Ensilumen lumoa

"Ulkona pihalla tapahtuu jatkuva luonnonliike, joka on siitä erikoinen, että se luo hiljaisuutta. On vaikea nimittää sitä millään uudella tavalla - se on vain tyyni lumisade. 
Se tehoo kumminkin nyt kuten monesti ennen, ja minuun, kuten moneen muuhun runoilijaan, tehoo lasin ruutujen läpi tänne sisällekin. Sekä asiallisesti että runollisesti se vaimentaa kaiken melun, tulee tyven ja jollain tavoin lämminkin ruumiissa, sielussa ja mielen katselmuksissa."

F. E. Sillanpää: Ensilumen alakuloisuus teoksessa Novellit 2 (Otava, 1961)

Niin ihanasti se sitten kävi, että saimme valkean joulun tänne eteläänkin, melkein Suomen eteläisimpään kärkeen saakka. Vaikka en osannut enää edes kaivata lunta, vaikka olin valmistautunut tyytyväisin ja iloisin sydämin metsän vihreään jouluun, toi lumi tähän joulunaikaan vielä jotakin ihan erityistä. Taata Sillanpää osasi sanoittaa tunnelmat hyvin: lumi hiljentää, pehmentää, saa ajatukset uusille taajuuksille - haaveileminen ja uusien asioiden suunnitteleminen tuntuu jotenkin helpommalta, valoa riittää pidemmälle iltapäivään, vaikka ei olla edes talvipäivän seisauksessa vielä...

Blogijonossa odottaa monen monta kirjaa - tarkoitus oli tuoda tänne tämän vuoden puolella muun muassa Michelle Obamaa, Riikka Pulkkista, Hannu Väisästä, Mirkka Lappalaista, Eeva Turusta ja Sabine Forsblomia...  Joulunaluskiireet ja muut intressit yllättivät kuitenkin niin, että kirjajutut pitäisi kirjoitella yöaikaan. Koska rakastan hyviä ja säännöllisiä uniani, päätin siirtää noiden hienojen lukuelämysten esittelyt reilusti ensi vuoden puolelle.

 Siispä: tästä uuteen vuoteen asti pyhitän postaukset silkalle fiilistelylle. Saatanpa innostua muistelemaan mennyttä lukuvuotta ja katsahtaa hiukan tulevaankin...