Limonadia ja villineilikoita


Muistan mummin limonadipullot, joita säilytettiin kesäkuumalla kaivossa - punaista jaffaa - ja mansikkajäätelöä, joka sekin säilyi kaivossa hyvänä aamusta pitkälle päivään. Muistot mummista ja hänen uskomattoman kauniista pihapiiristään alkoivat  tulvia mieleen kun kuvasin aamulla näitä keittiöni ikkunapenkkiä koristavia lasipulloja. Tällasia vihreitä vanhanaikaisia ei tietenkään lapsuudessani enää kaupasta saanut, mutta mummin varastoista näitä löytyi ja sieltä ne pääsivät punamullattuun leikkimökkiin - milloin kauppaleikkeihin, milloin kuningatarten kesäkutsuille.
Ja miten neilikat liittyvät tähän aiheeseen? Mummin pihamaa oli villiintynyt puutarha, mummin aikoinaan istuttamat kukkaset olivat vuosien myötä levinneet niin, että erillisiä kukkamaita ei enää ollut, vaan koko piha (kulkupolkuja lukuunottamatta) oli yhtenä niittämättömänä kukkaismerenä: ruusut, syreenit, neilikat, unikot, lupiinit ja liljat kasvoivat ketokukkien joukossa täysin villiintyneinä, kuin Eedenissä. Mummilta lienen kukkahulluuteni perinyt.

Lisäsin neilikat tähän juttuun vähän niin kuin muistutukseksi itselleni: niiden siemeniä täytyy ehdottomasti hankkia, sillä muistelusten myötä tuli ikävä mummin neilikoita! Hassua, mihin aamuinen kuvaussessio ajatukset veikään: limonadin kautta siemenkatalogeihin...

Huomenna saattaa tulla kirjajuttu. Se, miten pääsen aloittamaan kirjoittamisen, riippuu ihan ilmoista. Nyt paistaa aurinko, joten sisähommat ei vois vähempää kiinnostaa - ulos kaupungille siis!

Ihanaa viikonloppua!
giovanna garzonibeans
Giovanna Garzoni: Plate with White Beans (1650-1662)


Kommentit

  1. Ihastuttavia muistoja, villiintynyt puutarha ja kauniit limonadipullot kaivossa!
    Sydän täynnä kiitollisuutta.

    Leppoisaa viikonloppua täältä kukkivien mantelipuiden katveesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mantelilaakson Susanna, kiitollisuus kantaa :)

      Kiitokset, pistäydyn Mantelilaaksossa pian <3

      Poista
  2. Kertakaikkisen ihastuttava postaus, kiitos! <3 Rakastan valokuviasi, sinun, Taiteilijan. Ja tekstistäsi tuli yhtä aikaa lämmin, nostalginen ja haikea olo.

    Ihanaa sunnuntaita sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, voi kiitos jälleen kerran kauniista sanoistasi! <3

      Haikeutta, kyllä. Mummi on jo siellä jossakin ja mummin pihamaakin elää enää muistoissa. Suuri tiehanke hautasi sen alleen jo vuosia sitten... Muistot elävät.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Herkkä ja tyylikäs postaus, josta aatokset kierähtivät oman mummin luo ja syliin, niihin koskaan loppumattomiin vapaisiin ja villeihin lapsuudenkesiin... Tämän lukemisella oli hyvä aloittaa sunnuntaipäivä; kiitos:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, niinpä: mitä vapauden aikaa lapsuus olikaan :)

      Kiitos kauniista sanoistasi <3

      Poista
  4. Kauniita kuvia, kauniista lasipulloista! Näin ne muistot kuljettaa asiasta toiseen...<3

    Ihanaa sunnuntaita sinulle! (Täällä K:nummella ei taida tänään aurinko paistaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, omien ajatustensa perässä on jännä kulkea. Koskaan ei tiedä, mihin ne johtavat.

      Tänään oli täällä Turussakin kylmä ja harmaa päivä. Ensi viikolla pitäisi saada aurinkoa - toivotaan ainakin, peukut pystyyn :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Millaisia aarteita ovatkaan rakkaat muistot, helliviä kertomuksia matkan varrelta. Kaunista sunnuntaita sinulle, elämän estetiikkaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin kauniisti ja oikein sanottu! Aarteita ne ovat...rikkauksista kalleimpia.

      Kiitos, sinulle, ihana Katja! <3

      Poista
  6. Kertakaikkiaan haluan samanlaisen pihan kuin mummillasi oli!<3 Nyt on jo kolmatta vuotta menossa nurmikon hävitys ja viime vuonna löysimme mainion kukan, joka vaikka on yksivuotinen, siementää hyvin eli puanisen silkkiunikon. Se liittyy nyt monen siemenpussin sisällölä muiden villikukkiemme joukkoon.

    Minulla on vanhoja, ruskeita apteekkipulloja, mutta en pidä niistä niin paljoa kuin yhdestä vihreästä. Laitamme siihen joskus kynttilän ja sitten on niin 'those were the days' että...

    Mukavaa uutta viikkoa sinulle!<3

    (Siis liittyen Frauhun, niin olen tänä vuonna maininnut F-sanan vain Lopotin ja Fraun kohdalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pihan 'niityttämnen' on ihana ajatus. Meillä on metsässä muutama alue, jolle niittyä on syntynytkin - luonnonkukkiia kissankelloista päivänkakkarohin ja nyt uusiimpina tulokkaina istutuksista karanneet akileijat! Unikkoa pitääkin kokeilla! <3

      Mulla on täällä kotona kynttilänpidike toisesta noista vihreistä ja jos kynttilöitä palaa niin se on aina...

      kiitos samoin sinulle! :)

      Nyt jännittää, miten F liittyy Lopottiin - sen pariin pääsen ehkä vasta pääsiäisenä, edellä on vielä kolme kirjaa...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Oi, miten kaunis kirjoitus! Ja kuvat aiheutti hihkaisun: mulla on tuommoinen samalainen kirkas lasipullo!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, kiitos <3 Muistatko, mistä pullo on peräisin? Mnä sain tuon omani äidiltäni, enkä tiedä sen alkuperästä, olisi mukava tietää! :)

      <3

      Poista
    2. Äitini mukaan siinä pullossa olisi joskus ollut kylpyvaahtoa.:)

      Poista
    3. Sanna, oi kylpyvaahtoa! Olipa mukava tietää, kiitos! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!