Risto Isomäki: Litium 6



Tämä postaus liittyy Yleisradion Kirjojen Suomi -hankkeeseen, jossa esitellään yksi kotimainen kaunokirjallinen teos jokaiselta itsenäisyyden vuodelta. Kaikki valitut kirjat löytyvät verkosta vapaasti luettaviksi. Yhteensä 81 kirjabloggaajaa osallistuu hankkeeseen julkaisemalla blogitekstit kaikista mukaan valituista teoksista sitä mukaa kun niitä käsitellään Ylen kanavilla. Uudet jutut löytyvät viikoittain täältä. Tänään on vuorossa vuoden 2007 kirja, Risto Isomäen Litium 6.

»Pelkään pahoin että neljäkymmentä vuotta sitten me yliarvioimme vallassa olevien kyvyn ymmärtää, mitä se mitä me olimme luoneet todella tarkoitti.»
    
– Rudolf Peierls, Englannin ydinaseohjelman ja sen seurauksena Yhdysvaltain ja
 Neuvostoliiton vastaavien ohjelmien syntyyn ratkaisevalla tavalla 
vaikuttanut saksalainen ydinfyysikko (vuonna 1986)

  Tieteiskirjailija ja ympäristöuhkien asiantuntija Risto Isomäen kymmenen vuotta sitten ilmestynyt toimintatrilleri Litium 6 on sekä aiheensa että ajankohtaisuutensa vuoksi hämmentävä lukukokemus: vielä vuosituhannen alussa teos saattoi avautua lukijoilleen mielikuvituksellisena dystopiana,  mutta mitä ajatella sen teemoista nyt,  tasan vuosikymmentä myöhemmin? Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyminen, terrorismin leviäminen, nationalismin kasvu,  pahenevat ympäristöuhat ja tietoverkkoihin perustuvan infrastruktuurimme entistä suurempi haavoittuvuus ovat tekijöitä, jotka yhdessä ovat sysänneet meidät kohti uutta epävarmuuden aikaa. Kun yhtälöön lisätään vielä ydinteknologiaosaamisen leviäminen yhä uusiin, poliittisilta oloiltaan hyvin epävakaisiin maihin, eivät romaanin skenaariot enää tunnukaan niin kaukaa haetuilta.

Litium 6  on niskakarvat pystyyn nostava tarina ydinterrorista ja siitä, kuinka naiivisti yhä vieläkin luotamme onneemme ydinvoimien kanssa leikkiessämme. Isomäki heittää lukijan eteen  vakavan kysymyksen: mitä tapahtuu jos nämä (jo kesyttämiksemme luulemamme  mutta oikeasti täysin arvaamattomat) voimat karkaavat hallinnastamme tai joutuvat vääriin käsiin? Jos pohtisimme näitä kysymyksiä kylmän rehellisesti, olisimmeko yhä valmiit rakentamaan tulevaisuuttamme ydinvoiman varaan?

Nopeatempoisen toimintatrillerin tapahtumat käynnistyvät, kun Yhdysvaltain liittovaltion ydinterrorismin vastainen yksikkö saa tiedon kahdesta ydinmateriaalivarkaudesta: japanilaisesta koelaboratoriosta varastetaan kuusi tonnia litium 6 -isotooppia  ja ranskalaisesta ydinvoimalasta häviää samaan aikaan 180 grammaa plutoniumia. Jäljet johtavat terroristikytköksiin...

  Pelottava skenaario on meille tuttu monista kirjoista, elokuvista ja tv-sarjoista,  mutta totuus saattaa vielä jonakin päivänä olla taruakin ihmeellisempi: ydinmateriaaleja liikkuu maailmalla enemmän kuin luulemmekaan, eikä niiden luovutuksiin,  kuljetuksiin tai varastointiin liittyviin uhkiin suhtauduta Isomäen mielestä riittävällä vakavuudella. Länsimaat ovat lisäksi luovuttaneet ydinosaamista ja -materiaaleja tutkimus- ja hyötykäyttöön avokätisesti myös sellaisiin maihin, jotka nykyään luokitellaan ydinturvallisuuden kannalta riskialtteiksi.

  Ydinterrorismin vastainen  yksikkö (jonka salaiseen iskuryhmään kuuluu myös teoksen päähenkilö, suomalaissyntyinen agentti Lauri Nurmi) ryhtyy selvittämään räjähdysherkkää tilannetta. Nyt ei ole aikaa riskianalyyseihin, on hypättävä suoraan toimintaan, jopa oman hengenlähdön uhalla. Isomäki pitää jännitystä yllä samoilla lukijaa koukuttavilla keinoilla kuin lajityypin kansainväliset tähdet; trilleri tarjoaa lukijalleen  nopeita leikkauksia, tehokkaita cliff hangereita, isolla kädellä annosteltua piinaa ja sekuntipeliä kera muutaman tunnepitoisen suvantovaiheen...

  Jännityselementtiensä lisäksi Litium 6 sisältää runsaasti yksityiskohtaista tietoa ydinteknologiasta. Isomäki sitoo tietoaineksen kuitenkin  niin ovelasti osaksi teoksen monimutkaista juonikuviota, etten missään vaiheessa tuntenut tuskastumista tai kyllästymistä. Oikeastaan kävi ihan päinvastoin: tiedonmuruset lisäsivät tarinan uskottavuutta ja kasvattivat sen jännitysmomentteja entisestään. On selvää, että Litium 6 on vaatinut tekijältään suunnattoman paljon taustatyötä ja sitä puolta Isomäki avaakin teoksen perinpohjaisissa jälkisanoissa muun muassa näin:
Tuhannet ydinteknologiaa koskevat dokumentit ja tutkimusraportit ovat muuttuneet julkisiksi vasta äskettäin, kylmän sodan päättymisen jälkeen. Olen maininnut edeltävillä sivuilla paljon sellaisia tietoja, jotka olivat vielä vähän aikaa sitten tiukasti salaisia. Lisäksi olen lukenut kaikki ne ydinreaktorien ja ydinpommien kehittämistä alun perin johtaneiden tutkijoitten tekstit, jotka olen saanut käsiini... ---
 Kohtaukset, joissa on luonnosteltu ydinteknologiaan liittyvien terrori-iskujen mahdollisia tekotapoja, sisältävät jonkin verran tahallista disinformaatiota. On olemassa useita selvästi helpompia tapoja tehdä tämänsuuntaisia iskuja, mutta ymmärrettävistä syistä en ole halunnut kiinnittää huomiota näihin mahdollisuuksiin...
  Harvinaisen monitasoisessa (ja toki: vahvasti kantaaottavassa) trillerissään Isomäki ehtii pohtia myös ydinteknologian tulevaisuudennäkymiä: ovatko uudet, osittain vielä tutkimuksen tasolla olevat tekniikat vastaus maailman ympäristökysymyksiin vai vain entistä pahempia uhkia tulevaisuudellemme? Emme oikeastaan tiedä, miten seuraavien sukupolvien tekniikat tulevat toimiessaan käyttäytymään. Tulevaisuutemme näyttääkin tässä asetelmassa vain suurelta, maapallon kokoiselta  koelaboratoriolta, jossa jokainen meistä joutuu labrarotan asemaan.

   Romaanin luettuaan ryhtyy väistämättä pohtimaan, minkälaisiin energiamuotojen kehittämiseen satavuotiaan Suomen kannattaisi tulevaisuudessa panostaa. Lähimenneisyytemme lienee osoittanut kyllin selvästi, että ydinvoiman rakentaminen on kallista ja riskialtista. Tuntuu perin kummalliselta, että päättäjämme tuntuvat pitävän sitä ainoana mahdollisena energiantuotantoratkaisuna. Eikö olisi järkevää pohtia vakavasti myös muita vaihtoehtoja?

Litium 6 kuuluu Risto Isomäen Lauri Nurmi -sarjaan, josta tämän kirjan lisäksi ovat ilmestyneet teokset Jumalan pikkusormi (2009 Tammi) sekä Haudattu uhka (Tammi 2016). Vaikka kovapintainen, kansainväliseen tyyliin kirjoitettu toiminta ei kuulukaan "kirjalliselle mukavuusaleelleni", piti Litium 6  minut tiukasti otteessaan, aina yllättävään päätökseensä saakka. Teos on mielestäni loistava esimerkki siitä, että ajankohtaisia, tietoisuutta ravistavia aiheita voidaan käsitellä onnistuneesti myös viihteen keinoin.

Risto Isomäki: Litium 6
Tammi 2007



Kommentit

  1. Isomäen Sarasvatin hiekkaa vaikutti elämääni melko tavalla ja luulenpa, että tämäkin kirja kuuluisi samaan sarjaan. Tieto lisää maailmantuskaa, mutta on tosiaan hyvä, että viihteen kauttakin ihmisiin vaikutetaan. Uhat on syytä tunnistaa, jotta niille pystyttäisiin tekemään jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Sarasvatin hiekkaa on ollut lukulistallani kauan. Tämä kokemus oli kaikenkaikkiaan niin hyvä, että enköhän ehdi kaiva sen esiin.

      Totta - viihdekirjallisuuden saralla kirjoitetaan totta tosiaankin muutakin kuin hömppää. Ja miten hyvä genre se onkaan saada erilaisille, tärkeille aiheille laajaa näkyvyyttä!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Luin tämän suunnilleen pari vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen ja pidin vahvana trillerinä, joka ei paljoa häviä kansainvälisessä vertailussakaan (vaikka minäkään en kovin paljoa ole tämäntyyppistä jännityskirjallisuutta lukenut). Tietoaines oli tosiaan yhdistetty tarinaan sujuvasti ja kokonaisuus oli vakuuttava. Sarasvatin hiekkaa olin lukenut Isomäeltä sitä ennen, erittäin vaikuttava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, tämä kyllä osui ja upposi, vaikka minäkään en ole kovanluokan trillereitä paljoa lueskellut, enkä siksi voi suurempia vertailla, mutta silti: laadun vain aistii.

      Ja sitten asiaa vähän vierestä: tämän jutun julkaisemisen jälkeen olisin halunut lisätä ensimmäiseen kappaleeseen maininnan vuoden 2001 New Yorkin 9/11 tapahtumat, ne vaikuttivat maailmankuvamme muuttumiseen ehkä rajummin pitkään aikaan, joten olihan tämän kirjan ilmestymisen aikoihin jo tapahtunut kaikenlaista... En vain uskalla mennnä päivittämään tekstiä, koska en ole varma, etteikö Yleen lähettämäni ajastettu linkki lakkaisi toimimasta...

      Sarasvatin hiekkaa on lukulistallani. Isomäki on uskomattoman taitava yhdistämään kovan tiedon ja tarinan!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. En ole lukenut yhtään Isomäen teosta, mutta sen tiesin, että hän käsittelee tämäntapaisia aiheita. Ja toimintatrillerit noin niin kuin ylipäätään eivät sitä ihan ominta kirjallisuuttani ole, mutta olen kyllä erittäin samaa mieltä siitä, että tärkeitä ajankohtaisia asioita voidaan hyvinkin onnistuneesti käsitellä myös viihteen keinoin. Ja on ehkä niinkin, että on myös tärkeää että niin tehdään, vaikka viihteen ensisijainen tehtävä ehkä onkin se viihdyttäminen.

    Sitä kyllä ihmettelee aina vaan, miksi päättäjät eivät herää edistämään kaikin tavoin turvallisempia energiantuotantotapoja ym., luulisi että näistä asioista oltaisiin jo sen verran perillä että osattaisiin laskea muutama yksinkertainen yhtälö. (Niin, kirjoja en täällä julkiareenoilla ehkä moiti, mutta erinäisiä ihmiskunnan ajattelutapoja kyllä, grr.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Kaisa Reetta, jos sinulla on aikaa ja energiaa, niin olisi ihanaa lukea ajatuksiasi askeleista kohti parempaa maailmaa - vastasin muutama päivä sitten kamarissani katveita-blogin haasteeseen ja olisi ihanaa jos sinäkin siihen tarttuisit <3 Vieno pyyntö tämä siis vain :)

      Poista
    2. Katja, niin totta! Viihteen ensisijainen tehtävä on viihdyttää, mutta hyvä ja ovela kirjailija voi ujuttaa tekstiinsä myös 'muita agendoja' ja vieläpä niin, ettei teoksen viihdyttävyys kärsi lainkaan!

      Kyllä! Väistämättä tulee pohtineeksi, mikä taho näitä aivan järjettömiä ydinvoimapäätöksiä päättäjillemme lobbaa. Jostain sellaisestahan tässä on kysymys, mukana on jotakin sellaista, jota ei välttämättä julkisuuteen edes kerrota. On vain niin uskomatonta ja äärimmäisen surullista, että näin tapahtuu...

      Kiitos haasteesta, Katja! Tulen kamariin katsomaan. ja kiitos kommentistasi <3

      Kiitos

      Poista
  4. Onpa hyvä aihe kirjalla. Kiitos tästä hienosta bloggauksesta. Minä olen opiskellut tulevaisuudentutkimusta ihan mielenkiinnosta, joten tässähän on aiheita ihan riittävästi ja osa on jo toteutunut ikävällä tavalla.
    Vastustan ydinvoimaa ja olen aina sitä vastustanut. Bisnesajattelun lisääntyessä politiikassa humaanit arvot katoavat. Mitä jätämme lapsille perinnöksi bisnespolitiikan vuoksi: muovijätteeseen kuolleet kalat ja linnut, ydinjätteet, geenimanipuloidun ruoan seuraukset luontoon, eläimiin ja ihmisiin... sori innostuin paasaamaan aiheesta, joka on ihan järkyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kirja oli hurjaa luettavaa, mutta samalla hyvinkin viihdyttävä. Ihmeellinen, ristiriitainen yhdistelmä!

      Allekirjoitan minäkin sanomasi. Geenimanipulointia olen opiskeluaikanani tehnyt itsekin, se aihe on siltä osin hyvinkin tuttu: manipulointiin kohdistuu myös aiheetonta pelkoa, mutta on totta, että siihenkin liittyy seikkoja, joita tiede ei vain pysty hallitsemaan eikä ennalta arvaamaan. Ja muistamme tässä tietenkin myös tärkeät eettiset kysymykset.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. En ole Litium 6:tta vielä lukenut, mutta Isomäki perustaa ydinvoimavastaisuutensa ymmärtääkseni terrorisminpelkoon. Useammat tieteilijät kuitenkin näkevät ydinvoiman parhaana ja varteenotettavimpana vaihtoehtona fossiilisille polttoaineille. Esim. https://www.youtube.com/watch?v=LZXUR4z2P9w ja http://vapausvalitatoisin.blogspot.fi/2017/02/energiamurros-kaipaa-hiilitaseen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi; koska en ole lukenut Isomäeltä muuta kuin tämän teoksen, en osaa ottaa tarkkaa kantaa siihen, mihin hänen ydinteknologiavastaisuutensa perustuu. Luullakseni siihen liittyy paljon muutakin kuin huoli terrorismista.

      Kiitoksia linkistä. Keskustelu erilaisten energiaratkaisujen hyödyistä ja haitoista on tärkeää. Tutustun viittaamaasi tekstiin!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Minä olen lukenut Isomäeltä vain "Sarasvatin hiekkaa", joka oli kyllä hemmetin pelottava. Hienoa, että Suomesta löytyy myös tällaisia kantaaottavia kirjailijoita, jotka nostavat ympäristökysymyksiä esille jännärin keinoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, Sarasvati on ollut lukulistallani jo ties kuinka kauan. Siihen toivon pääseväni 'käsiksi' lähiaikoina.

      Kantaaottavat, tiedostavat viihdekirjat puolustavat toden totta paikkaansa. Risto Isomäki hoitaa tonttinsa erinomaisesti!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Tämä on lukematta, pitäisi tarttua. Sarasvatin hiekkaa oli loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riitta k, tämä kannattaa ehdottomasti lukea - ja minun se Sarasvatin hiekkaa! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!