Haastevastauksia ja -kysymyksiä

Sain viime kuussa muutaman Liebster Blog -haasteen. Tänään vastaan Mustelumo-blogin Henniltä saamiini kysymyksiin. Omat kysymykseni näkyvät tämän postauksen lopussa. Kiitokset Henni haasteesta ja hienoista kysymyksistäsi!
 Haasteen säännöt ovat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.


Vastaukseni Hennin kysymyksiin:

1. Oletko lukenut kirjaa, jonka koet muuttaneen sinua (arvomaailmaasi esimerkiksi tai jollakin muulla tapaa)? 
Oi, sellaisia kirjoja on niin paljon...  Selasin tuossa kirjahyllyä ja silmiin osui vanhemmiltani 'perimä' ja jo hyvin nuorena lukemani Nicky Cruzin Juokse poika juokse, joka osui varhaisteiniin kuin ammus.  Teos oli omiaan herättelemään nuoren lukijansa sosiaalista omaatuntoa ja vahvistamaan ymmärrystä ihmiselämän moninaisuudesta.

2.Mitä kirjoja mielestäsi  pitäisi ''pakkoluetuttaa'' peruskoulussa?
En usko pakkoluetuttamiseen ollenkaan. Jos nuori on jo valmiksi torjuva kirjallisuutta ja lukemista kohtaan, ei hänen asenteensa ainakaan pakottamalla muutu. Kaikkein tökeröintä ja käsittämättömintä on mielestäni luetuttaa kirjoihin tottumattomilla nuorilla suomalaisia klassikkoromaaneja, joiden maailma on valovuosien päässä nykynuorten arjesta. Siitähän se lukuinto nousee, juu ei.

3.Saavatko uudet, suomalaiset kirjailijat mielestäsi tarpeeksi näkyvyyttä?
Eivät tietenkään saa. Esiin nostetaan kaupallisesti varmaa kirjallisuutta, mikä on tietenkin sekin hyvin ymmärrettävää. Kustannuala tuskin elää pelkästä hyvästä hengestä. Riskinotto kannattaisi silti.

4.Kuka on mielestäsi kirjamaailman paras pahis?
Seuraavaan kysymykseen viitaten: tässä tapauksessa tietenkin Aslania vastaan taisteleva Valkea velho.

5.Entä sankari?
Oi, tämä liittyy lapsuuteeni: hän on C.S. Lewisin Narnia-kirjasarjassa esiintyvä suojelijahahmo Aslan leijona, lempeä ja täydellinen sankari.

6.Pidätkö omaelämäkerroista?
Luen mieluiten elämänkertoja, joissa näkemys on jonkun muun kuin juhlakalun itsensä. Omaelämäkerrat koen hieman hankaliksi: omat muistot eivät aina ole niin objektiivisia kuin soisi. 

7.Luetko tietokirjoja?
Luen tietokirjoja mielelläni, erityisesti historia kiinnostaa. Tänä syksynä lukuuni on tulossa esimerkiksi mielenkiintoinen, Marja Engmanin toimittama kirja Naisten aika.

8.Onko kirja aina parempi kuin siitä tehty sarja taikka elokuva?
Hyvin usein näin se menee. Esimerkkinä Piin elämä, jonka imelästi toteutettua leffaversiota kestin katsella vain hetkisen.

9.Oletko itse joskus haaveillut kirjailijan urasta?
Oih, lapsena se oli yksi suurimmista haaveistani.

10. Millaisia lapsuusmuistoja liittyy lukemiseen?
Minulle luettiin lapsena todella paljon. Lukemaan opittuani kävin kirjastossa joka päivä, parhaimpina päivinä monta kertaa. Kirjat olivat - ja ovat yhä - minulle avain maailmaan.

11. Oletko aloittanut jonkin kirjan monta kertaa ja aina jättänyt kesken?
Minulla on yksi irallinen  ikuisuusprojekti, joka ei tunnu edistyvän millään: olen aloittanut Tarun sormusten herrasta varmasti kymmenen kertaa...


***

Omissa kysymyksissäni yhdistän kirjat ja kokkauksen. Ruokakulttuuri on kirjallisuudessa  näkyvässä roolissa ja yllättävän monet lukuhetket täyttyvätkin mitä herkullisimmista, vedet kielelle heruttavista ruokakuvauksista. On ihanaa, että monet  kirjailijat osaavat nauttia elämästään ja antavat sen näkyä myös hengentuotteissaan.  Renoirin fantastisen maalauksen alla siis 11 kirjallista ruokakysymystä, bon appetit!

Renoir: Luncheon of Boating Party, 1881
1. Onko sinulla lempikeittokirjaa?
2. Millainen olisi unelmiesi keittokirja?
3. Oletko törmännyt romaaniin, jossa ruoasta ja/tai ruoanlaitosta kerrotaan erityisen houkuttelevasti?
4. Nimeä yksi tai useampi kirjailija, jonka/jotka haluaisit kutsua lounaalle tai päivälliselle. Millainen olisi menuu?
5. Sama kysymys kuin edellä, mutta tällä kertaa kestityksen kohteena olisi haluamasi romaanihenkilö. Kenet kutsuisit?
6. Pidätkö romaaneista, joissa kokkaillaan tai syödään paljon?
7. Syötkö lukiessasi, luetko syödessäsi?
8.Nimeä yksi tai useampi kirjailija, jonka/jotka haluaisit tutustuttaa suomalaiseen perinneruokaan, vaikkapa lanttulaatikkoon tai mämmiin. Minkälaista vastaanottoa uumoilet?
9. Jos sinun olisi seuraavan vuoden ajan valittava päivä viikossa ilman ruokaa tai ilman kirjoja, kumman valitsisit?
10. Minkä kirjan kannen valitsisit ruokapöytäsi kanteen tai lautasesi koristeeksi?
11. Oletko törmänyt kirjaan, joka vastaa vaikutuksiltaan tulisinta chiliä tai täyteläsintä, ihaninta suklaaelämystä?

Ojennan haasteen Kirjojen kamari -blogin Katjalle, Kirjaaapin kummitus -blogin Jonnalle,  Kulttuuri kukoistaa -blogin Arjalle,  Reader why did I marry him -blogin Ompulle ja Ullan kirjat -blogin Ullalle. Vastauksilla ei ole kiirus, sillä tiedän, että kirjablogeissa eletään nyt syksyn kiihkeintä kirjoitteluaikaa... Otan yhteyttä haastettuihin vähän myöhemmin tänä iltana.


Kommentit

  1. Pakkoluetuttaminen särähti iik. Nykyisin oppilaat pääsevät kirjastoihin valitsemaan itse kirjansa. Joissakin kouluissa on omat kirjastot ja joka luokalla on oma kirjastoaika varattuna. Sama juttu jo varhaiskasvatuksen puolella. Joissakin kouluissa on tabletit käytössä, joten kirjoja luetaan myös sähköisinä versioina. Oppilaista on mukava, kun tunnista jää aikaa lukea kirjoja vapaasti.
    Nostan hattua Suomen kirjastoverkostoille, jotka edesauttavat lukemisen kehittymistä. Harmi vaan, kun sitä ollaan karsimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eikö särähdäkin. Itsellenikin, joka tykkäsin lukemisesta yli kaiken, koulun pakkoluettaminen tuntui ikävältä. Tuo onkin hyvä, että koulut ovat siirtyneet valinnanvapauteen. Sähköiset kirjatkin voivat madaltaa kynnystä tutustua kirjallisuuteen.

      Kirjastot tekevät uskomatonta työtä sivistyksen edistämiseksi. On järkyttävää, että niidenkin toimintaedelltyksiä rapautetaan nyt ihan systemaattisesti

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  2. Kiva lukea vastauksia! :) Itsellä meni aikoinaan kokonainen vuosi Taru sormusten herrasta lukemiseen. Niitä harvoja poikkeuksia, jotka ainakin omalla kohdalla toimivat paremmin leffoina. Luin viime kuussa Piin elämän ja oli tosi voimakas lukukokemus. Olenkin pallotellut että katsoako filmatisointi vai ei. Ehkä ei. :) ''Pakkoluetuttaminen'' on omasta mielestä vähän kaksipiippuinen juttu. Onhan se hyvä, että on perussivistystä klassikoista, muttei lukeminen kuitenkaan saisi tukahduttaa lukuintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henni, kiitos hienoista kysymyksistäsi! :)

      Pitäisi saada luettua tuo jättimäinen Sormusten taru. Jskus olen miettinyt, että otan siitä oikein urakan, lukisin vaikka päri sivua päivässä. Montakohan kuukautta siinä menisi... Puolisen vuotta ehkä.

      Niin, tuossa pakkoluettamisesta on monia mielipiteitä. Mai tuossa yllä kertoo, että lapset saavat valita luettavansa nykyään itse. Se tuntuisi minusta ehdottomasti parhaalta vaihtoehdolta silloin, jos tavoitteena on lukuharrastuksen herätteleminen.

      Kiitos kommentistasi ja haasteesta :) <3

      Poista
  3. Upea tuo hedelmävatikuva! Sitä ihailen, siinä on vermeerläisen maalauksen tunnelmaa.

    Minä luin Tarua Sormusten herrasta yli 10 vuoden ajan. Sain lopulta luettua loppuun ja olihan se sitten ihan kelpo romaani.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, jotakin 1600-luvun tunnelmaa tuohon kuvaan hainkin. Kuva kuuluu vuosi sitten ottamaani ''sarjaan', jossa opettelin hämyisää kuvailmettä.

      10 vuotta! :) Se tuntuisikin sopivalta tavoitteelta! :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Omppu, ole hyvä ja kiva, jos joskus ehdit vastailla... Ei kiirusta! <3

      Poista
  5. Todella upea tuo hedelmävatikuva, tauluksi sopisi!! <3

    Mukavia marraspäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kiitos :)

      Ja kiitos samoin, mukavaa viikonloppua sinulle ja kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  6. Kiitos haasteista ja innostavista kysymyksistä! Yritän ehtiä palaamaan asiaan...

    VastaaPoista
  7. Onpa sinulla ollut hienoja kysymyksiä vastattavana ja hienoja ovat vastauksesikin. Olen tuosta pakkoluetuttamisesta niin samaa mieltä - jaksan paasata siitä, että lapsia ja nuoria tulee innostaa lukemaan mutta ennen kaikkea heidän omien intressiensä kautta. Aika harvaa ne klassikot siellä peruskoulussa vielä viehättävät, joten valinnanvaraa ja lukijoiden omaa näkökulmaa pitää olla. Aikanaan jokunen saattaa sitten innostua niistä klassikoistakin...

    Tuo elämäkertajuttukin on mielenkiintoinen. Minua kiinnostaa myös nimenomaan muistojen subjektiivisuus ja elämän fiktioituminen...

    Kiitos haasteesta <3 Kysymyksesi ovat kiehtovia mutta myös hieman kinkkisiä... vastailen jonakin sopivana hämyhetkenä :) Ja hieman myös harmittelen, etten minäkin ojentanut tätä sinulle vaikka olitkin tämän jo saanut. No mutta, tiedäthän olevasi Liebsterini joka tapauksessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, noihin Hennin kysymyksiin oli todella kiva vastailla.

      Aivan samaa mieltä kanssasi. Klassikot saisiivat tulla kuvaan sitten kun innostus lukemiseen on syttynyt ja nuori hakeutuu niiden pariin itse - jos ei juuri siiän kiihkeimmässä nuoruudessaan niin sitten vähän myöhemmin.

      Mielenkiintoinen näökulma elämänkertoiin: noinhan se on myöskin! Elämä fiktioituu aina ja tuo on se syy, miksi luen mieluummin ulkopuolisten kirjoittamia elämäkertoja. Ehkäpä änmä pitäisi yhdistää -lukea sekä että, milloin se vain on mahdollista.

      Kyllä, kysymyksistäni taisi tulla pikkuisen liiankin kinkkisiä ja monitahoisia - rajatusta aiheestaan huolimatta. Kysymyskokonaisuutta voi äsitellä miten haluaa, jättää osa kysymyksistä vaikka huomiotta.

      Oi kiitos Liebsteristäsi ja kommentistasi myös :) <3

      Poista
  8. Pientä usutusta kirjojen pariin silti tarvitaan, mutta ei nyt ihan pakolla; varmasti löytyisi kaikenikäisille juuri heitä kiinnostavia kirjoja, jos opetus(suunnitelma) olisi ajan tasalla. Klassikot varmasti vieraannuttavat. Vaikka sarjiksia, kunhan jotain lukevat! Elämäkertoja on kiva lukea, mutta niiden kanssa pitää aina olla mielessä juuri tuo objektiivisuuden puute, eikä uskoa ihan kaikkea :) Jonkun näkemys se kuitenkin on, henkilön itsensä tai hänestä kirjoittaneen kirjailijan. Kiitos haasteesta, joka vie minut taas ihan uudelle alueelle, en ole juuri ruokaihminen. Joten siksi kiva miettiä noita kysymyksiä, palaan asiaan. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, ole hyäv, haastetta haastetta siis tälläkin tavoin! :)

      Elämäkertojen näkemykset ovat mielenkiintoisia - ehkä kaikkein hedelmällisintä ja mielenkiintoisinta olisi lukea tietystä henkilöstä mahdollisimman monta erilaista teosta milloin vain se on mahdollista -sekä hänen omakätistään että ulkopuolisten kirjoittamaa tekstiä.

      Pientä usutusta toki tarvitaan mieli opettaa lapset kirjojen maailmaan. Niinpä, kunhan jotain lukisivat, siitä on nykyään lähdettävä.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  9. Niin tunnustan vastanneeni sinun kysymyksiin. Hieman koville otti, mutta hymyilin paljon kirjatessani vastauksia. Teksti näkyy jo, mutta oikoluen sitä.

    http://ullankirjat.blogspot.fi/2015/11/kaisa-haatanen-meikkipussin-pohjalta-ja.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!