Geraldine Brooks: People of the Book

Ilmestynyt suomeksi nimellä Kirjan kansa (Tammi, 2009)
Geraldine Brooksin seikkailullinen lukuromaani vie lukijansa vuosisatojen mittaiselle matkalle juutalaisten kohtaloihin ja kulttuuriin.Tarinan keskiössä on juutalaiseen pääsiäisperinteeseen liittyvä, aito Haggadah-kirjoituskokoelma, jonka vaiheita seurataan nykypäivästä aina kirjan syntyhetkiin 1300-luvulla. Hyvin viihdyttävästi ja vetävästi kirjoitettu tarina nivoo yhteen historiallisia faktoja, lukuisia ihmiskohtaloita ja nykyaikaa; imuun päästyään kirjaa on vaikea päästää käsistään.

 Tartuin tähän todelliseksi bestselleriksi nousseeseen kirjaan viime syksynä, lukuisten ylistävien arvioden siivittämänä, sillä minähän suorastaan rakastan historiallisia romaaneja ja taitavasti punottuja juonenkäänteitä. Minun täytyy kuitenkin totuuden nimessä tunnustaa, etten saanut tästä kirjasta sellaista 'tähtitarhain taa vievää' lukukokemusta kuin siltä etukäteen odotin. Itse tarina on hieno (jo sen takia kirjaan kannatti tarttua), mutta Brooksin paikoin aivan liian makeaksi äityvä kerrontatyyli esti täydellisen antautumiseni. Kokonaisuus toimi siitä huolimatta kohtuullisen hyvin, sillä aihe kantaa.

   Brooks on kirjoittanut romaaninsa täyteen draamaa. Totuus voi olla oikeasti tätäkin tarua ihmeellisempi, sillä kertomuksen kattamaan kuuteen vuosisataan mahtuu äärettömän paljon juutalaista historiaa, aina keskiajan inkvisitiosta kolmannen valtakunnan vainoihin. Euroopan juutalaiset ovat kulkeneet loputonta diasporaansa ja Haggadah on seurannut kansaansa, kuin äänettömänä lupauksena jostakin paremmasta. Jokainen maailmanaika, jokainen pyhään koodeksiin liittynyt ihmiskohtalo on jättänyt kirjoituskokoelmaan omat salaiset merkkinsä, oman tarinansa ja varjonsa: Brooksin polveilevaa tarinaa seuratessamme näemme mitä uskomattomampien kohtaloiden nivoutuvan yhteen: monet ovat olleet valmiita vaarantamaan kirjoituskokoelman puolesta jopa henkensä - näiden uskalikkojen joukossa on ollut myös muiden uskontojen ja uskontokuntien edustajia. Ekumenia ei siis ole pelkästään nykyajan keksintö!

  Tarina alkaa nykyajasta. Australialainen kirjakonservaattori Hannah Heath kutsutaan arvioimaan tuota Sarajevon pommituksista pelastettua, mittaamattoman arvokasta juutalaista kirjoituskokoelmaa ja hämmentyy näkemästään; miltei vahingoittumattomana säilynyt taideteos on todellinen harvinaisuus ja loistava esimerkki keskiaikaisista käsityötaidoista ja muinaisen taiteen loitosta. Nainen löytää kirjasta johtolankoja, joita seuraamalla pääsemme pikku hiljaa yhä lähemmäs kokoelman salattua  sielua ja sen ympärille kiertyviä ihmiskohtaloita. Seurasin Hannahin työn kuvausta kuin toimintaseikkailua: kuinka paljon pelkästään kirjan sidosten väliin eksynyt perhosensiipi tai sivuille muinoin läikähtänyt punaviini- tai suolavesitahra voivatkaan kertoa herkkävaistoiselle tutkijalle ja hänen asiantuntijatiimilleen. Brooksin tarjoamat hetket satoja vuosia sitten eläneiden käsityöläisten parissa ovat minulle romaanin parasta antia: Brooks on tehnyt taustatyönsä hyvin, hän kuorii historiaa kerros kerrokselta, kunnes pääsemme kaiken alkuun, Sarajevon Haggadahin syntyhetkeen.

Kirja kulkee kahdella aikatasolla: Historian eri kerroksista hyppelemme tasaisin väliajoin nykyaikaan, saamme seurata Hannahin työskentelyä ja hänen kimuranttien ihmissuhteiden värittämää yksityiselämäänsä. Sarajevon sota on juuri loppunut ja juuri täällä, raunioiksi tuhotussa kaupungissa Hannah kohtaa miehen, joka uskaliaalla teollaan liittyy Haggadahia vuosisatoja varjelleeseen ketjuun; rakkaus syttyy, mutta edessä siintävät vaikeudet. Ja mitä Hannahin omaan, salaiseen menneisyyteen tulee; on kuin kohtalo itse olisi johtanut hänet Sarajevoon, maailman kauneimpiin kuuluvan kirjan luo...

Leena Lumilta Kirjan kansan  aikoinaan bongasin. Kirjaa on luettu myös muun muassa täällä: KirjakirppuKirjoihin kadonnutLumiomenaNenä kirjassa ja Rakkaudesta kirjoihin.

Kuva: Sivu Sarajevon Haggadahista (wikipedia.org)


Geraldine Brooks: People of the Book (2008)
HarperCollins UK 2011 (E-kirja)

Kommentit

  1. En edes muista, kuinka monta kertaa olen tämän melkein lainannut kirjastosta, mutta en sitten kuitenkaan. Kirjoitat tarinasta viehättävästi ja uteliaisuutta herättävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tiedätkö, minusta tuntuu, että tämä ei ole sinun tyylisesi kirja. Näin ainakin vahvasti intuoin. Toisaalta kihisisin mielenkiinnosta, jos lukisit tämän ja kertoisit mielipiteesi.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  2. Kaisa Reetta, tästä kirjasta sanon edelleen, kuten sanon 'jäniksestä', että täydellinen kirja! Jos jooskus listaan blogiini tuomat parhaat kirjat, molemmat ovat silloin mukana.

    Kiehtovaa, että luit tämän: Olen onnellinen, sillä soisin tällaisille kirjoille lisää lukijoita.

    Ja jälleen kauhein tapahtui Venetsiassa kuten oli McEwanin Vieraan turvassakin.

    Hieno teksti!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, niin, minulle tämä ei ollut nniin täydellinen kuin Jänis, mutta hyvin mielenkiintoinen silti! Olin iloinen, että löyin tämän sinulta ja luin! <3

      Venetsia, oi, niin! Venetsia, kohtalon kaupunki...

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  3. Miten sitä joskus niin odottaakin kirjoilta sitä sellaista tähtitarhain taa pääsyä... Toisinaan tuntuu, että kirjalle olisi reilumpaa, jos siltä ei odottaisi niin paljon vaan katsoisi vain mihin se vie... Vaan eipä sitä aina osaa olla odottamatta :) Ja oi, toisinaan sitten käy kuin käykin niin että löytää itsensä sieltä tähtimaisemista - osasi sitä odottaa tai ei :)

    Varmasti silti antoisa lukukokemus tämäkin, vaikka ei ihan tähtitarhainen :) Minulle tämä teos tulikin ensi kerran vastaan vasta nyt, kiitos siis hienosta esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sinäpä sen sanoitkin! Tässä kävi luultavasti myös niin, että aiemmat, hyvin vahvat lukukokemukset vaikuttivat tuntemuksiini tästä kirjasta. Arsenin neljä elämää ja Sielut kummittelivat...

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Hienosti kirjoitit! Luin kirjan blogini melko alkuaikoina ja silloin ihastuin tarinaan, mutta nyt kun aikaa on kulunut, niin lukumakunikin on totta kai muuttunut ja tämän kirjan ns. jälkimaku on hiipunut hieman. Muistan siis, että tarina on hieno ja pitää otteessaan, mutta kirjailijana Brooks on tavanomaisen hyvä. Ts. vaikka silloin toista luulin, ei tästä tulisi blogiaikaista suursuosikkiniani, jos luetuistani listan laatisin.

    Ei siis ihan tähtitarhainen - kuinka hyvin ilmaistu - mutta viihdyttävä, hyvä ja puhuttelevakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minäkin ihastuin tähän - tietyllä tasolla, mutta juuri niin kuin sanot, kirjallisesti teos jäi keskitasoiseksi. Toisaalta en tiedä, onko minusta englanninkielisen kaunokirjallisen tekstin arvostelijaksi, koska olen sitä suht vähän lukenut... Mutta silti. Luulen, että kielitaitoni yltää ainakin lukuromaanien arviointiin. Ensimmäinen kova paikka tällä saralla taitaa iskeä kun tartun Saundersin Tenth of December- novellikokoelmaan, jonka sanotaan olean kieltä uudistavaa, Hui! taidan hankkia suomennoksen...

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  5. Minäkään en saanut tästä irti sitä mahtavuutta, mitä odotin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sannabanana, kirjojen ja lukijoiden mätsääminen on verrattavissa avaruustieteeseen:)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!