Menneestä ja tulevasta kirjavuodesta...

Vuosi vaihtuu, joten on aika tehdä pientä inventaariota - mitä blogissa tapahtui vuonna 2018.

Ensimmäinen juttu, joka tulee mieleeni mennyttä blogivuotta muistellessani, on ehdottomasti tämä: löysin pari vuotta hieman kadoksissa olleen bloggausintoni uudelleen, kiitos erinäisten kokeilujen, jotka ovat tuoneet bloggaamiseeni kipeästi tarvitsemaani vaihtelua. Olen sitä ihmistyyppiä, joka helposti kyllästyy tekemisiinsä ja hamuaa pian jo uusiin tuuliin. Olin tosissani  jo lopettelemassa kirjabloggausta, mutta jokin tässä hommassa kiehtoo - niin paljon, että pidin sivua elossa niinä vähemmän innostuneina hetkinäkin.

Yksi tärkeimmistä inspiraation ja innostuksen tuojista on ollut viime vuonna aloittamani kirjallisten  teemaviikkojen -sarja. Vuosi 2018 alkoi Taiteilijanaisten parissa  ja pitkän blogikesäloman jälkeen vietin Japanilaista Syksyä.

Seuraavaksi teemaviikkojen aiheeksi valikoin Latinalaisen Ibero-Amerikan, johon kuuluu yhteensä 21 maata. Tarkoituksenani on valikoida lukulistalleni jokaisesta maasta ainakin yksi kirja, mieluiten tietenkin suomennettuna. Sopivien kirjojen etsiminen ja löytäminen on iso osa koko homman ideaa ja hauskuutta: kirjalista elää ja venyy varmasti koko kevään ajan. Jos haluat suositella minulle tähän teemaan liittyvää kirjallisuutta, otan vinkit ilolla vastaan!

Blogiin Ibero-Amerikka ilmestynee kesän korvalla. Tämä tarkoittanee sitä, että blogi ei ensi vuonna vietä totuttuun tapaan varsinaista kesälomaa.

Viime keväänä päätin uudistaa bloggaustyyliäni: tarkoitus oli kirjoitella yksittäisten kirja-arvioiden (lue: juttujen) lomaan hiukan laveampia tekstejä kirjallisuudesta ja elämästä yleensä. No, siinähän kävi sitten niin juuri kuin keväällä ennustin: esseemäisten juttujen laadinta on suht vaativaa, etenkin kun kyse olisi julkisesta kirjoittamisesta. Pöytälaatikkotekstit ovat sitten asia erikseen...
En kylläkään aio heittää kirvestä kaivoon tämänkään asian suhteen: blogiin saattaa tulevana vuonna ilmestyä myös omia tekstejäni. Kysymys on loppujen lopuksi uskalluksesta.

***

Tänä vuonna innostuin jälleen myös valokuvaamisesta, kiitos Instagramin, johon tutustuin ensi kertaa vähän paremmin tänä syksynä, hankittuani elämäni ensimmäisen älypuhelimen. En vieläkään ole oikein sinut Instagramin kanssa, käytän sitä  pääasiassa kirjablogipostausten linkkaamiseen, eli kirjabloggaus on minulle yhä se 'kuningatarlaji' -  some Instagrameineen ja Facebookeineen tulee vielä kaukana bloggauksen perässä. Tätä kirjoittaessani muistin, etten ole päivittänyt blogin Facebook-sivuakaan kuukausiin... Yhdeksi ensi vuoden tavoitteekseni voisinkin kirjata somen paremman haltuunoton!

Kännykkäkameran innoittamana tartuin pitkästä aikaa myös järjestelmäkameraani. Kuvailujani nähdään tulevana vuonna myös täällä blogissa... Pikkuhiljaa valoistuvat päivät ovat tietenkin valokuvaajan onni ja unelma!

Ensi vuonna vietämme myös Minna Canthin syntymän 175-vuotisjuhlavuotta. Tavoitteeni on perehtyä ainakin muutamaan Canthin teokseen.

Juhlavuoden tienoilla julkaistaan tietenkin myös uutta kirjallisuutta: heti tammikuussa ilmestyy  kaksi Minna Maijalan kirjoittamaa ja/tai toimittamaa teosta: Punaiset kengät – Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta (Otava) sekä Canthin tuntemattomampia novelleja sisältävä Minna Canth – Ihmisen kuvia (Gummerus). Myöhemmin keväällä saamme tutustua Suvi Aholan toimittamaan kokoelmaan Mitä Minna Canth todella sanoi? (WSOY).
Ja tietenkin: Minna Rytisalon Rouva C -romaania olen ihan tarkoituksella hillonnut ensi vuoteen!

Noin muutoin haluan pitää tulevan kirjavuoteni vapaana enemmistä suunnitelmista - toivon saavani lukea monia hyviä, hätkäyttäviä, sydämeen- ja ajatuksiinkäyviä teoksia - ja se käy parhaiten, kun antaa kirjallisten tuulien viedä...
.

Punaisten krysanteemien ja neilikoiden kera toivotan kaikille lukijoilleni ja blogissa muuten vain piipahtaville mitä parhainta uutta vuotta 2019. Olkoon ensi vuosi kaikin tavoin ihana - ja mitä parhaimpien lukukokemusten siivittämä!