Uutiset Euroopasta ja kotimaasta pökerryttävät meitä kaikkia - täällä metsän keskelläkin. Aivan kuin maailma olisi tullut yhtäkkiä hulluksi - vaan olisiko kuitenkin niin, että me eurooppalaiset heräämme olemme heräämässä maailman todellisuuteen: nyt, kun pahuus on astumassa rajojemme sisäpuolelle Kun ajattelen, kuinka pitkään esimerkiksi Lähi-idässä, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa elävät syyttömät ihmiset ovat saaneet kestää sotaa ja terroria - joutuneet sietämään juurikin sitä samaa pahuutta jota me täällä Euroopassa olemme viime aikoina saaneet maistaa - alan tuntea häpeää aikaisemmasta välinpitämättömyydestäni - häpeää siitä, etteivät uutiset kaukaisesta kärsimyksestä ole aiheuttaneet minussa oikeastaan koskaan pientä empatiapiikkiä syvempää tuntemusta. Ja samaan aikaan ymmärrän, että lähelle osuva epävarmuus ja kärsimys satuttavat aina eniten. Me ihmiset olemme rakentuneet niin.
***
Kirjojen kamari -blogin Katja haastoi listaamaan asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Sieluni hymyt -haasteen on polkaissut käyntiin Iltatähden syttyessä -blogia kirjoittava Pearl Clover. Haaste menee tähän tapaan:"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa – ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen – ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)"Päätin tässä omassa haastepostauksessani listata muutaman niistä asioista, joista olin kiitollinen juuri tänään, ensimmäisenä pääsiäispäivänä vuonna 2016. Listani löytyy kuvan alta. Kiitokset haasteesta, Katja ihanainen! <3
Tänään olin kiitollinen siitä että:
* Sain taas tänään todisteen siitä, kuinka ihanien ihmisten ympäröimä olen. Perhe, vanhempani ja sisarukseni sekä sisarusteni perheet sekä ystäväni: heistä kaikista olen ikuisesti kiitollinen.
* Kuulin kiurun liverryksen ensimmäistä kertaa tänä keväänä!
* Näin luonnossa kevään merkkejä. Ne ovat vielä kovin pikkuisia - hentoja viherryksiä muutoin ruskeansävyisessä maisemassa - metsälammen rantaman kaislat tuottavat jo uutta versoa ja pajunkissat avautuvat!
* Aurinko hiveli metsäretkeläistä.
* Nauroin tänään monta kertaa, eikä moinen ole onneksi minulle mitenkään harvinaista herkkua. Se, että maailmaan mahtuu huumoria, on suuri onni!
* Söin tänään herkullisen pääsiäispäivällisen. Sen jälkeen otin ettonet kera kirjan. Onnea!
* Onnea on myös nähdä tulppaanien ja narsissien työntävän päitään mullasta. Tänä keväänä aiomme olla nopeampia kuin ystävämme kauriit: kaikki kevätkukkien pienet alut on nyt harsotettu. Mietinnässä on, miten toimia kun kasvu jatkuu. Ajattelin hankkia patterillisen tuulikelloja!
***
Lähetän haasteen eteenpäin:Marjatalle,
Paulalle,
Riitalle,
Sirpalle ja
Takkutukalle.
Otan teihin yhteyttä haasteen merkeissä huomenissa.
Kiitos ihanista ajatuksistasi ♥ Ja haasteesta. Aamuvirkkuna ja vikkelänä tartuinkin siihen heti. Ei tässä voi kuin olla onnellinen kun itse ja läheiset ovat turvassa, mikään akuutti paha ei uhkaa ja kevät koittaa tuossa tuokiossa!
VastaaPoistaRiitta k, kiitos sinulle, että otit haasteen vastaan, kävinkin jo luonasi lukemassa ilonaiheistasi.
PoistaSaamme olla onnellisia: elämme vieläkin suht turvallisessa ympäristössä...
Kiitos kommentistasi <3
Miten mukavia asioita! Hymyilen niitä lukiessani.
VastaaPoistaHyvää pääsiäismaanantaita, Kaisa Reetta! <3
Katja oi, on mukava saada aikaan hymyjä! :)
PoistaKiitos kommentistasi, toivotan mukavia päiviä uuteen arkiviikkoon <3
Hienon listan laadit onnenhetkistäsi!<3 Loppujen lopuksi onni koostuu hyvinkin pienistä, arkisista asioista.
VastaaPoistaKiitos, Kaisa Reetta kivasta haasteesta! Vastailen viikolla.
Sirpa, niin se on, kun etsisikn onnea pienen pienistä asioista, olisi onni aina lähellä.. Kiva kun otat haasteen vastaan!
PoistaKiitos kommentstasi <3
Voi, KIITOS Kaisa Reetta! Tämä haaste on ihana ja tarpeellinen. Teen tällaisia listauksia aika ajoin joko vihkoon tai mielessäni muutoinkin, ja nyt saan laatia näin kauniisti otsikoidun kirjoituksen omaan blogiini.
VastaaPoistaHienoa, että muistutat muiden maanosien kärsimyksistä. Me Euroopassa olemme saaneet nauttia harvinaisesta rauhan ajasta.
Oli kiinnostavaa olla mukana sinun ilon aiheissasi, sielusi hymyissä. <3
Marjatta, ole hyvä, oli ilo ojentaa haaste sinulle, sillä tiedän sinulla olevan taitoa löytää iloa arjesta!
PoistaEuroopassa on totuttu rauhaan. Toivotaan, että nykyisiin haasteisiin suhtauduttaisiin juuri haasteina, ei vai kasaantuvina, ratkaisemattomina ongelmina...
Kiitos Marjatta kommentistasi <3
Ihania onnen hymyjä sinulla Kaisa Reetta, heräilevää elämää ja rakkaita ihmisiä. Kiitos kun otit haasteen vastaan <3
VastaaPoistaEhkä me ihmiset uupuisimme jos kaiken aikaa kantaisimme harteillamme koko maailmaa. Ehkä meidän on pakko rajata sitä, minkä kaiken annamme meitä musertaa. Maailmassa on niin valtavan paljon pahaa, mutta muistetaan myös se toivo.
Onnen hymyjä myös tuleviin päiviisi <3
Katja, kiitos sinulle, ilo on puolellani: oli ihana vastata tähän haasteeseen!
PoistaNiin, meillä ihmisillä taitaa olla erityiset 'sielun venttiilit', joita säätämällä voimme itse melko pitkälle päättää, minkälasia asioita tietoisuuteemme päästämme. Noiden venttiilien säätäminen onkin sitten varsinainen taitolaji; miten löytää se taso, jolla mieli ja sydän eivät uupuisi huolen ja murheen alle, mutta joka toisaalta antaisi mahdollisuuden tuntea empatiaa myös kaukana olevia kohtaan...
Kiitos kommentistasi. Onnellisia hetkiä sinulle, Katja <3
Patterillinen tuulikelloja kuulostaa ihanan - helkkyvältä! Kiitos, kun jaoit omat onnen hymysi. Nappaan haasteen ja vastaan siihen lähipäivinä. Ihanaa kevättä sinulle.
VastaaPoistaViimein vastailin haasteeseen. Mukavaa viikonvaihdetta!
Poistahttp://kirjanpauloissa.blogspot.fi/2016/04/sielun-hymyja.html
Paula, tulen katsomaan! <3
PoistaKaisa Reetta, ihania sekä vuodenajoista riippumattomia että keväisiä onnen aiheita<3
VastaaPoistaMinulla viime vuonna puput slivät kaikki muscarien nuput. Nyt on monet juuri muscari-istutukset ympäröity esteillä. Eivät niitä scillat kiinnosta.
<3
Leena, onneksi tuli kevät, muuten tätä maailman hulluuta ei juur nyt kestäisi.
PoistaNiin ihania kuin metsän eläimet ovatkin niin.. on myös tämä puoli. Just eilen illalla (kevätkukkien alkuja peitellessäni) mietin, että onko järkeä taistella luontoa vastaan tämmöisellä alueella, jossa peurat syövät melkein kaiken minkä istuttaa. Uutena yllärinä oli, että kaikki syyshortensiatkin oli kaluttu, pienimmät juuriaan myöten.
Päätin ottaa ainakin tulppaanisipulit ylös syksyllä, istuttaa ruukkuihin ja siirtää ruukut ensi keväänä niin lähelle taloa kuin mahdollista. Ongelmana on vain se, että niitä sipuleita on satoja ja satoja... Syksyllä narsissia maahan, ne eivät peuroille kelpaa.
Magnolia oli muuten tänä vuona ilman peittoa, ympärillään vain verkkoaitaa. Saa nähdä, miten tuo on selvinnyt. Petyttiin siihen lajikkeeseen jo viime kesänä, Susan ostettiin, saatiinkin jotain muuta...
Kiitos kommentistasi <3