Risto Isomäki: Litium 6

Tämä postaus liittyy Yleisradion Kirjojen Suomi -hankkeeseen, jossa esitellään yksi kotimainen kaunokirjallinen teos jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Kaikki valitut kirjat löytyvät verkosta vapaasti luettaviksi. Yhteensä 81 kirjabloggaajaa osallistuu hankkeeseen julkaisemalla blogitekstit kaikista mukaan valituista teoksista sitä mukaa kun niitä käsitellään Ylen kanavilla. Uudet jutut löytyvät viikoittain täältä. Tänään on vuorossa vuoden 2007 kirja, Risto Isomäen Litium 6.

»Pelkään pahoin että neljäkymmentä vuotta sitten me yliarvioimme vallassa olevien kyvyn ymmärtää, mitä se mitä me olimme luoneet todella tarkoitti.»
    

– Rudolf Peierls, Englannin ydinaseohjelman ja sen seurauksena Yhdysvaltain ja

 Neuvostoliiton vastaavien ohjelmien syntyyn ratkaisevalla tavalla 

vaikuttanut saksalainen ydinfyysikko (vuonna 1986)

  Tieteiskirjailija ja ympäristöuhkien asiantuntija Risto Isomäen kymmenen vuotta sitten ilmestynyt toimintatrilleri Litium 6 on sekä aiheensa että ajankohtaisuutensa vuoksi hämmentävä lukukokemus: vielä vuosituhannen alussa teos saattoi avautua lukijoilleen mielikuvituksellisena dystopiana,  mutta mitä ajatella sen teemoista nyt,  tasan vuosikymmentä myöhemmin? Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyminen, terrorismin leviäminen, nationalismin kasvu,  pahenevat ympäristöuhat ja tietoverkkoihin perustuvan infrastruktuurimme entistä suurempi haavoittuvuus ovat tekijöitä, jotka yhdessä ovat sysänneet meidät kohti uutta epävarmuuden aikaa. Kun yhtälöön lisätään vielä ydinteknologiaosaamisen leviäminen yhä uusiin, poliittisilta oloiltaan hyvin epävakaisiin maihin, eivät romaanin skenaariot enää tunnukaan niin kaukaa haetuilta.

Litium 6  on niskakarvat pystyyn nostava tarina ydinterrorista ja siitä, kuinka naiivisti yhä vieläkin luotamme onneemme ydinvoimien kanssa leikkiessämme. Isomäki heittää lukijan eteen  vakavan kysymyksen: mitä tapahtuu jos nämä (jo kesyttämiksemme luulemamme  mutta oikeasti täysin arvaamattomat) voimat karkaavat hallinnastamme tai joutuvat vääriin käsiin? Jos pohtisimme näitä kysymyksiä kylmän rehellisesti, olisimmeko yhä valmiit rakentamaan tulevaisuuttamme ydinvoiman varaan?

Nopeatempoisen toimintatrillerin tapahtumat käynnistyvät, kun Yhdysvaltain liittovaltion ydinterrorismin vastainen yksikkö saa tiedon kahdesta ydinmateriaalivarkaudesta: japanilaisesta koelaboratoriosta varastetaan kuusi tonnia litium 6 -isotooppia  ja ranskalaisesta ydinvoimalasta häviää samaan aikaan 180 grammaa plutoniumia. Jäljet johtavat terroristikytköksiin...

  Pelottava skenaario on meille tuttu monista kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista,  mutta totuus saattaa vielä jonakin päivänä olla taruakin ihmeellisempi: ydinmateriaaleja liikkuu maailmalla enemmän kuin luulemmekaan, eikä niiden luovutuksiin,  kuljetuksiin tai varastointiin liittyviin uhkiin suhtauduta Isomäen mielestä riittävällä vakavuudella. Länsimaat ovat lisäksi luovuttaneet ydinosaamista ja -materiaaleja tutkimus- ja hyötykäyttöön avokätisesti myös sellaisiin maihin, jotka nykyään luokitellaan ydinturvallisuuden kannalta riskialtteiksi.

  Ydinterrorismin vastainen  yksikkö (jonka salaiseen iskuryhmään kuuluu myös teoksen päähenkilö, suomalaissyntyinen agentti Lauri Nurmi) ryhtyy selvittämään räjähdysherkkää tilannetta. Nyt ei ole aikaa riskianalyyseihin, on hypättävä suoraan toimintaan, jopa oman hengenlähdön uhalla. Isomäki pitää jännitystä yllä samoilla lukijaa koukuttavilla keinoilla kuin lajityypin kansainväliset tähdet; trilleri tarjoaa lukijalleen  nopeita leikkauksia, tehokkaita cliff hangereita, isolla kädellä annosteltua piinaa ja sekuntipeliä kera muutaman tunnepitoisen suvantovaiheen...

  Jännityselementtiensä lisäksi Litium 6 sisältää runsaasti yksityiskohtaista tietoa ydinteknologiasta. Isomäki sitoo tietoaineksen kuitenkin  niin ovelasti osaksi teoksen monimutkaista juonikuviota, etten missään vaiheessa tuntenut tuskastumista tai kyllästymistä. Oikeastaan kävi ihan päinvastoin: tiedonmuruset lisäsivät tarinan uskottavuutta ja kasvattivat sen jännitysmomentteja entisestään. On selvää, että Litium 6 on vaatinut tekijältään suunnattoman paljon taustatyötä ja sitä puolta Isomäki avaakin teoksen perinpohjaisissa jälkisanoissa muun muassa näin:

Tuhannet ydinteknologiaa koskevat dokumentit ja tutkimusraportit ovat muuttuneet julkisiksi vasta äskettäin, kylmän sodan päättymisen jälkeen. Olen maininnut edeltävillä sivuilla paljon sellaisia tietoja, jotka olivat vielä vähän aikaa sitten tiukasti salaisia. Lisäksi olen lukenut kaikki ne ydinreaktorien ja ydinpommien kehittämistä alun perin johtaneiden tutkijoitten tekstit, jotka olen saanut käsiini... ---
 Kohtaukset, joissa on luonnosteltu ydinteknologiaan liittyvien terrori-iskujen mahdollisia tekotapoja, sisältävät jonkin verran tahallista disinformaatiota. On olemassa useita selvästi helpompia tapoja tehdä tämänsuuntaisia iskuja, mutta ymmärrettävistä syistä en ole halunnut kiinnittää huomiota näihin mahdollisuuksiin...

  Harvinaisen monitasoisessa (ja toki: vahvasti kantaaottavassa) trillerissään Isomäki ehtii pohtia myös ydinteknologian tulevaisuudennäkymiä: ovatko uudet, osittain vielä tutkimuksen tasolla olevat tekniikat vastaus maailman ympäristökysymyksiin vai vain entistä pahempia uhkia tulevaisuudellemme? Emme oikeastaan tiedä, miten seuraavien sukupolvien tekniikat tulevat toimiessaan käyttäytymään. Tulevaisuutemme näyttääkin tässä asetelmassa vain suurelta, maapallon kokoiselta  koelaboratoriolta, jossa jokainen meistä joutuu labrarotan asemaan.

   Romaanin luettuaan ryhtyy väistämättä pohtimaan, minkälaisiin energiamuotojen kehittämiseen satavuotiaan Suomen kannattaisi tulevaisuudessa panostaa. Lähimenneisyytemme lienee osoittanut kyllin selvästi, että ydinvoiman rakentaminen on kallista ja riskialtista. Tuntuu perin kummalliselta, että päättäjämme tuntuvat pitävän sitä ainoana mahdollisena energiantuotantoratkaisuna. Eikö olisi järkevää pohtia vakavasti myös muita vaihtoehtoja?

Litium 6 kuuluu Risto Isomäen Lauri Nurmi -sarjaan, josta tämän kirjan lisäksi ovat ilmestyneet teokset Jumalan pikkusormi (2009 Tammi) sekä Haudattu uhka (Tammi 2016). Vaikka kovapintainen, kansainväliseen tyyliin kirjoitettu toiminta ei kuulukaan "kirjalliselle mukavuusaleelleni", piti Litium 6  minut tiukasti otteessaan, aina yllättävään päätökseensä saakka. Teos on mielestäni loistava esimerkki siitä, että ajankohtaisia, tietoisuutta ravistavia aiheita voidaan käsitellä onnistuneesti myös viihteen keinoin.

Risto Isomäki: Litium 6

Tammi 2007