Timo Saarto: Kuoleman kuukausi

Sadan vuoden takaiset historialliset tapahtumat ovat viime aikoina innoittaneet kirjoittajia sekä kaunokirjallisuudessa että dekkarigenressä. En tunne kotimaista dekkarikenttää niin hyvin, että voisin tämän varmuudella sanoa, mutta tuntuu, että Suomessa on tällä hetkellä käynnissä varsinainen historiallisten dekkareiden buumi.
Myös Suomen dekkariseura näyttää haistaneen ajan merkit. Viime vuonna seuran myöntämän Johtolanka-palkinnon sai Mikko Porvali 1930-luvun Viipuriin sijoittuvalla teoksellaan Veri ei vaikene (Atena, 2016)  ja tänä vuonna palkinnon sai tämä, itsenäistymisvuotemme loppusyksyyn ajoittuva Helsinkikuvaus.

Kuoleman kuukausi vie lukijansa marraskuiseen Helsinkiin, vuoteen 1917. Tarinan taustalla häälyvät Suomen historian käänteet: Venäjän maaliskuun vallankumous on syössyt Suomen suurruhtinaskunnan asiat yhä pahemmin tolaltaan, mutta samalla Suomessa on herännyt toivo lopullisesta vapaudesta, itsenäisyydestä. Ensimmäistä maailmansotaa käydään vielä, Venäjä odottaa Saksan hyökkäystä, mikä näkyy myös Helsingin arjessa, onhan kaupunki tärkein Venäjän laivaston tukikohta Itämerellä.

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Helsingin järjestysvalta on siirtynyt poliisilaitokselta venäläisille matruuseille ja sotilaille, jotka erottavat tsaarinaikaiset poliisit ja asettavat järjestäytyneestä työväestöstä valitsemiaan miliisejä heidän tilalleen. Vain etsivään osastoon kuuluvat tutkijat saavat pitää pestinsä, sillä heidän korkeaa, rikostenselvittelytyöhön liittyvää ammattitaitoaan tarvitaan myös muuttuneissa olosuhteissa. Poispotkitut poliisimiehet taas ovat järjestäytyneet erilliseksi ryhmittymäkseen, Kaivohuoneella kokoontuvaksi poliisireserviksi, jota punaisten kutsutaan myös lahtariporukaksi.
Hyvin erikoinen historiallinen tilanne antaa mahdollisuuden rinnakkaisten ja erittäin mutkikkaiden juonenkäänteiden kehittelyyn, ja tämän mahdollisuuden Timo Saarto onkin käyttänyt paremmin kuin hyvin.

Tarinan alussa Sörnäisten Kruununmakasiinista löytyy tikarilla hengettömäksi pistetty mies. Ensimmäisten miliisien joukossa paikalle osuu nuori, työläistaustainen Leo Waara, joka kiinnostuu tapauksesta sattumien kautta miltei henkilökohtaisella tasolla.
Toisaalla Helsingissä Poliisin etsivän osaston tutkija Toivo Puro lennähtää taivaan tuuliin kotonaan tapahtuvassa räjähdyksessä. Onko kysymys viattomasta kaasuonnettomuudesta vai jostakin muusta? Tapaus painetaan etsivässä osastossa mappiin Ö, mutta vastikään virastaan potkut saanut ja Kaivohuoneen poliisireserviin liittynyt Anders Autio  ryhtyy tutkimaan tapausta.
Jossain taustalla häärii etsivän osaston bulldoggimainen, alkoholisoitunut Komisario Konrad Asp,  jonka erityisenä intohimona tuntuu olevan alaistensa nöyryyttäminen. Sekä Waara että Autio tulevat tuntemaan nahoissaan Aspin vihan. Ja tietenkin heidän askelensa johtavat lopulta samalle polulle, suureen loppunäytökseen, jossa ei ruutia säästellä...

 Saarto kuvaa  eri poliittisten klikkiytymien väliin jääviä henkilöitään varsin mielenkiintoisesti ja moniulotteisesti. Tämä aika on täynnä ristiriitoja, epäilyksiä, vihaa, kaunaa, katkeruutta. Paineet  alkavat purkautua jo näinä päivinä, muun muassa Kaivohuoneen valtauksena, jota tässäkin romaanissa sivutaan. Tiedämme, että kolmen kuukauden kuluttua käynnistyisi sisällissota... 

 Kuoleman kuukausi suorastaan pursuilee politiikkaa ja arkielämää sivuavia historiallisia dealjeja, jotka siivittävät lukijan vaivatta vuoden 1917 tunnelmiin. Tapaamme tavallisia kaupunkilaisia puuhissaan, tutustumme tuon ajan pahamaineisiin jengiläisiin, sakilaisiin, kuljemme Helsingin katuja sinisten katulamppujen hämyssä, pääsemme kärpäsiksi kattoon moneen salaiseksi tarkoitettuun tapaamiseen. Ja kyllä vain, historiallinen dekkari ei taida olla täydellinen ilman kohtalokasta naista: tällä kertaa kohtalottarella näyttää olevan apunaan vieläpä yliluonnollisia voimia...

Tarinan vankka historiallinen tausta ei ole sitonut Saarron mielikuvitusta, onneksi. Hän tuntuu kirjoittaneen teosta pilke silmäkulmassa, sen verran vauhdikkaaksi meno usein äityi -  niinä hetkinä tuntui kuin olisin joutunut keskelle menneiden aikojen agenttitarinaa. Tunne oli pelkästään positiivinen. Edes kerronnan nopeat näkökulmavaihdokset eivät piinanneet minua, kiitos teoksen kiintoisan ajankuvauksen.

Kuoleman kuukausi on vetävä, historiallisilla yksityiskohdilla ja vanhan ajan tunnelmalla ryyditetty rikosromaani, ehdottomasti Johtolanka-palkinnonsa ansainnut.


Timo Saarto: Kuoleman kuukausi
Karisto 2017