Lähellä villiä...

Vapaudentunne joka välillä valtasi hänet, ei ollut kirkkaan pohdinnan tulos...

Toisinaan tämän tunteen ytimessä värähteli ajatus - joka hämärästi teki hänet tietoiseksi 

lajistaan ja väristään...

Kun tuuli lehäytti vaatteet ja hiukset lentoon, käsivarret lepäsivät vapaina sivuilla, 

sydän tykytti villisti vuoroin aueten ja sulkeutuen, 

mutta kasvot olivat kirkkaat auringossa. 

Ja kun tiesi että maa jalkojen alla oli niin syvä ja salaperäinen, ettei tarvinnut pelätä 

että sen arvoitusta alkaisi yrittää järjellä ratkaista...

Otteet Clarice Lispectorin kirjasta Lähellä villiä sydäntä

**

Tuon Lispectorin kauniin - ja keskittymistä vaativan - teoksen blogiin sunnuntaina, mutta sitä ennen DIY-sisustusta!

Kuvien tuoksuva ruusukaunotar kukkii metsäpuutarhassa hullun lailla. Syksyn tullen ruusu nostetaan ylös maasta ja talvetetaan viileässä. Sen kukat ovat suuria ja painavia, kuin marsipaanista käsin muotoiltuja. Sisareni lahjoitti ruusun äidilleni muutama vuosi sitten. Pensaan nimi on arvoitus. Jonkinlainen teeruusun hybridi tämä kaunotar ehkä on...