S.K.Tremayne: Jääkaksoset

”Kirstie. Kultamuru. Sinilintu.''
 Nyt hän nostaa katseensa, katsoo minuun silmillään, jotka ovat samanlaiset kuin minulla paitsi vielä sinisemmät. Siniset kuin Hebridien taivas. Hänen vaaleat hiuksensa ovat melkein valkoiset. -- ”Äiti, miksi sinä sanot minua koko ajan Kirstieksi?”
Olen vaiti. Hiljaisuus humisee korvissani. Avaan suuni:
 ”Anteeksi mitä, kulta?”
 ”Äiti, miksi sinä sanot minua koko ajan Kirstieksi? Kirstie on kuollut. Se oli Kirstie joka kuoli. Minä olen Lydia.”

  S.K.Tremayne leikittelee tuoreessa romaanissaan identtisiin kaksosiin liitetyillä ikiaikaisilla myyteillä ja uskomuksilla: miten pelottavalta - ja mahdottomalta -  kuulostaakaan ajatus kaksosten minuuksien täydellisestä yhteensulautumisesta, niin etteivät heidän vanhempansa - edes kuoleman hetkellä - pysty erottamaan sisaruksia toisistaan.

  Lydia ja Kirstie, äidin ja isin pienet lintuset, keltasirkku ja sinilintunen, jotka luontaisesta erilaisuudestaan huolimatta ovat niin samanlaiset, toisiaan täydentävät ja tarvitsevat. He muodostavat oman erillisen maailmansa, johon muilla ei ole asiaa ja kykenevät saattamaan ympäristönsä hämmennyksiin vaihtamalla identiteettejään siinä missä muut vaihtavat sukkia tai paitaa.
Sitten tapahtuu pahin: Lydia kuolee traagisessa onnettomuudessa ja Kristie jää vaille toista puoliskoaan. Tapahtuma sysää koko perheen syvään kriisiin. Tilanne pahenee kun Kirstie alkaa puhua päättömiä, aivan kuin lapsi olisi menettämässä järkensä: He kumpikin ovat vielä täällä, sekä Kristie että Lydia eikö äiti näe... 

  Ajatus uudesta alusta luonnonkauniilla skotlantilaisella majakkasaarella tuntuu aluksi kuin taivaasta annetulta pelastukselta, mutta todellisuus iskee vyön alle pikemmin kuin he osaavat odottaa. Kuvankaunis Eilean Torran, Ukkosten saari, ei ehkä sittenkään kykene suojaamaan heitä menneisyyden haamuilta. Vanhemmat, Sarah ja Angus Moorcroft, uskovat silti ihmeeseen: Skotlannin on määrä parantaa heidän pieni perheensä ja korjata heidän karille syöksyvä avioliittonsa, mutta pinnan alla piileskelevä syyllisyys ei anna rauhaa. Ajatukset kiertyvät uudelleen ja uudelleen siihen  hetkeen, joka muutti heidän elämänsä: mitä tuona kohtalokkaana päivänä todella tapahtui? Minkä kammottavan salaisuuden heidän pieni tyttärensä on ottanut kannettavakseen?

  S.K. Tremaynen kauhuelementtejä sisältävä psykologinen trilleri on omassa lajissaan ihan kelpo teos. Minun täytyy kuitenkin myöntää, että olin heittää Jääkaksoset kesken kirjan alkupuolella esiintyvän toisteisuuden ja kovin kepeältä tuntuvan kerronnan vuoksi. Jonkin sortin ihme kuitenkin tapahtui, Tremayne pääsi vauhtiin ja minäkin aloin nauttia lukemastani enemmän. Ja niin, onhan tällä tarinalla se hiukan yllättävä loppunsakin, eikä skotlantilaiseen maisemaan voi olla ihastumatta - niin synkkä ja syksyinen kuin se tässä romaanissa onkin.

Tremaynea on luettu myös muun muassa näissä blogeissa: Annelin kirjoissa, Järjellä ja tunteellaKirsin Book Club, Leena Lumi,  Lukutoukan kulttuuriblogi ja Rakkaudesta kirjoihin.

S.K.Tremayne: Jääkaksoset (The Ice Twins, 2015)
Otava 2016
Suomentanut Oona Nyström

Kommentit

  1. Tätä kirjaa on luettu viime aikoina niin ahkerasti, että väkisinkin herää mielenkiinto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, tätä on näköjään luettu melkein yhtä ahkerasti kuin viimekesäistä Naista junassa. Kyllä kesällä on ainakin se yksi trilleri luettava ;)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Hyvä kuulla, että tämä paranee. Minulla näet jäi heinäkuussa kesken huonon alun vuoksi. Mutta ehkä annan tälle vielä mahdollisuuden.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, odotukseni olivat tämän suhteen kovemmat. Pelotti, että kirjailija jää lopullisesti muhimaan tuohon yhteen 'heurekaansa' eli sisarusten sekoittumiseen onnettomuudessa. Onneksi kerrontaan tuli myöhemmin myös muuta täytettä...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Olenkohan minä lukenut liikaa jännäreitä, kun tämä ei napsahtanut ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ei tämä minullakaan helmeksi noussut, vaan 'ihan kelvolliseksi trilleriksi'... illoin törmään napakymppijännäriin.. Ehkä pitäisi tarttua Kingin kirjoihin :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Kaisa Reetta, minä pidin tätä alussa varmana floppina, mutta muutin mieltäni lukemisen edetessä ja tajusin, että kyseessä on luku- ja myyntimenestys. Jokin tässä kepeydessä yhdistyneenä vetävyyteen toi mieleeni Gillian Flynnin kirjat.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, no niinpä. Oli ihan vähällä, etten heittänyt tätä kesken. Gillian Flynniä en ole muuten lukenutkaan...

      Trilleri ainakin kerran kesässä on must :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!