Risto Isomäki: Viiden meren kansa

Millaista väkeä olivatkaan ensimmäiset nykyisen Suomen ja Viron alueita asuttaneet ihmiset? Mistä he tulivat ja miten elivät? Millaiset ilmiöt muokkasivat muinaisten suomalaisten arkea, uskomuksia, kulttuuria ja identiteettiä?

 Näitä kysymyksiä on muassaan pohtinut tuotteliaana tieto- ja romaanikirjailijana sekä tiedetoimittajana tutuksi tullut Risto Isomäki, joka viime syksynä ilmestyneessä episodiromaanissaan vie lukijansa pitkälle aikamatkalle menneisyyteen. Ensimmäinen matkaetappimme löytyy esihistorialliselta kaudelta, seitsemäntuhannen vuoden takaa - ja siunatuksi (tai vähemmän siunatuksi) lopuksi tupsahdamme keskelle pohjoista ristiretkeä. Teoksen aikajänne on siis useamman tuhannen vuoden mittainen.

Esihistoriallista aikaa Isomäki on käsitellyt viimeksi mielenkiintoisessa ja tiedepiireissä ristiriitaisiakin ajatuksia herättäneessä teoksessaan Miten salpausselät syntyivät (into 2015), jossa hän esitti uusia ja yllättäviä teorioita Salpausselän reunamuodostelmien alkuperälle. Olisiko Isomäen uusin romaanikin saanut alkusysäyksensä tässä yhteydessä?

Viiden meren kansa  on saanut kehyksensä tieteestä, uusimmista arkeologisista, kielitieteellisistä ja geenivirtoja koskevista tutkimuksista, mutta sen käänteet ovat fiktiota. Tätä seikkaa Isomäki tähdentää teoksen pitkissä jälkisanoissa: Viiden meren kansa ei ole dramatisoitu tietokirja, vaan kaunokirjallinen teos, jossa kirjailija on käyttänyt täydellistä taiteellista vapauttaan.  Fiktioaineksen seassa pilkahtelee luonnollisesti pohdintoja myös siitä, miten kaikki on voinut tapahtua. Isomäki tulkitsee uutta tietoa varsin vapaasti -  ja ehkä siksikin tahtoo selittää ja  tulkintojaan hyvinkin tarkasti noissa edellä mainitsemissani jälkisanoissa.

Ensimmäisessä tarinassa suuntamme nykyisen Pohjanlahden kainaloon, Yli-Iin Kierikkiin, josta on löydetty noin 7 000-vuoden ikäisen kylän jäänteitä.
Alueen asukkaat ovat hylkeenpyytäjiä, ehkäpä aina Pyreneiltä asti tänne muuttaneiden ihmisten jälkeläisiä. Meri on hyinen, kesäaikaankin täynnä suuria, jäävuorista irronneita jäälohkareita - ja maa elää: kyliä on siirrettävä tämän tästä lähemmäs rantaa, sillä maa kohoaa jääkauden jälkeen kovaa vauhtia. Kyläkulttuuri kukoistaa ja rantaviivaa täplittävät asujaimistot erikoistuvat: kauppaa käydään ja kylien välille solmitaan yhteyksiä myös avioliittojen välityksellä. Tarinoita ja uskomuksia syntyy  - ne ovat mitä todennäköisimmin heijastuksia  todellisista, ihmisten elämään vaikuttaneista luonnontapahtumista, jopa -mullistuksista...

Isomäen kirjassa todellakin tapahtuu suuria: tsunamit hukuttavat alleen kokonaisia kyliä, taivaan yli lentää häikäisevän kirkas, leimuava, kuolemanpelkoa levittävä tulipallo, joka saa taivaanrannan leimuamaan ja päivän pimenemään. Jotkut noiden aikojen tapahtumista ovat saattaneet jättää jälkensä maailman mytologiohin: miten houkuttavaa olisikaan ajatella, että tarustoissa kuvatut ylimaallisen kestävät miekat olisi taottu Suomenkin yli lennähtäneen, ja Viron Kaaliin mätkähtäneen meteoriitin törmäyksessä muodostuneesta teräksestä. Isomäki kertoo, että tätä uudenlaista rautaa saatettiin oikeastikin kuljettaa Kaalista pitkienkin matkojen taa - hurjaan hintaan.

 Kaiken  myräkän ja myrskyilyn keskellä ihmiset jatkavat elämäänsä, syntyvät, perustavat perheitä, huolehtivat jälkikasvunsa ja koko kylän tulevaisuudesta. Pääsemme hetkiseksi mukaan heidän elämänmenoonsa, istumme hylkeennahkakanootissa säihkyvien jääkiteiden koristamalla merellä, kuljemme tulen  korventamalla suolla etsimässä auringon pojan jälkiä, palvomme luonnon voimia suurista kivistä rakennetuissa jätinkirkoissa ja linnavuorilla, kirjaamme sukumme historian pyhien palvontapaikkojen karhikkopuihin. Esi-isien ja luonnon henget ovat läsnä ja usein meno äityy villiksi...

Kun ristiretkeläiset ja heidän jälkeensä saapuvat uudet valloittajat saapuvat ristein ja verta janoavin miekoin vyötettyinä pohjolan rannoille, kaikki muuttuu. Isomäki kertoo kuolemanretkueiden tempauksista seikkailunhaluisten - ja perin kokemattomien - nuorten  miesten näkökulmasta: he ovat todistamassa kirjoihin ja kansiin säilöttyjen 'suurten tarinoiden' aidompaa, inhorealistista ja hyvin rumaa puolta.
Kuin pisteenä iin päälle Isomäki punoo teokseensa oman versionsa Köyliöjärven kansantarusta: mitä tapahtuikaan kun talonpoika Lalli ja Piispa Henrik kohtasivat toisensa Köyliöjärven jäällä?


Mainiosta Viiden meren kansasta lisää täällä: Annelin kirjoissa, Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa ja Mummo matkalla.


Risto Isomäki: Viiden meren kansa
into 2018