa kohtaan en tahdo jatkaa sitä himmennetyin lyhdyin.

Vaikka kirjabloggaukseni loppuu, lukeminen ei lopu! Kirjajuttujakin kirjoittelen, sellaisia muutaman lauseen pituisia miniversioita ja ne löytyvät varmimmin Instagram-tililtäni.
Blogi jatkaa olemassaoloaan, jutut muuttuvat nykyistä kuvapainotteisimmiksi, muusta en vielä tiedä...

Kiitän kaikkia ihania kirjablogiystäviäni menneistä vuosista, on ollut kunnia kuulua joukkoonne! Yhteys varmasti jatkuu edelleen, ainakin jollakin tasolla!
Ja kiitos armaille lukijoilleni, kiinnostuksesta ja tuhansista iloa tuoneista ja ajatuksia herättäneistä kirjallisuuskommenteista! Jatketaan lukemista ja kirjoista innostumista!

Kauan eläköön kirjabloggaus!
Kauan eläköön kirjat!
Kauan eläköön lukeminen!

Edit 3.3.: mietittyäni viikon verran blogini tulevaisuutta, päätän jättää blogin vähäksi aikaa lepäämään.  Haluan rauhassa miettiä, mihin suuntaan lähden tätä hommaa viemään. Yksi mahdollisuus olisi jättää tämä eräänlaiseksi 'hiljentyneeksi kirjablogiksi' ja aloittaa uudella teemalla toisaalla. Blogin nimen vuoksi  ko. ratkaisu ei kuitenkaan tunnu hyvältä.
Näkemisiin!

 


25 kommenttia:

  1. Kaisa Reetta, lämmin kiitos näistä ihanista vuosista♥♥ Olen pitänyt kirjablogiasi tyylikkäimpänä ja harkituimmin sekä laadukkaimmin kirjoitettuna kuin mitään muuta blogia, joten ymmärrän, että se on vienyt energiaasi muulta luovalta ajattelulta.

    Minäkin avasin instan ja yritän löytää siellä seuraajaksesi, mutta en mitenkään innostunut, joten varmaan minun kirjoistani vain aniharva sinne löytää. Minäkin pohdin nyt samaa eli sanoin tänään just R:lle, että 'on tunne kuin pitäisi tehdä, vaikka nyt ei ole edes mitään sytyttävää kirjaa ja joku muu asia olisi kiinnostavampaa.' Pitää vain tehdä selväksi, että sitten ei hirveästi kaduta, sillä ovathan nämä vuodet olleet tosi antoisia. Kaikki vielä harkinnan alla,mutta ymmärrän hyvin.

    Kiitos, kiitos ja mukavaa jatkoa sinulle Kaisa Reetta ja tavataan sitten vaikka instassa ja facebookissa!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitokset lämmittävistä ja herkistävistä sanoistasi!<3 <3 <3

      Jotenkin nyt tuntui siltä, että tämä piti tehdä. Näemme varmasti täälläkin vielä, koska blogi jatkuu, nyt vain ihan ihan eri muotoisena (jos siis haluat vielä lukijana jatkaa) ja tietenkin sinun omassa blogissasi!

      Insta on paikka, josta innostuin viime syksynä ihan hirmuisesti, mutta sittemmin sekin into on hiipunut. Postaan sinne nykyään ehkä pari kertaa viikossa, mutta oikeasti huomasin, että en saa siitä oikein mitään. Luulen, että Insta on mulle jonkinlainen välivaihe matkalla 'tavalliseksi lukijaksi'. Olen muutenkin huomannut, että vaikka kuinka yritän uida someen ja tajuta en viehätystä, en sitten lopultakaan löydä siitä 'sitä juttua', joka olisi minulle jollain tavoin merkityksellistä. Ei vain jaksa.

      Leena, sinun blogisi on Instituutio isolla i:llä, joten aita tällaisiin ratkaisuihin on sinun kohdallasi erittäin korkea.

      Nämä kuusi vuotta, jotka olen viettänyt tätä omaa ja suht 'vähälevikkistä' blogia kirjoitellen, ovat olleet todella antoisia ja opettaneet paljon. Voisin sanoa jopa että päivääkään en vaihtais tästä pois.

      Siteeraan nyt sinua: 'on tunne kuin pitäisi tehdä, vaikka nyt ei ole edes mitään sytyttävää kirjaa ja joku muu asia olisi kiinnostavampaa.' Juuri tämä tunne iski minuun eilen (paitsi tuon kiinnostava kirjan osalta) ja päätin vihdoin aantaa tunteelle periksi.
      Luulen, että tietty tyhjyys saattaa iskeä kohta, mutta siitä selviän, koska muut kiinnostuksenkohteet vetävät minua jo puoleensa.

      Ja lukeminen jatkuu! <3

      Kiitos kommentistasi, Leena! <3

      Poista
    2. Tulen nyt tänne väliin höpöttämään, sillä olen niin samaa mieltä kuin Leena: sinun blogisi on tyylikäs, harkittu ja laadukkaasti kirjoitettu. Tässä blogissasi on selkeä oma linja ja ääni ja se erottuu (edukseen) monista muista blogeista.

      Ja olen täsmälleen samaa mieltä sinun, Kaisa Reetta, kanssasi, että Leena Lumin blogi on Instituutio isolla i:llä. :) Myös Leenan blogi erottuu omaäänisenä ja postaukset tunnistaa Leena Lumiksi. Teidän bloginne ovat kirjablogien suosikkini ja niissä vierailen yhä, vaikka muissa en enää juurikaan käy (ja vielä vähemmän kommentoin).

      Voin myös allekirjoittaa tuon kokemuksesi somesta, vaikka yritän ja välillä innostun, lopulta se ei ole se mun juttu.
      (Luetaanko blogit sosiaaliseen mediaan? Niiden vertailusta esim. instaan tai faceen voisi puhua vaikka mitä, mutta ehkei nyt tähän kommenttiin enää hirveästi pituutta.;))

      Kiitos näistä kirjabloggauksista!❤️ Jään kiinnostuneena odottamaan millaiseksi blogisi jatkossa muotoutuu.❤️❤️

      Poista
    3. Sanna, sinun sanat saa minut nyt herkistymään, lämmin kiitos niistä! <3

      Minä itse näen blogit jonkin verran erilaisena alustana kuin somen, ainakin kirjablogin kirjoittaminen vaatii suunnattoman paljon enemmän aikaa ja vaivaa verrattuna suht nopeiden somepäivitysten tekoon. Siksi kirjabloggaaminen tulee olemaan mulle se 'kuningatarlaji'.

      Lämmin kiitos Sanna kommentistasi ja kaikista niistä lukuisista aiemmista! Sinunlaisesi lukijat oat blogistin ilo!! <3 <3 <3

      Poista
    4. Kaisa Reetta, just vaihdoimme Sannan kanssa mielipiteitä sähköpostilla ja kirjoitin, että 'insta on minulle synonyymi pinnalliselle' tai näin, kun Sanna kaipasi syvällisyyttä, että 'insta on syvällisen vastakohta'.

      Kaisa Reetta, ehkä olemme uupuneet omaan syvällisyyteemme. Ainakin minä kiroitan välillä liian pitkästi, kun innostun. Menee tosi paljon aikaa elämästä, on mennyt jo 10 vuotta, mutta tyhjäänkään en halua pudota. Puutarha-aika alkaa ja siitä haluan tänä vuonna erityisesti nauttia, joten haluan välillä unohtaa koko somen. Olen myös yllättynyt siitä, miten paljon facebook on alkanut viedä hyvää lukuaikaa illasta...Pelottavaa!

      Juu, älä vain poista blogiasi ja ehdottomasti pysyn blogisi seuraajana♥♥♥

      Olen ehkä instituutio siksi, että en ole muuttanut paljon mitään ja olen tehnyt aika paljon eli 24/7 ja usein viikonloputkin. Se aika saa jäädä taakse. Tuntui ihmeelliseltä sulkea kone viime la klo 18 ja olla avaamatta sitä koko sunnuntaina. Tosin tunsin myös syyllisyyttä, mutta breikit ovat tullakseen nyt juuri. On aika.

      Kiitos Kaisa Reetta ja Sanna♥♥♥

      Poista
    5. Leena niin, ehkä meillä kummallakin on se 'vika' että kun tehdään, niin sitten tehdään kunnolla, voimia ja aikaa säästelemättä. Ja tähän liittyy myös se, että kun muut asiat vievät huomion, en vaan voi tehdä tätä kuningatarlajia vähän niin kuin vasemmalla kädellä, on tehtävä valinta.

      Some on hyvä renki mutta huono emäntä. Päätin jo viime viikolla lopettaa blogin Facebook-sivun, joka on jäänyt jo kauan aikaa sitten jäänyt retuperälle, olisikohan alitajunta jo valmistanut minua tähänkin ratkaisuun...

      Ja niin, voihan Insta sentään! :) En oikeasti ole vieläkään tajunnut sen ideaa... Viime viikolla minulle tarjottiin siellä 'ilmaisia (!)seuraajia. Mitä ihmettä minä niilläkään tekisin, ja mitä tuo 'ilmaisuus' tarkoittaa? :D

      <3

      Poista
  2. Intuitiota on hyvä kuunnella. <3 Ymmärrän hyvin päätöksesi. Bloggaus vie tosiaan paljon tuota henkistä kapasiteettia ja luovuutta, jota voisi käyttää muuhunkin. Juuri siksi oma blogini päivittyy melko harvakseen ja epätasaisesti. Toisinaan on pakko priorisoida muuta. Kiitos tähän astisesta ja onnea tulevaan! :-)

    VastaaPoista
  3. Reeta, kyllä, intuitio on useimmiten oikeassa ja asioiden priorisointi on tärkeää.

    Lämmin kiitos Reeta! <3

    VastaaPoista
  4. Lämmin kiitos Kaisa Reetta blogistasi ja kaikista arvioistasi! <3 Olen viime vuosina seurannut enää harvakseltaan blogeja, koska jossain kohtaa tuli ähky ja tuntui, että aikaa menee liikaa kommentointiin ja lukemiseen. Mutta sinun blogisi on ollut koko ajan yksi niistä, joissa käyn aina silloin tällöin lukemassa uuden arvion ja vaikken mitään kommentoisikaan, niin nauttinut harkiten kirjoitetuista arvioistasi ja kauniista kuvistasi. Täällä blogissasi on aina ollut sellainen mukavan esteettinen tunnelma, josta nautin. <3

    Itsekin olen viime vuonna pitänyt pitkän tauon bloggaamisesta ja nyt, kun aloitin tänä vuonna uudelleen kevyemmin ja armollisemmin, tunnen suurta helpotusta siitä, että olen pystynyt antamaan itselleni luvan satunnaiseen bloggaamiseen. Kirjoitan vain silloin, kun siltä todella tuntuu ja palavasti haluan. Instagramissa tulee oltua enemmän aktiivinen, koska voi sanoa vain lyhyesti ja antaa kuvien puhua osansa. Juuri nyt on hyvin eikä tunnu sellaiselta "suorittamiselta", johon lipsun herkästi, kun haluan tehdä asioita paremmin ja paremmin. Ymmärrän siis lopettamispäätöksesi, mutta kuten sanoit, eihän se lukeminen mihinkään lopu eivätkä kirjat. :-) Suloista ja lukurikasta jatkoa! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kaisa kauniistaa sanoistasi! <3 Ilo on ollut kirjoittaa kirjablogia, ja kuten Leenalle tuolla yllä jo sanoin, päivääkään en vaihtais pois näistä kuudesta vuodesta kirjabloggarina.

      Kevyemmin ja armollisemmin on hyvä päätös. Se olisi ollut minullekin yksi mahhdollinen vaihtoehto, mutta päädyin kuitenkin tähän totaaliseen ratkaisuun, itseni tietäen ja tuntien: jossain mielen pohjalla se 'nyt pitäisi...'-lause kumminkin kytisi.

      Kiitos kommentistasi, ja kiitos samoin sinulle ihanaa kevättä ja hyviä lukuhetkiä!

      Poista
  5. Gulps! Olet ainoa kirjabloggaaja, jota seuraan. Nautin kirjoitustyylistäsi, blogitekstisi ovat olleet nautinto sellaisenaankin. Plus kaikki ne kirjalöydöt!

    Mutta joo, kaikella on aikansa ja on parasta lopettaa, jos siltä tuntuu. Tulee tilaa jollekin uudelle, mitä sitten lieneekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, tää tuli vähän puskista nyt mullekin, vielä viikonloppuna olin jatkamassa ihan normisti, pienistä intuitio-kuiskailuista huolimatta!

      Minä lupaan vinkata kirjalöydöistä myös täällä blogissa, en ehkä niin monisanaisesti kuin ennen, mutta kuitenkin, ehkä parilla sanalla tyyliin; luin muuten mielenkiintoisen kirjan...

      Niinpä, kaikella on aikansa. Ehkä kerron niistä mahdollisista uusista poluistta joskus täällä blogissakin, ken tietää! :)

      Lämmin kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Ehkäpä intuitio on virrannut lävitsesi jo muutaman vuoden ajan, kun olet pitänyt ennenkin taukoja. Tunnustan, että lopetus on ollut minunkin mielessäni ajoittain... Viime vuonna väsyin kumpaankin työhön ja bloggaamiseen, joka näkyy huomattavana vähennyksenä bloggaamisessa. Aloin ajatella intuitiolla, että millainen bloggaaja haluan olla ja mitä haluan blogata. Ehkäpä sinäkin olet ajatellut sitä samaa?
    Yritän palata siksi lukijaksi, joka olen ennen ollut. Ilmeisesti sinäkin haluat juuri sitä, pois paineista ja lukea vapaasti mitä haluaa.
    Olen tuntenut nyt enemmän riemua lukemisesta ja bloggaamisesta ja ehkäpä sinäkin löydät sen riemun takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, oikeassa olet, näin siinä on tainnut käydä.

      Tuo tavallisen lukijan rooli on niin houkuttava juuri nyt. Antautua vain kirjan vietäväksi ilman, että pitäisi miettiä erikseen, mitä lukemastaan/kuulemastaan sanoisi.

      Kirjabloggaaminen on tuonut lukemiseen aivan uudenlaisia tasoja ja särmää, joka toivottavasti jää vaikuttamaan mielen pohjalle tästä eteenkin päin: lukemiseen on tullut analyyttisyyttä ja ehkä myös kirjallisten rakenteiden parempaa tajua.

      Lukemisen riemua en ole menettänyt, oikeastaan ihan päin vastoin: lukuvuoroaan odottavien kirjojen suorastaan huojuu! :) On ihanaa tarttua kirjaan - ja vain lukea! <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Korjaus kommentin loppuosaan, josta puuttuu sana: 'lukuvuoroaan odottavien kirjojen pino suorastaan huojuu :)

      Poista
  7. Gulps! Harmillista, että olet päätynyt tähän ratkaisuun, mutta todella todella ymmärrettävää. Sinun blogisi on yksi niistä harvoista, joissa on todella mietittyjä kirjoituksia ja paljon muutakin kuin pelkkiä uutuuksia ja usein olet myös kirjoittanut vähän harvinaisemmistakin kirjoista.

    Kiva kuulla, että aiot kuitenkin olla instassa mukana. Itse en koe sitä mitenkään pelkästään pinnalliseksi. Ihmiset käyttävät instaa hyvin eri tavoin ja siellä on myös hienoja kirjoituksia ja huomioita ja pitkiäkin tekstejä. Tapaamisiin siellä ja kiitos kaikista teksteistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tämä aika on ollut tosi antoisaa. En olisi millään uskonut, että teen tämänkaltaisen vedon juuri nyt, mutta jotenkin tällaiset äkkipäätökset kuuluvat mun luonteeseen (kuulema sukuvika! :))

      Instassa näemme siis! ja nyt kun mulle jää aikaa pitkien tekstien vääntämiseltä, tulen varmasti vierailemaan (kommenttien kera) enemmän myös muissa blogeissa!

      Lämmin kiitos kommentistasi, Omppu <3

      Poista
  8. Kaisa Reetta, ihan ensiksi kiitän tämän postauksesi alkukuvasta, joka loistaa kesäisenä oman blogini sivurullassa ja tuo aina hyvän mielen, kun katseeni osuu siihen.
    Toiseksi kiitän sinua hyvistä, mietityistä kirjoituksistasi.

    Hyvä, ettet lopeta kokonaan. Seuraan mielelläni myös sitä tulevaa kuvapainotteisempaa blogiasi.

    Minulla oli jokin aika sitten samanlainen intuition hetki kuin sinulla, mutta ponnahdin siitä (vielä) takaisin. Kyllähän tämä vie aikaa ja ajatusenergiaa, myös itse lukemiselta.
    Itse en osaa tehdä miniversioita, olen joskus yrittänyt, mutta kun siinä jää niin paljon sanomatta...

    Tuo lopun ruusukuvasikin on aivan ihana, samoin Eläköön-lauseet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitän lämpimästi! <3

      Tuo kuva on yksi mieluisimmista ottamista kukkakuvista, se taitaa muuten olla siltä kesältä kun aloitin tämän kirjablogini, eli melko vanha jo - mutta yhä ne vain loistavat!

      Eihän tätä voi kokonaan lopettaa. Tänä iltana jo mietin vähän, kuinka jatkan blogin ylläpitoa ja kuinka ymppään lukukokemukseni postauksiin, eli kirjatkaan eivät katoa täältä kokonaan, kuinka voisivatkaan kun kuitenkin ovat niin iso osa jokapäiväistä elämääni. Pitkät, pohditut ja punnitut arviot kyllä katoavat.

      Se on totta että kirja-arvioiden kirjoittaminen syö aikaa myös lukemiselta, eli luulen että sitäkin tulee harrastettua nyt enemmän!

      Kiitos ihanasta kommentistasi <3

      Poista
  9. Kiitos, Kaisa-Reetta, blogistasi ja kaikista ihanista kirjakirjoituksista ja kuvista. Blogistanian kirjaosastolle jää nyt aukko, mutta ymmärrän hyvin intuition kutsun ja tarpeen antautua sen vietäväksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, paljon antavia kirjoja ja lukemisen iloa sekä tilaa niille muille luoville mielenkiinnon kohteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, lämmin kiitos sanoistasi! Osa minusta jää kaipaamaan kirjabloggausta,olen aivan varma siitä <3

      Kiitoksia sitä samaa myös sinulle, ihania lukuhetkiä kevääseesi! <3

      Poista
  10. Lämmin kiitos Sinulle Kaisa Reetta kaikesta ilosta ja valosta, joita postauksesi ovat tuoneet elämääni! Jos voisin, poimisin ja ojentaisin Sinulle juuri kuvasi kaltaisen kimpun tuoksuvaisia kesäkukkasia...

    Itseään vastaan ei kannata toimia ja intuitio on loistava tienviitta elämän poluilla. Sitä kannattaa kuunnella. Vuosien mittaan sen varaan voi laskea aina yhä enemmän...

    Toivotan Sinulle kaikesta sydämestäni onnea ja menestystä kaikessa, mihin ryhdytkin ja keveitä askelia matkallasi minne tuleva tiesi sitten viekin. Rintamasuunta on aina eteenpäin: turvallista ja hauskaa matkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kiitos sinulle sanoistasi ja ajatuksen siivin tänne lennähtäneistä kukkakimpusta! <3

      Pikku hiljaa sitä oppii kuulemaan ja joskus jpa tottelemaan intuitiotaan, vaikka tälläkin kertaa päätöksenteko oli tosi vaikeaa. Mutta tänä aamuna päätös tuntui jo aika hyvältä: sen sijaan, että ajatukset olisivat hivelemässä seuraavaa blogitekstiä, ne saavat laukata vapaana ihan muissa asioissa.(Tässä tietenkin vähän kärjistän, enhän minä aina näitä juttuja ole miettinyt, mutta...)

      Lämmin kiitos sinulle! <3 <3 <3

      Poista
  11. Kiitos Kaisa Reetta blogikaveruudesta. On ollut ilo tutustua sinuun, blogissasi on ollut aina niin mukava käydä. Tavataan kuitenkin ainakin instassa. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos myös sinulle blogikaveruudesta, joka toivottavasti vielä jatkuu: en lopeta bloggausta vaan luovun ainoastaan kirja-arvioiden kirjoittamisesta, eli kirjabloggauksesta. Tapaamme myös instassa!

      lämmin kiitos kommentistasi <3 <3 <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!