Tessa Kiros: Venetsia - ruokaa & unelmia

Ihmeitä tapahtuu: tämä on blogini ensimmäinen keittokirjapostaus...

Mutta  huikentelevaisuus sallittakoon: en kertakaikkiaan voinut ohittaa tätä kirjahyllyni kaunotarta kun katoin Venetsiaviikkojeni menuuta: tuhdin ruokakirjan lisäksi Venetsia - ruokaa & unelmia  on nimittäin hohtavan upeassa ulkoasussaan niin täydellisen venetsialainen, että se on yksinkertaisesti pakko tuoda esiin tässä yhteydessä.

Tämän kirjan seurassa arki sananmukaisesti katoaa...

Kirjan kuvat: Manos Chatzikonstantis

Tessa Kiros sekä valokuvaaja Manos Chatzikonstantis tarjoilevat meille Venetsian, herkullisen, sadunomaisen ja hieman eskapistisen. Nimikin sen toki kertoo: kyse on unelmista. Tällaiselle aisteja hellivälle ruokamatkalle on vain antauduttava...

Täällä on ihana vain istua, katsella ja siemailla spritziä. Trattoria on paras paikka seurata Venetsian elämää - niin tai Cipsin terassi. Seurata Venetsiaa, venetsialaisia, turisteja, seurueita, yksinäisiä, veneitä, vilinää... Kaikki keinahtelevat ylös ja alas ja kaikki sujuu luontevasti veden päällä. Kaikilla on Venetsia suonissaan. 

Näkymä terassilta: kuin kulissit, joihin ohjaaja oli komentanut näyttelijät lausumaan vuorosanoja mutta unohtanut sitten lopettaa näytöksen. Siltoja; avaimenreikiä, joista voi tirkistää salaisuuksien täyttämille muinaisille sisäpihoille. Kapeita kujia, jotka päättyvät alas kanaalin rantaan johtaviin askelmiin, jos vain haluaa seurata niitä...

Venetsialaisen makumatkan voi  aloittaa vaikkapa lasillisella pirskahtelevaa, valkoisella persikalla silattua proseccoa (bellini), ja jatkaa venetsialaisilla erikoisuuksilla ciccheteillä, pienillä herkullisilla suupaloilla, joita voi napostella pitkin päivää nälän yllättäessä. Kirjasta löytyy monia ohjeita näiden venetsialaisten miniherkkujen valmistamiseen. Miltä kuulostaisivat pikantit meriravunpyrstöt (scampi in saor), turskavaahto (baccala mantecato) tai venetsialaiset kalapyörykät (polpette di tonno)?

Kirjan kuvat: Manos Chatzikonstantis

Tämä ei ole satua: Venetsiassa, kuten muuallakin Italiassa, osataan nautiskella elämästä ja ruoasta. Kun syödään, syödään kunnolla ja pitkän kaavan kautta - ja kyllä: jossain välissä ehditään  harrastaa myös vaatimattomampaa ruokailua. Työpäivät katkeavat pitkiin lounaisiin, ja illallista syödään vasta auringon laskettua. Huomaan, että oma ruokailurytmini on hyvin samankaltainen: syön päivän (tuhdin) pääateriani yleensä vasta yhdeksän jälkeen illalla, niin teen myös tänään.

Kirjasta löytyy  ohjeita niin pitkiä illallisia kuin nopeita ruokahetkiäkin varten. Italialaiset antipastot, eli alkupalat saavat jatkoa alkuruokaohjeista, joista löytyy keittoja, pastoja ja risottoja jokaiseen makuun. Pääruoaksi tarjotaan usein meren antimia. Ne joko paistetaan tai grillataan, päälle lorautetaan tilkka oliiviöljyä ja vierelle katetaan muutama sitruunaviipale. Lisäkkeenä syödään usein sesonkikasviksia, esimerkiksi artisokan nuppuja tai täysikasvuisten artisokkien pohjia, joita Venetsiassa pidetään erityisenä herkkuna...

Aterian kruunaa Dolci, jälkiruoka ja hyvä kahvi. Tästä opuksesta löytyy ohjeita taivaallisiin herkkuihin, joita minä noin puoli vuotta sokerittomalla ruokavaliolla eläneenä katselen silmät soikeina. Ohjevalikoimasta on laaja: tiramisuja, mascarponevaahtoa, amarettotorttua, italialaista sitruunajäätelöä... Venetsia viettelee näinkin!

Valitettavasti Venetsia - ruokaa & unelmia-kirjaa ei löydy enää kirjakaupoista. Toivottavasti kirjasta saadaan jossakin vaiheessa uusi painos. Teosta kannattaa etsia kirjastoista.

Yhtä monta kertaa kun lähdin ulos, kuljin harhaan. En ollut kuitenkaan koskaan eksyksissä. Olin aina jossain Venetsiassa.

Tessa Kiros: Venetsia - ruokaa & unelmia (Venezia, 2008)
Wsoy 2008
Suomennos Eija Kämäräinen