Taiteilijanaisia-teemaviikot alkavat

Tämän vuoden ensimmäisillä teemaviikoillani keskityn taidetta tekevien naisten elämään ja työhön. Sytyin ajatukseen luettuani Rakel Liehun elämäkerrallisen, Helene Schjerfbeckistä kertovan romaanin Helene, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Tuon lukukokemuksen jälkeen en päässyt aiheesta irti, vaan huomasin etsiytyväni yhä uudelleen Helenen ja muiden upeiden taiteilijanaisten seuraan...
Samaan aikaan julkisuudessa ja sitä kautta myös kirjablogiyhteisössä käytiin keskustelua siitä, kuinka vähän Suomessa julkaistaan naisista kirjoitettuja elämäkertoja. (Tässä yhteydessä mainitsen, että tuo keskustelu poiki Naisen tie-lukuhaasteen, jota emännöi Oksan hyllyltä -blogin Marika.)

Syksyn aikana luin 12 taideteemaan soveltuvaa teosta. Mukana on elämäkertoja, kokoomateoksia, yhteisjulkaisua ja romaaneja, pääosin kotimaisia. Joukkoon mahtuu myös kaksi ulkomaista teosta, joista toista ei (ainakaan vielä) ole suomennettu. Teosten aikaperspektiivi kantaa 1600-luvulta tähän päivään.

Suomalaisten naistaiteilijoiden elämäkerroissa ja aihealueen tutkimuksessa kohoaa yksi tekijänimi yli muiden: professori, emerita Riitta Konttinen on tehnyt taide- ja naistutkimuksen alalla uraauurtavaa työtä. Hänen tuotantonsa käsittää kolmisenkymmentä teosta, joista useimmissa pääroolin saa naistaiteilija. Olisi ollut suuri houkutus lukea kaikki mitä häneltä käsiini olisin saanut, mutta tehtävä olisi muutaman viikon puitteissa tietenkin aivan mahdoton: jossakin vaiheessa oli päätettävä, mitä luen nyt ja mitä jätän seuraavaan kertaan. Ja kun niitä muitakin kirjoittajia on olemassa...
Jatkoa on siis luvassa.

Matkani taiteilijanaisten parissa on ollut hyvin kiintoisa, ihana, ehdottomasti myös ristiriitaisia tunteita herättävä. Naisen tie marginaalista vakavasti otettavaksi taiteentekijäksi on ollut pitkä ja vaiheikas, toisinaan äärettömän raskaskin, mutta silti toiveikas, täynnä reipasta rebell-asennetta. Kohtaamani taiteilijat ovat löytäneet väylänsä noudattaa luovuuden kutsua - olivatpa vallitsevat olosuhteet ja yhteiskunnalliset normit olleet kuinka tiukkoja hyvänsä. Oli myös heitä, jotka vähät välittivät aikansa taidesuuntauksista ja tyylirajoituksista. Tällaisiksi rohkeiksi Rebelleiksi koin tällä kertaa ainakin Fanny Churbergin, osittain myös Helene Schjerfbeckin ja Tove Janssonin, ehdottomasti myös Rut Brykin (jonka taiteen halusin ehdottomasti sisällyttää näihin teemaviikkoihin, siitäkin huolimatta, että hän teki työtään keramiikan parissa).

Vaikka naiset loistavat myöhemmin kirjoitetusta taiteenhistoriasta poissaolollaan, olemme aina olleet mukana taiteen kentällä. Viime vuosikymmenien aikana tätä historiankirjoituksen vääristymää on alettu todenteolla oikoa. Menneisyyteen unohdetut tekijänaiset alkavat vihdoin saada ansaitsemaansa näkyvyyttä.  On ollut ilo todeta, kuinka runsaasti aihetta on viime vuosina tutkittu ja siitä kirjoitettu. Teoksia löytyy toki aikaisemmaltakin ajalta ja juuri noihin "todella vanhoihin" teoksiin aion ehdottomasti vielä tutustua, antavathan ne teemaan omaa, erityistä aikalaisperspektiiviään...