10.1.2017

Riitta Jalonen: Kirkkaus


Vuoden ensimmäiseksi blogattavakseni  sattui Riitta Jalosen kaunis ja syvältä rouhaiseva Kirkkaus. Romaani sopikin mitä parhaiten tähän miltei huomaamattomin kukonaskelin kirkastuvaan vuodenaikaan. Kirkkauden alkujuuret ovat varjoissa, mutta sielultaan se on silkkaa valoa; jossakin pinnan alla kehittyvää, vielä tunnistamatonta ja tiedostamatonta, odottavaa...

Kirkkaus on kertomus elämästä ja kuolemasta, peloista ja menetyksistä, ulkopuolisuudesta, mielen järkkymisestä ja vääristä diagnooseista, mutta ennen muuta se on kertomus ihmisen henkisestä vahvuudesta, oman tien etsimisestä ja löytämisestä, itsensä hyväksymisestä ja kirjojen ja kirjoittamisen voimasta - ilosta ja vapaudesta - oikeudesta - olla ja elää elämäänsä kaikissa olosuhteissa mahdollisimman täysipainoisesti. 

  Ja tarinan valo - hän on uusiseelantilainen, originelli ja palavasieluinen kirjailija Janet Frame, jonka punaiset, kesyttömäksi ja säkenöiväksi kruunuksi kohoavat hiuksetkin tuntuivat elävän omaa, vapautta janoavaa  elämäänsä.
Romaaneja, runoja, novelleja ja nuortenkirjallisuutta julkaisseen kirjailijan elämäntaival päihitti jo itsessään dramaattisten romaanien juonenkulun.  Elettyä elämää ja aineistoa riitti  kolmeen omaelämäkerralliseen teokseen. Hänen vaiheisiinsa tarttuneet sittemmin myös muut taitelijat: on syntynyt elämäkertoja ja elokuva, Jane Campionin 1990 ohjaama Enkelin kosketus (An Angel at My Table). Ja Kirkkaus-romaani esittelee Framen  -vihdoin viimein - myös suomalaisille lukijoille.

  Janet Frame syntyi vuonna 1924 perheeseen, jota nykyisin voitaisiin ehkäpä parhaiten kutsua termillä 'syrjäytynyt'. Perhe eli köyhyydessä, vanhemmat eivät kyenneet huolehtimaan jälkikasvustaan; lapset jäivät käytännössä heitteille tai ainakin vaille riittävää henkistä ja aineellista tukea ja turvaa. Kuolema, sairaudet, syvä ahdistus ja sivullisuuden kokemukset värittivät Janen lapsuutta ja heittivät varjonsa koko hänen loppuelämäänsä. Herkän, omalaatuisen ja omaa tilaa tarvitsevan ihmisen  mieli järkkyi ja lopulta tie vei mielisairaalan . Frame ehti viettää sairaalassa kahdeksan piinaavaa vuotta, saada väärän diagnoosin ja yli kaksisataa sähköshokkia, muttei siitä huolimatta menettänyt kykyään luoda uutta; nuorena alkanut kirjoittaminen jatkui myös sairaalassa vaikka alun pitäen 'harrastuken' katsottiin olevan vahingollista hänen mielenterveydelleen. 

Kirjoittaminen koitui hänen pelastuksekseen...  Ja vain yksi päivä - ja eräs kirjallisuuspalkinto! - säästivät hänet täydelliseltä katastrofilta, lobotomialta... 
En kasvata tänne juuria. Tämä on ihmisten teurastamo, sanoin peilikuvalleni. Se oli totta. Olin usein muualla. Näin lukemieni kirjojen hahmoja käytävillä, pestessäni lattioita he tulivat rinnalleni ja kumartuivat puoleeni, lausuin hiljaa mielessäni ulkoa oppimieni runojen säkeitä. Seacliff oli kivinen vuori joka täytettiin ihmisillä. Ennen pitkää monet muuttuivat rievuiksi, lattian pesurätin kokoisiksi. Ajatuksissani kuljetin heidät pois sairaalasta, sen vessoista, käytäviltä, pesuhuoneista, päivähuoneista, hoitohuoneista ulos avaraan maisemaan, jossa he saivat kirjaimia ja kielen.
Janet Frame ystävänsä, psykiatri John Moneyn kuvaamana
Ihmeitä tapahtuu: Janet kohtaa lääkärin, joka ymmärtää häntä ja hänen erikoislaatuisuuttaan, ymmärtää mitä Janet tarvitsee toipuakseen... Tästä hetkestä lähtien  kohti valoa, ulos maailmaan. kohti omaa aikaa,  tilaa ja  hiljaisuutta... Tältä se tuntuu, elää ja hengittää yhä vapaammin, elää ja kirjoittaa, yhtäaikaa vahvana ja rikkinäisenä, pelkoihinsa melkein hukkuvana ja silti ...
Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voi kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden, ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa. 
Lankean  Jalosen sanojen ääreen. Tätä kauniimin ei sanojen ja kirjoittamisen voimasta voi enää kirjoittaa. Epätäydellisyyden hyväksyminen, usko siihen, että elämä kuljettaa, siitäkin huolimatta että se vetää meitä toisinaan rajusti alta kölin, oli minulle tämän romaanin hienointa, kirkkainta  sanomaa. Jalonen ei pue Framelle sankarittaren raskasta viittaa vaan antaa hänelle tilaa olla ihminen, heikko, tarvitseva, pelokas...

- Ja siitä huolimatta: mikä voima! 

* Miksi, miksi emme ole saaneet Janet Framen teoksia suomeksi? Kustantajille wink wink!

Kirkkaudesta kertovat myös  Annelin kirjoissa, Järjellä ja tunteella,  Kannesta kanteen, Kirjasähkökäyrä,  Kirsin Book Club,  Kulttuuri kukoistaa,  Leena Lumi, LukuisaLukutoukan kulttuuriblogi,  Lumiomena, Reader why did I marry him ja  Ullan luetut kirjat.


Riitta Jalonen: Kirkkaus
Tammi 2016

16 kommenttia:

  1. Tämä oli kerrassaan uskomaton lukukokemus. Janet Frame ansaitsee kaiken kunnian, kun on jaksanut kirjoittaa huolimatta hoitokotihistoriasta ja hoitotoimenpiteistä.
    Riitta Jalonen teki meille lukijoille palveluksen tuomalla Janet Framen esille. Toivottavasti saamme nyt hänen kirjojaan suomennettuna, kun kaikki toivomme yhdessä näissä blogikirjoituksissa. Kirkkaus oli vuoden 2016 kirkkain kirja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin oli, Kirkkaus kuuluu parhaimpiin viime vuonna ilmestyneisiin kotimaisiin romaaneihin.

      Toivokaamme, että kustantajat innostuisivat suomentamaan tätä upeaa kirjailijaa...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Tätä on luetta ja kehuttu niin hurjan paljon, että paino tämän kirjan päällä alkaa olla valtava! Se odottaa minullakin tuolla hyllyssä lukemistaan, mutta jotenkin pelottaa siihen tarttua. Jos en tykkääkään, jos omat odotukset ovat kasvaneet ihan ylimittaisiksi kun kaikki muut tykkää niin hurjasti! No, jospa sen vielä tämän kevään aikana vaikka oikeasti uskaltaisi jo aloittaa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tuohan se on pahiinta täällä blogistaniassa; odotukset kasvavat usein ihan järkyttäviin mittoihin kunlueskelee paljon kehuttuja kirjoja ja kun ne eivät täyty, hyväkin lukukokemus saattaa vähän lässähtää. Olen kokenut tuon! :)

      Toivottavasti uskallat kuitenkin tarttua Kirkkauteen :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Krista, tämä oli niin helmihelmihelmi! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Miten hyvin sanottu tuo, että tämän juuret ovat varjoissa, mutta sieluiltaan kirja on valoa. ♥

    Tämä on upea romaani. En saanut siitä kuitenkaan ihan sitä, mitä odotin ja olen miettinyt, että miksi. Nyt jo tiedän: lukuhetki määritti liikaa (luin kirjan angiinassa). Vaikutuin kuitenkin kovasti. Minäkin toivon, että Framen teoksia suomennettaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä oli Kirja Isolla K:lla...

      Lukuhetket merkkaavat paljon. Tämä kirja vaatii ehkä sellaista juuri sopivaa lukuvirettä, auetakseen täysin. Aluksi en saanut Kirkkadesta otetta, mutta hyvin pian tarina alkoi vetää mukanaan...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Miten kauniisti kirjoitat! Odottelen juuri kirjaa kirjastosta ja uskon vahvasti, että olet kirjoituksessasi tavoittanut kirjan sielun juuri sellaisena kuin se on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oi, toivottelen sinulle hienoja lukuhetkiä Kirkkauden parissa! Minuun Jalosen teksti iski syvälle - tosin vasta pienen alkulämmittelyn jälkeen.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Ihanasti kirjoitettu! Minäkin bloggasin tästä juuri tällä viikolla. Onneksi ehdin lukea ennen Blogistanian äänestyksiä.. Kirkkaus oli häikäisevä! Kirja herätti myös kiinnostuksen Janet Framen tuotantoon. En tiedä mistä kirjasta aloittaisin, kirjastosta näyttää löytyvän hyvin hänen teoksiaan. Sopii muuten loistavasti Helmet-haasteen kohtaan 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, ihanaa; tulen lukemaan ja nappaan linkin mukaani!

      Totta, Framea voi hyvin lukea myös alkukielellä, tsekkasin eilen sähkökirjapuotien tarjonnan ja löysin esim Owls Do Cry:n sun muuta. Kiva että kirjastostakin löytyy, täytyy mennä tutkiskelemaan hyllyjä! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Viime vuonna oli niin monta hyvää naisten kirjoittamaa kirjaa, joihin olen tarttunut vähitellen. Tämä odottaa vuoroaan. Kuulostaa niin hyvältä.

      Poista
    3. Elina, todella hyviä naisten kirjoittamia kirjoja on ilmestynyt, kuin ryppäänä. Meil on upeita kirjailijattaria! <3

      Uumoilen, että tykkäät tästä :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Kaisa Reetta, mikä ilo kuulla, että Kirkkaus oli sinulle näin kirkkaus<3 Tässä yksi niitä kirjoja, joita ainakin minä muistan vielä paljon myöhemmin...

    Kirkkaus poikkeaa niin muista, että minulle oli helpoin löytää kirkkain kirjani.

    Olen ollut kustantajaan jo yhteydessä Framen kirjojen mahdollisista suomennoksista. Kaikki mukaan!

    Hienoa, että elävöitit ja taustoitit Framen elämää perhetaustalla ja valokuvalla. Pidin erityisesti samasta laueestasi kuin Katja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Kirkkaus oli huikea. Ihan yllätyin, vaikka jotakin todella hyvää osasin jo odottaa. Tosin Jalosen poljentoon vei aikansa asettua, koska en ollut lukenut häneltä tähän mennessä vielä mitään. Mutta parinkymmenen sivun jälkeen lukeminen oli pelkkää juhlaa.

      Hienoa että olet ollut yhteydessä kustantajaan Framen vuoksi, toivotaan että ottavat onkeensa ja ryhtyvät korjaamaan tilannetta! <3

      Kiitos Leena kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!