Hanna Weselius: Alma!

Miksi musikaalisesti lahjakas, säveltämistä rakastava Alma Mahler ei sävellä?
Miksi nuori naiskuvataiteilija hukkaa energiansa, jumittuu kelpaamattomuutensa ja epävarmuuksiensa miettimiseen sen sijaan että keskittyisi työhönsä, uppoutuisi sydämensä kyllyydestä taiteensa tekemiseen?

Mikä meitä naisia ajaa yhä uudelleen ja uudelleen katselemaan ja itseämme ja toisiamme, valintojamme ja tekemisiämme ulkopuolisin ja toisinaan peräti tuomitsevin silmin ? Eikö riitä, että ympäröivä maailmamme tekee sen puolestamme?

 Näiden teemojen ympärillä pyörii Hanna Weseliuksen monisärmäinen ja fragmenttimainen esikoisromaani, joka kietoo yhteen kolmen naisen tarinat sadan vuoden aikajänteellä. Weselius kirjoittaa räiskyvästi, miltei tulikivenä kipunoiden. Hän käsittelee aihettaan ilahduttavan rohkeasti, vailla silkkistä häveliäisyyttä, tuo esiin sen, mistä usein vaieta; asenteet naissukupuolta kohtaan ovat yhä vieläkin kuin kivikaudelta ja pahinta on, että myös me naiset itse saatamme vahvistaa noita asenteita: käytämme niitä paitsi toisiamme myös itseämme vastaan, useimmiten tosin tiedostamatta.

 Weselius tuo näyttämölle kolme naista, joista ainakin kaksi tuntuu elävän omassa, erillisessä kuplassaan vailla todellista yhteyttä maailmaan, saati omaan itseensä. Voisivatko nämä naiset ymmärtää toisiaan, toistensa vaikuttimia ja kohtaloita? En tiedä, onko Weseliuksen agendana ollut tämä, mutta ainakin itse aloin miettiä Alma!:a lukiessani naisten välistä solidaariutta ja sen tärkeyttä.

  Kohtaamme säveltäjä Gustav Mahlerin vaimona tunnetuksi tulleen Alman kotiinsa jumittuneena tuijottelemasta ikkunoista tyhjin katsein... Elämä on kutistunut kodin kokoiseksi, aika tiivistynyt niihin harvoihin, lyhyisiin tuokioihin joina kuuluisa mies malttaa jättää toisaalla tapahtuvan 'todellisen' elämän ja suvaitsee - ehkäpä pikaisena anteeksipyyntönä? - pistäytyä kotona. Alman oma elämä on pysähtynyt, piano jää koskemattomaksi, säveltäminen ei tule kyseeseen, vaikka taitoa ja intohimoa riittäisi..Alma, oi Alma, miksi tyytyä näin vähään kun tarjolla on koko maailma. Katso, miehesi Gustav on jo tarttunut siihen, mikset siis sinäkin, senkin strutsinsulkainen struudelini...

Sata vuotta myöhemmin nuori suomalainen taiteilija tarpoo Helsingin pakahduttavassa, valoisassa keväässä oikeutusta omalle olemiselleen ja taiteentekemiselleen... Oman tien löytäminen on yhtä vaikeaa kuin Almalle, kummatkin ovat juuttuneet ympäristön heille asettamiin olemisen raameihin, kummallakaan ei ole voimia potkaista itseään niistä ulos. Eipä aikaakaan kun lukijan jo tekisi mieli (Weseliuksen tarinaan kehittelemän  kaikkitietävän ja hyvin kipakan sivutarkkailijan tavoin) potkaista naisia persuuksiin:herätkää ja toimikaa, te itseenne käpertyneet luuserit!

 Weselius näyttää kerrassaan ovelasti, kuinka helppoa sanoilla on piiskata, alistaa, tehdä kohde kertaheitolla arvottomaksi. Weseliuksen luoma sivustaseuraaja (nainen muuten  hänkin) katsoo sadan vuoden takaista, keski-ikäistyvää Almaa ja suorastaan seivästää hänet sanoillaan. Kuinka helppoa onkaan nähdä maailma mustavalkoisena, kuinka helppoa on arvottaa toisen tekoja ja tekemättä jättämisiä omasta näkökulmastaan...
Kertojaääni tuskastuu: Alma, sinä suurisilmäinen, mukavuudenhaluinen lehmä, silkkiin kiedottu strutsinsulkainen struudeli, joka barrikadien ja taistelun sijaan ajauduit mihin ajauduit, lopulta miehen sylistä toiseen, eikö sinusta todellakaan muuhun ollut? Julmia osaamme olla suuressa vihassamme, jota tunnemme alistuvaa ja mukautuvaa ihmisluonnetta kohtaan. Kuka se sanoikaan, että helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka auttamisen sijaan alentavat toisensa...

Weseliuksen kolmas naishahmo on Alman ja Ainon vastinpari, juristi,joka päivisin pelastaa julmien miesten kynsiin jättäytyneitä naisia ja elää vapaa-ajallaan itsetietoista, omavoimaista elämää. Weselius rakentaa romaaniinsa tehokkaita kontrasteja, jotka toimivat yllättävästi ja saavat selityksensä viiveellä. Juristi on vapaa, hän on se, jolla olisi mielestäni voimaa nousta naisia ympäröivän asenneilmaston yläpuolelle, mutta tekeekö hän niin...

Alman, Ainon ja juristin tarinoiden lomiin Weselius luo viiltäviä katsauksia ympärillämme avautuvaan maailmaan... Mukaan ovat päässeet Nigerian yössä siepatut 129  koulutyttöä (vai oliko heitä sittenkin 132 (!) ), tornitalon seinään liimattu kolmemetrinen, aina vieteltäväksi valmis bikininainen, eräs julkkistanssijatar, josta me kaikki olemme varmasti sanoneet (ainakin hiljaa mielessämme) oman mielipiteemme... Elämme yhä vieläkin maailmassa, jossa nainen tulee määritellyiksi ja arvioiduiksi päivittäin kymmeniä, ellei satoja kertoja kaikilla muilla paitsi rakentavilla ja rakastavilla tavoilla. Maailmassa, jossa naisten tulisi tukea toinen toistaan, ehdoitta.

Rakastuin Weseliuksen kerrontaan, siihen tapaan, jolla hänen tekstinsä elää ja loiskuu iloisesti yli äyräiden. Kirjan loppukaneetti sai minut muuten suorastaan hykertelemään lukijaonnesta. Kotoiselle kirjallisuustaivaallemme on syttynyt jälleen uusi, rohkea ja valoa kantava tähti. Toivon, että Weselius jatkaa kirjoittamistaan, sillä tahdon lisää tätä hyvää!

Alma!-romaania on luettu myös täällä: Kirjan pauloissaP.S. Rakastan kirjoja, Pieni kirjasto,  Reader, why I marry him Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Täysien sivujen nautinto,

Weselius voitti romaanillaan vuoden 2015 Kirjan vuoden kirjoituskilpailun. Teos pääsi myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaaksi. Voittaja julistetaan ensi keskiviikkona, 16. päivä kuluvaa kuuta.


Hanna Weselius: Alma!
Wsoy 2016

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus Kaisa Reetta.

    Nyt tekstisi luettuani sain kiinni ainakin yhdestä osa-alueesta, jonka vuoksi tämä sinänsä erinomaisen hieno teos jätti minut kylmäksi. Kyse on siitä, että Alman! kertoja suomii naisia kovin sanoin, kuten sinäkin yllä tuot esiin. Ei siinä mitään, saahan sitä suomia ja Weselius laittaa kertojan tekemään sen kiinnostavasti. Sitten kuitenkin aloin nyt miettiä, että ei kyse ole pelkästään siitä, mitä joku nainen tekee tai jättää tekemättä. Kyse ei ole ainoastaan henkilökohtaisista valinnoista, vaan niitä enemmän rakenteista, jotka juuri naisten kohdalla ovat tehneet ja yhtä tekevät joistakin valinnoista mahdottomia tai ainakin hyvin hankalia. Tämän vuoksi, jos porata haluaa, pitäisi porata sitä rakennetta.

    Edellä olevasta päädynkin siihen, että en oikein tiedä, missä tyylilajissa Alma! parhaiten aukenisi. Muistutuksesi naisten välisen solidaarisuuden tarpeellisuudesta on tärkeä huomio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kiitos :)

      Ja minulle just tuo näkökulma, joka sai sinussa aikaan viilenemistä, oli tässä teoksessa se 'The Juttu': Weselius näyttää ovelasti (ja kyllä, hiukan raflaavastikin) sen, millä tavalla naisiin suhtaudutaan, miten vähättelevällä tavalla meistä (ja meille) voidaan puhua. Eivätkä tällaiseen uskomattoman asenteelliseen ja alentavaan ajattelu-/puhe-/puhuttelutapaan syyllisty ainoastaan miehet vaan mitä suurimmassa määrin myös naiset itse arvioidessaan toisiaan ja - mikä surullisinta - myös itseään.

      Minusta rakenteisiin voi vaikuttaa ja niitä muuttaa yksityisiä ajattelu/toimintatapoja muuttamalla, siksi jokaisella sanalla ja teolla on merkitystä. En tiedä, kuinka rakennemuutos muutoin olisi edes mahdollinen. Lait ja asetukset ovat minun mielestäni suht kunnossa täällä kotomaassa, asenteet ovat se juttu, joka kaipaa muutosta. Ja asennemuutoksen täytyy yltää myös naisiin itseensä.

      Nyt jäin vielä miettimään, minkälaiset valinnat ovat ihan mahdottomia naisille, jos aatellaan nyt ihan Suomen oloja?

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Kiitos rehellisestä bloggauksesta ja ajatuksista mitä kirja herätteli. En ole Almaa lukenut, voi olla ,että en luekaan. Jokin kirjassa ei kiinnosta, olen kyllä yrittänyt saada energiaa eri blogeista, mutta ei kun ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, suosittelen Almaa lukulistallesi, teos herätteli monenmoisia ajatuksia ja tunteita, sellaisiakin jotka eivät nyt päässeet tähän bloggaukseen...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Elävä ja loiskuva teksti kuulostaa hyvältä. Olen lukenut useita Alma!-arvioita ja kyllään tämä Weseliuksen esikoisromaani kiinnostaa minuakin kovasti. Vielä ei ole oma Alma!-aikani, mutta se tulee kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, suosittelen Alma!:a lämpimästi. Mielenkiinnolla odottelen mietteitäsi sitten kun sinulla on Alman aika!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Nyt jälkeenpäinkin Alma! herättää ristiriitaisia mietteitä.
    Toisaalta kaunista kieltä ja kielikuvia, tärkeää asiaa, mutta sitten tuo kovasanainen kertoja. Ehkä kuulin sen liian riitaisena tai vaativana pitääksni siitä, mutta totta on sekin, mitä sanot, että sehän osoittaa juuri, miten meihin naisiin usein suhtaudutaan. Miten naisetkin, me itse, suhtaudumme.

    Hieno kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, Alma! jää totisesti mieleen ja herättelee jos jonkinmoisia ajatuksia...

      Weselius avaa teemojaan perin ovelasti ja samalla hienostuneesti.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Näinpä: "Mikä meitä naisia ajaa yhä uudelleen ja uudelleen katselemaan ja itseämme ja toisiamme, valintojamme ja tekemisiämme ulkopuolisin ja toisinaan peräti tuomitsevin silmin ? Eikö riitä, että ympäröivä maailmamme tekee sen puolestamme?"

    Hienosti kirjoitat. Tässä teoksessa tuntuu olevan paljonkin sellaista tematiikkaa, joka minua periaatteessa paljonkin kiinnostaa, mutta syystä tai toisesta en silti tiedä, tuleeko tämä lukemistooni päätymään. Saa nähdä. Ihanaa joka tapauksessa ajatella sinua hykertelemässä lukijaonnesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, toivoisin sinun lukevan tämän kirjan jossakin vaiheessa, olisi ihanaa päästä lukemaan ajatuksiasi Almasta... <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Ikiaihe, aina yhtä up to date!

    Vaikuttava teksti, jossa tunnen tunteenpaloa, joka tälle aiheelle kuuluukin<3

    "Mikä meitä naisia ajaa yhä uudelleen ja uudelleen katselemaan ja itseämme ja toisiamme, valintojamme ja tekemisiämme ulkopuolisin ja toisinaan peräti tuomitsevin silmin ? Eikö riitä, että ympäröivä maailmamme tekee sen puolestamme?" Tämän pitäisi olla tatuoituna jokaisen naisen sieluun! Sisäinen elämäntaulu.

    <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mä niin haluaisin ja toivoisin, että lukisit Alma!:n, olisi niin ihanaa lukea sinun mielipiteesi tästä kirjasta...

      Sisäinen elämäntaulu, ihana ajatus! <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!