9.4.2017

Mikko Myllykangas & Petteri Pietikäinen (toim.): Ajatusten lähteillä

  Menneisyyden ihmisten ajattelulla ja tieteellisellä toiminnalla on suuri merkitys omalle ajallemme. Näin on siitä yksinkertaisesta syystä, että kun ajattelemme, niin ajattelemme välttämättä myös historiallisesti. Ajattelutapamme ja käyttämämme kielet ovat historiallisesti rakentuneita: jokaisella sanalla, käsitteellä, sanonnalla ja maailman hahmottamisen tavalla on meitä yhdistävä historia. Seisomme kaikki "jättiläisten harteilla" ja hyödymme aikaisempien sukupolvien ajattelutyöstä tässä ja nyt. Ylipäätään "historia on aina läsnä nykyisyydessä ja tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmotuksessa". 

Meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys maailmasta. Meillä on sekä yhteisiä että henkilökohtaisiksi koettuja ajatuksia, arvoja, uskomuksia ja mielipiteitä, mutta pystymmekö kertomaan, mistä ne ovat alunperin lähtöisin? Monilla hyvin moderneiltakin tuntuvilla ajatuksilla on itseasiassa hyvin pitkät juuret, joten olemme tässä(kin) mielessä vain osa historian pitkää jatkumoa. Onko meidän siis palattava menneisyyteen ymmärtääksemme itseämme ja nykyisyyttä?

  Myllykankaan ja Pietikäisen toimittama Ajatusten lähteillä - Aatteiden ja oppien historiaa viitoittaa tietä länsimaisen ajattelun perusteisiin ja tieteen historiaan. Vastikään ilmestynyt kirja on ensimmäinen suomalainen aatehistoriaa ja tieteen historiaa yhteen kokoava teos.

  Laaja-alainen, monia aatesuuntia ja tieteellisten teorioiden syntyä esittelevä teos ehtii luonnollisesti raapaista vain teemojensa pintaa, mutta se riittää hyvin, sillä sulateltavaa on paljon. Erityisen mielenkiintoiseksi teoksen tekee se, että se haastaa lukijansa tarkastelemaan historiaa, sen merkitystä ja tulkintaa - eikä vähäisimpänä: myös omia ajatuksiaan - uudessa valossa.

  Kirja tarjoaa runsain määrin tietoa omien pohdintojen rakennusaineeksi. Kattaus on niin laaja, että tiedän palaavani Ajatusten lähteille vielä monta kertaa tämän ensimmäisen lukukerran jälkeenkin. Teos tutustuttaa lukijansa muassa utopioiden historiaan, modernin länsimaisen politiikan ja yhdysvaltalaisen liberalismin kehityskulkuihin, käsitetutkimukseen, evoluutioajatteluun, ympäristöfilosofiaan, lääketieteen kehitykseen, keskiajalta peräisin oleviin tunneteorioihin ja tieteen edistyksestä käytävään keskusteluun... Millaisia kehityskulkuja liittyy modernin maailmankuvaamme ja nykyiseen ihmiskäsitykseemme?  Millä tavoin kieli ja käsitteet muuttuvat ja muuttavat maailmaa? Entä miten tulkita aikaisempien sukupolvien ajatuksia?

  Moni meistä lienee huomannut, kuinka houkuttelevaa on vetää suoria linjoja - joskus jopa yhtäläisyysmerkkejä - toisiaan jossain määrin muistuttavien historiallisten tapahtumien ja aikakausien välille. Ainakin minä teen tätä kaiken aikaa.
Tämän teoksen luettuani tiedän, että moderni historiantutkimus kammoaa tällaista mutkia oikovaa vertailua. Ymmärtääksemme historiaa paremmin, sitä ei voi eikä pidä tulkita nykyajan näkökulmasta, vaan on kaivauduttava syvemmälle, asetettava tarkastelun  kohteena olevat aatteet tai tapahtumat ajalliseen kontekstiinsä ja arvioitava niitä omaa taustaansa vasten. Tämä pätee tietenkin myös omaa aikaamme arvioitaessa.
Lukiessani pohdiskelin sitäkin, kuinka tärkeää on osata suhtautua kriittisesti myös eri aikoina syntyneisiin historian tulkintoihin, jotka toisaalta - kun asiaa tarkastellaan hiukan toisesta kulmasta - voivatkin selittää jotakin olennaista syntyhetkensä maailmasta.

 Koin tätä kirjaa lukiessani  myös vahvan ahaa-elämyksen: Aatehistorian parempi hallitseminen antaisi minulle työkaluja paitsi historian, myös taiteen (esimerkiksi juuri kirjallisuuden) parempaan ymmärtämiseen. 
Kirja houkuttelee minua myös itsereflektioon: tiedänkö, mistä mielipiteeni tai esimerkiksi taide-elämysten tulkintatapani oikeastaan kumpuavat? Ja niin... ovatko ajatukseni sittenkään niin individualistisia kuin joskus luulen.

Meille, joille aatehistorian kiemurat eivät ole ennestään tuttuja, Myllykankaan ja Pietikäisen teos toimii mainiona johdatuksena ajatusten lähteille. Koska teos on usean kirjoittajan tuotos, sen sisältämät empiiriset tapaustutkimukset vaihtelevat tyyliltään ja lähestyttävyydeltään jonkin verran toisistaan. (Varsinkin eräässä tapauksessa sivistyssanakirja oli ahkerassa käytössäni, mitä pidän selvänä miinuksena: jos asian voi ilmaista suomeksi, miksi käyttää sivistyssanoja?)

Mikko Myllykangas & Petteri Pietikäinen (toim.): Ajatusten lähteillä. Aatteiden ja oppien historiaa
Gaudeamus 2017

3 kommenttia:

  1. Mikä kuva<3 Varmaan todella kiinnostava teos ja analysoit sitä raikkaasti ristivalottaen. Minhän olen pessimisti ja vain vakuuttunut, että historia toistaa itseään. Mitä tulee historiaan itseensä, sitä ei ole syytä vähkesyä: Ellei tunne menneisyyttä, ei tiedä mitään tästä päivästä ja vielä vähemmän tulevasta. Olisi niin houkuttavaa antautua tällaiselle tietokirjalla viikoiksi...No, otin syksyksi yhden, jota luen takuulla pari viikkoa jona aikana minusta ei kuulla pihaustakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, samanlaisia ajatuksia kulkee tällä hetkellä minunkin mielessäni, kaikki näyttää juuri nyt niin pelottavan samankaltaiselta kuin 30-luvulla...

      Minä olen just etsimässä tällaista vähän samankaltaista luettavaa. Amerikan historia kiinnostaisi just nyt, taidan tietääkin mihin kirjaan seuraavaksi tartun...

      Kiinnostavaa! Mistähän kirjasta mahtaa olla kyse? :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Ja kyllä, tuo kansikuva on kertakaikkisen ihana! <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!