Mauri Leivo: Lintulaudan elämää

Lintulautakausi on alkanut! Vaikka syksy on ollut petollisen lämmin, lintujen talviruokinta kannattaa aloittaa kohtpuoliin, sillä ruoan etsimiseen sopivaa valoisaa aikaa jää linnuille päivä päivältä vähemmän. Pienet ystävämme kiittävät valmista noutopöytää riemurinnoin.

Ruokintavermeitä kunnostellessa ja lintujen gurmeeaterioita suunnitellessa on mukava syventää omaa talvilintutietouttaan ja vähän ennakoidakin: viisas asettaa hyviä lintuoppaita mieluisimman 'tarkkailupisteensä' lähettyville. Näin kirjoja ei tarvitse lähteä erikseen haeskelemaan, kun määritysohjeita tarvitaan.

  Mauri Leivo, biologi, kirjoittaja ja luontokuvaaja tuo uunituoreella Lintulaudan elämää -teoksellaan uutta, tervetullutta twistiä laajaan lintukirjavalikoimaamme: sen lisäksi että Leivo ohjaa lukijaansa talvilintujen tunnistamiseen ja antaa kattavaa tietoa niiden ruokkimisesta, hän paneutuu erityisesti lintujen käyttäytymiseen ja elintapoihin. Kirja antaa siis  mukavaa lisäsyvyyttä pienimuotoiseenkin talvilintuharrastukseen. Pitkän linjan harrastajille tietoa on varmasti kertynyt jo oman kokemuksenkin kautta, mutta pieni lisätieto on varmasti aina tervetullutta. Leivo itse on tarkkaillut lintuja yli neljänkymmenen vuoden ajan, joten kokemusta (kuin myös ammatillista tietämystä) löytyy tästä teoksesta  runsain mitoin. 

  Kirjan lajikuvauksista löytyy viitisenkymmentä tavallisinta talviruokinnoilla tavattavaa lintua. Esittelyt ovat lyhyitä ja niihin liitetyt kuvat verrattain pieniä, mutta tarkkoja. Lintujen kokoluokitus on toteutettu kätevin, ensialkuun pientä tottumista vaativin symbolein. 

  Talvilintujen ruokinnan saloihin keskitytään huolella: millaisia herkkuja eri lajeille kannattaa tarjota ja miksi? Miten ruoka kannattaa pitää esillä jotta ruoka pysyisi syömäkelpoisena ja ruokailijat turvassa pedoilta ja taudeilta? Mistä syystä tietyt lajit suosivat yhdenlaista särvintä ja toiset toista? 

  Lintujen ruokailu- ja muussa käyttäytymisessä esiintyy usein lajinsisäisiä, alueellisia eroja: Vaikuttaa siltä, eri alueiden lintuyhteisöillä on omat kulttuurinsa, jotka periytyvät vanhemmilta linnuilta uusille sukupolville ja tulokkaille. Yhteisön jäsenet oppivat myös uusia tapoja, jotka saattavat levitä koko yhteisöön, mikäli ne osoittautuvat kelvollisiksi, Leivo kertoo.  Lintukulttuuri elää ja kehittyy siis jatkuvasti. Tämän seikan huomioiminen tuo talvilintujen seuramiseen taas ihan uutta näkökulmaa.  

  Kirja suorastaan pursuaa mielenkiintoista asiaa. Mikä saa jotkin linnut talvehtimaan Suomessa ja miksi toiset siemensyöjät valitsevat vaarallisen muuttolinnun tien, vaikka siihen ei ravinnon puolesta olisi suurtakaan tarvetta? Entäpä osittaismuuttajat sitten - mitkä tekijät saavat yhden viherpeipon jäämään ja toisen lähtemään? Minkälaisia - aika yllättäviäkin - hyötyjä ja haittoja talvehtimisesta linnuille koituu? Pääsemme ihmettelemään myös lintujen älykkyyttä ja viestinnän moninaisuutta. 

  Lintulaudan elämää -teosta lukee ilokseen, sillä Mauri Leivolla on taito kirjoittaa asioista hyvin lähestyttävällä ja rennolla otteella. Juttuni päättäköön tarina, jossa pieni, tuttuakin tutumpi lintu pääsee yllättämään tarkkailijansa:

  Jopa sellaisella aivan tavallisella pihapiirin pikkulinnulla kun talitintillä on häkellyttävän laaja ääniarsenaali. Jotkut yksilöt ovat oppineet jopa matkimaan muita lajeja, erityisesti toisia tinttejä.
Talitiaisesta myös tiedetään, että keväällä se saattaa laulaa reviirinsä eri nurkilla aina vähän eri tavalla sen mukaan, miten sen naapuri siellä laulelee. Muuttamalla säkeen samanaltaiseksi kuin naapurilla se ilmaisee kuulleensa oisen viestin ja samalla monipuolistaa omaa lauluaan, mistä on hyötyä morsmaikun houkuttelussa.

Lintulaudan elämää on Mauri Leivon seitsemäs teos. Hänen kirjansa Lintujärvi valittiin vuoden 2006 luontokirjaksi. Leinon huikean kauniita luontokuvia voi ihailla myös hänen omalla kotisivivullaan www.maurileivo.fi.

Lintulaudan elämää -teoksesta ovat kertoneet myös Leena Lumi ja Ulla.

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.

Mauri Leivo: Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun

Docendo 2015