Kenneth Libbrecht & Patricia Rasmussen: Lumihiutale

Talven salainen kauneus

Kuinka täynnä luovaa neroutta onkaan ilma, jossa nämä ovat syntyneet! 

Tuskin ihailuni olisi suurempi, jos oikeat tähdet putoaisivat ja tarttuisivat takkiini. 

Henry David Thoreau, Journal, 1856

Turussa vietettiin eilen Suomen joulukaupungin avajaisia. Jouluun rakastuneet voivat siis hyvällä syyllä julistaa talven suurimman juhlakauden avatuksi - viimeistään nyt.  Itse olen viritellyt pimeyttä torjuvia valokoristuksia ikkunoihin ja muualle kotiin jo hyvä aikaa - tänä vuonna jo lokakuun viimeisellä viikolla.

Vain talvea ootellaan! Kelit ovat täällä lounaisrannikolla pysytelleet viime vuosien perinteiden mukaisesti pimeinä ja loskaisina. Parina päivänä on tullut lunta, mutta sekin on sulanut hyvin nopeasti pois. Kyllä, kyllä, kyllä: myönnän heti, että ikävöin lunta!

Jo monena vuonna minulla on ollut tässä vaiheessa syksyä tapanani tarttua fyysikko Kenneth Libbrechtin ja valokuvaaja Patricia Rasmussenin  pieneen Lumihiutale-teokseen, joka vie lukijansa (ja katselijansa!) talven ihmemaahan, sananmukaisesti mikroskooppisella tarkkuudella. Tällä viikolla selaisin kirjaa taas ja ajattelin, miksipä en toisi sitä tänne blogiinkin, vaikkapa vain kirjalliseksi välipalaksi... Kirjan kuvat tuovat ainakin hetkellistä helpotusta lumen ikävään ja ovat

talvista taidetta kauneimmillaan!

Häkellyttävän kauniiden kuvien lisäksi pienehköön kirjaan mahtuu myös paljon asiaa. Teosta voi suositella yhtä hyvin lumihiutaleista kiinnostuneille aikuisille kuin lapsilukijoillekin. Lasten kanssa yhdessä luettavaksikin kirja on erinomainen...

Kirjassa syvennytään lumihiutaleiden rakenteeseen ja syntymekanismeihin. Teos sisältää myös viehättävää tietoa lumihiutalebongauksesta - kuka tahansa voi halutessaan ryhtyä lumihutalekeräilijäksi (vähän lintubongaajien tyyliin), sillä erotuksella vain, että mielenmalttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan tässä lajissa vieläkin enemmän. Valokuvaaminenkin onnistuu, vieläpä melko tavanomaisilla välineillä. Tämän teoksen äärimmäisen tarkat mikroskooppikuvat on otettu Libbrechtin omassa jäälaboratoriossa. Hänen tutkijanuransa toi mieleeni viime vuonna lukemani Anthony Doerrin Davidin uni -romaanin, jonka päähenkilö David rakastaa Libbrechtin lailla lumihiutaleiden uniikkia kauneutta...

Lumihiutaleet ovat herättäneet ihastusta ja kiinnostusta kautta aikojen. Ensimmäiset mikroskooppitutkimukset niistä tehtiin niinkin varhain kuin 1665. Vuonna 1864 yhdysvaltalainen taiteilija Frances Knowlton kirjoitti maailman ensimmäinen lumikiteille kokonaan omistetun kirjan.
Varsinaiseksi lumientuasisistiksi paljastuu myös 1500- ja 1600-lukujen välillä elänyt filosofi René Descartes, joka kirjoitti ensimmäisen kuvauksen lumikiteen rakenteesta. Tällaiseen tarkkuuteen hän pääsi kohteitaan silmämääräisesti tarkkailemalla:

Tätä myrskypilveä seurasi toinen, joka tuotti vain pieniä ruusuja tai pyöriä, joissa oli kuusi puolipyöreää hammasta... Ne olivat aivan läpinäkyviä ja litteitä... ja niin täydellisiä ja säännöllisiä muodoltaan kuin kuvitella voi. -- Sen jälkeen putoili sirompia hiutaleita, ja usein niiden päissä kasvavat ruusut tai tähdet olivat keskenään erilaisia. Kuitenkin sitten tipahteli yhä lyhyempiä kiteitä, kunnes lopulta nämä tähdet olivat täydellisesti yhdistyneinä, ja laskeutuivat kaksoistähtinä kaksinetoista kärkineen tai säteineen... 

Lumihiutaleiden bongailu tuntuu nykyisen hälyn ja kiireen keskellä ihanalta ajatukselta. Muistan lapsuudessa tuijotelleeni sakean lumipyryn aikaan yläilmoihin. Kun katseen kohdisti laiskahkosti lumihiutaleiden väliseen tyhjyyteen, pääsi tähtien teille avaruuteen - tunne oli aina yhtä uskomaton...


Kenneth Libbrecht &  Patricia Rasmussen: Lumihiutale. Talven salainen kauneus (The Snowflake: Winter's Secret Beauty, 2003)
Readme.fi 2008
Suomentanut Riitta Santala-Köykkä