Jari Salonen: Kuokkavieraat

Kotimaiset nykydekkarit ovat jääneet lukulistoillani ikävästi paitsioon. Mietiskelinkin tässä päivänä muutamana, että jos kerran kulutan aikaani käännösdekkareitten parissa, miksipä en tarttuisi rohkeasti myös kotoisempiin rikosromaaneihin. Kohdalle sattuikin Jari Salosen esikoisteos,  upouuden Zetterman-sarjan aloitusosa, joka sai toimia päänavaajana. Myönnän että olin jo sivuuttamassa kirjaa tuon kovin, kovin miehisen kansikuvan vuoksi, mutta jonkinlaisen 'lukuintuition' ohjaamana siihen kuitenkin tartuin ja hyvä niin, sillä yllätyin iloisesti. Zettermanin ensimmäinen kuuluu nimittäin niihin ajatuksella kirjoitettuihin rikosromaaneihin, jollaisiin minä tykkään uppoutua, koukeroisia juonenkäänteitä ja sivupolkuja myöten...

  Toistan nyt itseäni: se, herättääkö dekkari minussa kiinnostusta - tai peräti koukuttumiseen johtavaa innostusta - riippuu ennen kaikkea tarinan keskushenkilöstä, hänen uskottavuudestaan ja karismastaan. Kuokkavieraan sankarista löytyy mielestäni näistä kumpaakin: eläkeikää lähestyvä KRP:n komisario Jukka Zetterman on sympaattinen ja hyvin lähestyttävä hahmo. Jämpti poliisimies elää tässä debyyttiseikkailussaan sitä elämänvaihetta, jossa ikääntyminen alkaa mietityttää ja vähän pelottaakin: Zettermanin kolmekymmentä vuotta kestänyt avioliitto on hajoamassa, eikä töistäkään tahdo tulla mitään, sillä  pitkään itsestään ilmoitellut iskiasvaiva on äitymässä juuri nyt entistä hankalammaksi.

  Sankarimme olisi siis saattanut lipsahtaa monista dekkareista tuttuun, hivenen reppanan ja  nyhverön poliisimiehen rooliin, mutta (lukijan onneksi) näin ei käy, sillä hänestä löytyy myös arvaamattomampi puoli, jonka vuoksi muutoin kovin vakaa Z ajautuu aika-ajoin todellisiin vaikeuksiin; töissä sattuneen kardinaalimunauksen jälkihöyryissä hänet on juuri äsken komennettu hoitamaan täysin yhdentekevää KRP:n ja paikallispoliisin yhteistyön erikoiskoordinaattorin virkaa. Jääräpäisyyttä tarvitaan, että tästäkin nöyryytyksestä selvitään:

Mitä sellainen erikoiskoordinaattori tekee? Se selvisi Zettermanille seuraavien kuukausien aikana. Käytännössä hän oli heittopussi, joka lähetettiin avuksi sinne, missä henkilöstöpula oli pahin. Hän tutki kioskimurtoja Heinolassa, humalaisten välisiä puukotuksia Muuramessa ja venevarkauksia Raumalla. Kun Venäjän presidentti vieraili Helsingissä, Zetterman seisoi Mannerheimintiellä ohjaamassa liikennettä. --- Eläkeikään oli vielä 38 pitkää kuukautta.

Puoli vuotta myöhemmin Zetterman saapuu Lauttala-nimiselle pikkupaikkakunnalle avustamaan sikäläistä poliisia pitkään jatkuneen murtosarjan tutkinnassa. Samoihin aikoihin Lauttalassa vietetään paikallisen miljonäärin tyttären ökyhäitä, joissa suoritetaan ihan oikea morsiamenryöstö kymmenen miljoonan euron suuruisen lunnasvaatimuksen kera. Kun läheiseltä metsätieltä löytyy seulaksi ammuttu traktori, kaksi ruumista ja yksi puolikuollut nuorimies, Zettermanin tutkijamieltä alkaa  syyhyttää: hän on poissa pomonsa vartioivan katseen alta, joten mikäpä häntä estäisi pitämästä ainakin silmiään ja korviaan auki...

Sympaattinen Zetterman hypähti kuin itsestään 'seuraa tätä sarjaa' -listalleni. Jatkoa odotellessa!

Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle.

Jari Salonen: Kuokkavieraat
Otava 2016