Paul Auster: Talvipäiväkirja

Paljaat jalkasi lattialla, kun nouset vuoteesta ja astelet ikkunan ääreen. Olet kuusivuotias. Ulkona tuijailee lunta, ja puiden oksat takapihalla muuttuvat valkoisiksi.Puhu nyt ennen kuin se on myöhäistä ja toivo sitten voivasi jatkaa puhumista, kunnes mitään sanottavaa ei enää ole. Onhan aika käymässä vähiin. Voit ehkä toistaiseksi panna syrjään muut tarinat ja yrittää keskittyä siihen, miltä on tuntunut elää tässä ruumiissa ensimmäisestä muistamastasi päivästä tähän saakka. Laatia aistimellisen datan luettelo. Sellainen jota voitaisiin sanoa hengittämisen fenomenologiaksi.
Paul Auster kuului niihin kirjailijoihin, jotka herättivät minussa aikanaan palavaa kirjallista intohimoa. Kuullessani Austerin nimen, mieleeni tulvehtii sekunnin murto-osassa kuvia vuosilta, jotka täyttyivät maailmantuskasta, ihmettelystä  - ja ajatuksille kaikupohjaa antaneesta maailmankirjallisuudesta. Noina vuosina suorastaan ahmin Camusta, Hesseä ja veljen kirjahyllystä löytyneitä venäläisiä klassikkoja. Ja sitten tuli Auster ja tuli hänen New York -trilogiansa: Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone olivat kirjoja, jotka tarjosivat uudenlaisia kulmia maailmaan. Austerin tapa kirjoittaa oli yhtä aikaa hämmentävä ja innostava, hän rikkoi genrerajoja ja kirjoittamisen konventioita tavalla joka sai nuoren lukijan pyörryksiin.
Luin Austeria vielä lisääkin, mutta jostain syystä en päässyt enää New York -trilogian nostattmaan euforiaan, vaikka lukemani teokset kuuluivatkin kategoriaani laadukkaat lukukokemukset: Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa...

  Palasin Austeriin tänä keväänä. Luin hänen myöhempään tutantoonsa sijoittuvan Talvipäiväkirjan vuodelta 2012, kirjan jossa kuuluu paljon kirjoittaneen ja paljon eläneen ihmisen ääni. Auster on ollut tätä teosta kirjoittaessaan 64-vuotias, iässä jossa elämäkerran kirjoittaminen alkaa tuntua varmastikin jo oikein hyvältä ajatukselta. Talvipäiväkirja on fragmentaarinen, elämäkertaa läheisesti muistuttava teos, jossa Auster kertaa elämäänsä vapaamuotoisesti, alkaa muistelonsa New Jerseyssä viettämistään poikavuosista ja päätyy nykyhetkeen, aikaan jossa Auster jo aistii elämän ohikiitävyyden.

  Auster etäännyttää - paitsi itsensä, myös  lukijansa - kirjoittamalla muistoistaan toisessa persoonassa. Aluksi pidin ratkaisua kummallisena mutta lopulta pääsin Austerin tarkoituksellisen valinnan kanssa 'sinuiksi', aloin nauttia tekstistä, joka on yksinkertaista ja sellaisenaan sykähdyttävää.  Eletty elämä juoksee Austerin sormien välistä kuin hiekka, yksittäiset hetket sitoutuvat toisiinsa tavalla joka muistuttaa tajunnanvirtaa olematta tajunnanvirtaa.  Kaikki se, mitä kirjailija on kokenut, pysyy mukana tunteena, erityisesti tunteena: kosketuksina, mielihyvän ailahduksina, kipuina ja sävähdyksinä, jotka nousevat pintaan tahtoen tai tahtomatta, sillä muisti ei koskaan noudata sille asettamiamme sääntöjä.

   Lapsuudenkotisi ja ne lukuisat asunnot, joita myöhemmin kutsuit kodiksesi, ulkomaanmatkat, vuodet Pariisissa. Se kun yritit saada kirjailjanurasi käyntiin ja tunsit kolistelevasi aina vain vääriä ovia. Sitten - kirjallinen läpimurto; miltä se tuntui? Rakastumiset, kaksi avioliittoa, Kriisit. Elämä kirjailja Siri Hustvedtin rinnalla. New York, Brooklyn, idylliset kesälomat Vermontissa (jotka toivat mieleeni välähdyksiä Siri Hustvedtin kirjasta Kaikki mitä rakastin). Elämän raastavuus, hetket Bergen-Belsenissä, ne jotka painoivat enemmän kuin osasit odottaa. Keskusteluja, töitä, surua ja mielettömiä ilonhetkiä.... Elämää, elämää, elämää. Kaikki tämä ohikiitävissä hetkissä. Elämä ja kirjoittaminen ovat sinulle musiikkia, tanssia ajan virrassa.
Kirjoittaminen alkaa kehosta, on kehon musiikkia, ja vaikka sanoilla on merkityksensä tai saattaa toisinaan olla merkitys, sanojen musiikki on se mistä merkitys alkaa. Istut työpöytäsi ääressä kirjoittamassa muistiin sanoja, mutta kävelet päässäsi yhä, kävelet aina, ja kuulemasi on oman sydämesi rytmi, sydämesi lyönnit. Mandelstam: ”Minua ihmetyttää, montako paria sandaaleja Dante kulutti puhki kirjoittaessaan Commediaa.” Kirjoittaminen tanssin vähäisempänä muotona.

Seuraasi oli ilo palata, Paul. Nähdään pian uudelleen!


Paul Auster: Talvipäiväkirja (Winter Journal, 2012)
Tammi 2012
Suomentanut Erkki Jukarainen
E-kirja

Kommentit

  1. Kaisa Reetta, niin hyvä valinta<3 Minä ihan rakastuin tähän kirjaan. Myös R.!

    Suhteeni Austeriin on heilahteleva, mutta ei ikinä haalea:) Talvipäiväkirja on minulle rakkain Austerilta, mutta neroimpana pidän Näkymätöntä. Odotan vain sitä hekteä, kun olisi vain aikaa ja voisin lukea Näkymättömän uudestaan.

    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, oli todellaihanaa palata Austerin kirjojen pariin!

      Minulla tuo New York -trilogia tulee säilymään Austerin rakkaimpana ja 'neroimpana' kokonaisuutena. Seuraaaksi tartun ehkä Sunset Parkiin, sen jälkeen voisikin olla vuorossa Näkymätön.

      Kiitos kommentistasi ja ole hyvä <3

      Poista
  2. Tämä palautti Talvipäiväkirjan hyvin mieleeni, kiitos sinulle :)

    VastaaPoista
  3. Kiinnostuin kirjasta ja taidan lisätä muistilistalle, kunhan saan edelliset luettua.

    Mukavaa viikon jatkoa, Kaisa-Reetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, Suosittelen kirjaa lämpimästi!

      Kiitos kommentistasi, mukavaa viikonjatkoa myös sinulle <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!