7.4.2015

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta


  Olisiko tässä kevään ja tulevan (toivottavasti lämpimän) kesän 2015 hittiromaani?
Speksit nimittäin ovat enemmän kuin kohdallaan: romaanissa eletään (juuri nyt äärimmäisen trendikästä) kuuskyt-seitkytlukujen vaihdetta Lontoossa, pukeudutaan turkismaksitakkeihin ja minareihin, ajetaan kuplavolkkarilla nimeltä Janis, kuunnellaan Bobia kynttilänvalossa, juhlitaan Riojan voimin aamuun ja ollaan vielä niin viattomia - siitäkin huolimatta, että maailma vaatii haltuunottoa, kokeiluja, tippumista korkealta ja kovaa.

  Kolme nuorta ihmistä, Luke, Leigh ja Paul, etsivät tässä keskeneräisessä maailmassa itseään ja löytävät toisensa, kietoutuvat yhdeksi  ja tulevat toistensa kautta joksikin enemmäksi. Luke on liima, joka pitää heidän kolmipäisen, alati liikkeessä olevan olentonsa kasassa. Ihana, kiltti, lahjakas, arvoituksellinen Luke, jonka sisällä kuohuvat demonit ja elämännälkä tekevät hänestä moraalisäännöistä  piittaamattoman luonnonvoiman.  Teatteria rakastava Luke hakkaa kirjoituskoneensa näppäimistöllä maailmaa ja itseään uusiksi, kirjoittaa silkasta kirjoittamisen himosta vailla halua nähdä tekstinsä jonkun toisen esittämänä. Paul, joka on jo pitkään haaveillut teatterituottajan urasta, ottaa Luken siipiensä suojaan. Siipien, jotka ovat vielä kovin nuoret ja läpikuultavat...

  Kolmikko perustaa underground-teatterin, sillä  unelmat on saatava lentoon! Edessä häämöttävät pitkät, yöhön venyvät työpäivät, juhlat, castingit, vatsaperhoset ennen ensi-iltaa. Tämä on aikaa ennen otsikoita, kuuluisuutta, maailmanvalloitusta. Suloista, hellää, kirkasta aikaa, joka tuntuu liittävän heidät ikuisesti toisiinsa...
Kolmikon välille syntynyttä herkkää tasapainoa horjuttaa kaunis, nuori näyttelijätär Nina, joka Luken tavoin painii omasta henkilöhistoriastaan nousevien demoniensa kanssa. Nina on eksyksissä, hän haluaa kaiken mutta on samaan aikaan menettämäisillään itsensä ja kantaa tästä syystä aina  mukanaan tuhon mahdollisuutta kun taas Leigh, tulisielu, toimii tarinan tasapainottajana:  tuo taakka osuu hänen harteilleen kuin luonnostaan, sillä hän käy itse jatkuvaa ja  periaatteessa hyvin moraalistakin kamppailua realiteettien ja  omien tunteidensa välillä.
Monipuoliset henkilökuvaukset ovat mielestäni tämän kirjan parasta antia.

  Brittiläinen, käsikirjoittajanakin toimiva Sadie Jones tietää, kuinka kirjoitetaan vetävää, sulavasti etenevää ja viihdyttävää tekstiä. Myös roolitus pelaa: jokainen romaanin neljästä päähenkilöstä kuvastaa oivallisella tavalla ihmismielen eri kerroksia. Tarinan kaari on ehjä ja hyvin rakennettu. Itse tarina on jollakin tavoin niin suloinen ja viaton, että jouduin lukiessani useammin kuin kerran miettimään, olivatko 60-70 -luvut todellakin näin 'puhtoista aikaa' vai onko tämä kerronnan viehättävä siloisuus ja suloisuus kirjailijan tietoinen tyylivalinta. Ehkä rakkaus oli totta on hyvin hellästi henkilöihinsä katsova, puhdasverinen ja hyvin viihdyttävä rakkauskertomus. Omaan lukumakuuni romaani olisi kaivannut himpun verran lisää särmää: kirjan maukas alkuasetelma ja äärimmäisellä tarkkuudella rakennetut henkilöhahmot olisivat mielestäni kestäneet (jopa vaatineet) kirjailijalta hiukan uskaliampaa, rouheampaa otetta. Silloin olisin rakastunut tähän kirjaan päättömästi. Vaikka hullu rakkaus jäi tällä kertaa syttymättä, viihdyin kirjan seurassa kuitenkin paremmin kuin hyvin, siksi taitava kirjailija Sadie Jones on.
  He eivät puhuneet. He olivat vierekkäin, eikä se tuntunut tarkoitetulta. Se ei tuntunut kohtalolta. Sitä ei ollut kirjoitettu. 
  Taannoin lukemassani Hesarin jutussa Sadie Jones lupasi tarinalleen jatkoa jopa kahden uuden kirjan verran. Toivon, että Jones ottaa seuraavia osia naputellessaan silkkihansikkaansa pois ja antaa sormenpäidensä vuotaa verta näiden upeiden ihmisten tähden. Odotan seuraavilta osilta paljon, sillä tässä tarinassa on huimasti potentiaalia!
Kirjailijatar on muokannut trilogian ensimmäisestä osasta BBC:llä jo tämän vuoden puolella nähtävän tv-sovituksen. Nähtäväksi jää, tuoko joku kanava Falloutin Suomeen.

Romaanista löytyy lisää juttuja... muun muassa täältä: Kirsin kirjanurkkaLeena Lumi, Luetut, lukemattomatLumiomena, Mari A:n kirjablogi ja Reader, why did  I marry him.

** Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.


Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, 2014)
Otava 2015, 419 s.
Suomentanut Marianna Kurtto
Alkuperäiskieli: englanti

27 kommenttia:

  1. Kaisa Reetta, eihän tämä nyt kai niin kauhean kiltti ja siloinen ollut...;) Eräs tämän lukenut bloggaaja piti tätä jopa niin rohkeana, että häntä inhotti! Olihan Ninan mieskin aikamoinen tapaus ja Nina sitten taas...

    Tämä kuuluu niihin kirjoihin, joita ei voi lopettaa, vaikka mikä olisi, kun on kerran aloittanut. Minulle tässä oli jotain tuttuakin...ja myönnän, että vanhoille muistoille, niiden iloille, ostin jopa DVD:n Bob Dylanista. Osaan joitakin hänen laulujaan vieläkin ulkoa.

    Olihan tämä aikamoinen yllätys, sillä en olisi voinut kuvitella näin vetävää ja minusta hyvin todenmakuista tarinaa noiden kansien väliin ja tuolla nimellä. Kun kirja on luettu, tajuaa, että kantta myöten meni napakymppiin!

    Olisi mahtavaa nähdä tämä laadukkaana tv-sarjana!

    Kiitos hienosta tekstistä, jossa kyllä oli enemmän pitämistä kuin lisäroson kaipuuta <3 Olihan Luken äitikin aika kova stoori...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tässä kirjassa oli ja on harvinaisen hyvä tarina! Rosoa kaipasin vain Jonesin tapaan käsitellä asioita; enkä tarkoita rosolla mitään ylenmääräistä revittelyä vaan ... Ninan mies oli aikamoinen tapaus juu. Sitä tulikin mieleeni eräs kohtaus, joka omalla tavallaan kkertoo siitä, miksi hämmennyin tätä kirjaa lukiessani: Jones käyttää tuossa koohtauksessa muistaakseni kiertoilmausta 'neitseellinen osa'. Miksi ihmeessä? Oliko puheenparsi 70-luvulla todellakin näin siveellistä, että minäkin, joka olen siveellisyyden kruunaamaton kuningatar ja syvimmältä olemukseltani täysi nunna, alan nauraa törmätessäni moisiin ilmauksiin?

      Mutta jos nyt mennään asiaan, en tuolla rosoisuuden kaipuullani oikeastaan hakenut niinkään 'seksuaalista suoruutta' tekstiin vaan..miten sen nyt selittäisin... Niin... tässä kertomuksessa oli aineksia syvempiinkin sukelluksiin, mutta aika pinnalla mentiiin. Kertomuksessa on jumalaton potentiaali: Luke vanhempineen, Nina ja Tony, Leighin ajatuksineen.... Toivon, että tämä oli vasta alkua ja Jones ottaa kertomuksen potentiaalin käyttöön trilogian seuraavissa osissa.

      Oikein luit: pidin kirjasta, pidin Lukesta, Paulista, Leighistä ja Ninasta ja mietin jo nyt, mitä Jones heidän varalleen on suunnittelemassa. Intuoin, että seuraavan kirjan keskiöön nousee Leigh!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Kaisa Reetta, 'siveellisyyden kruunaamaton kuningatar'...;) Noh, kun luin tätä, minusta tuli niin thma tyttö, että en pystynyt moiseen tarkuutten kuin sinä, en esim. muista ollenkaan tuota 'neitseellinen osa' -kohtaa. Sen sijaan muistan sen yhden pöydän alla tapahtuneet veitsijutun etc. 70-luvulla ei ollut mitään siveellistä. Jos kertoisin, mitä meidän lapsuudesta asti tuttu porukka teki 70-luvun lopulla, et ikinä uskoisi! Hurjempaa kuin Tytti Parraksen Jojo. Mikä sääli, että en voi kirjoittaa noita hurjia vuosia ulos. Joukosta kasvoi yksi kaupunginjohtaja, pari opettajaa, toimittajia, insinöörejä...Nimekkäimmän toisen avioliiton häissä pidin puheen muistellen vanhoja, mutta K. sensuroi sieltä etukäteen pari kohtaa, kysymällä, että 'Leena, ethän sitten vain mainiise niitä eräitä tapahtumia?' No, sain silti aika tuhman ja hauskan puheen, mutta vasta puheen jälkeen kuulin, että kulijana oli mm. eräs entinen lukiopettajani ja loppuilta olikin sitten selittämistä;) Oi, oli niin hauskaa, eikä yhtään kilttiä ja osa synneistä lankesi sille, että olimme e-pillerien villitsemiä, mutta olihan myös nuo aatteet, jotka vähän viiveellä rantautuivat Suomeen. Tässä ehkä syy, miksi tämä kirja oli minulle kuin ominta...

      Minä sanon taas suoraan, että pidän siitä, että kirjassa on rohkeaa erotiikkaa. Aion lukea jokaisen trilogian osan. On kiinnostavaa nähdä, miten he jatkavat. Mekin jatkoimme ja olimme yhdessä kun lapsemme synytivät, kun he menivät kouluun, pääisvät ripiltä ja nyt valmistuvat. Olemme käyneet toistemme kaikki pyöreät synttärit ja henki on ollut, että 'aamuun asti, kuten silloin ennen'. Nyt en taitaisi enää jaksaa...Mutta tapasin nytkin Porissa yhden porukkamme minulle läheisen henkilön. R. on viettänyt paljon kiltimmän nuoruuden kuin minä.

      Intuitiosi osunee oikeaan, sillä Leigh on vahva, kiinnostava ja kuitenkin myös osaa olla syrjästäkatsoja, joka tekee hänestä mahdollisen tarinan valtiattaren.

      Ole hyvä <3

      Poista
    3. Leena, oliko tässä kirjassa rohkeaa erotiikkaa? No juu,veitsikohtaus! Sekin tosin oli toteutettu hienoin vihjauksin. Hienovaraisuus teki siitä kauniin, mikä minusta toimii tällaisisa jutuissa paremmin kuin suoruus - melkein aina.

      Mielenkiintoisia muisteluksia, Leena! :) Kiitos pitkästä ja vaiherikkaasta jatkokommentistasi :)

      Poista
  2. Kyllähän tämä on luettava ja varauksessa on. Ihan heti en kirjaa saa käsiini, niin moni muukin on tästä kiinnostunut, olen 12. jonossa.

    Kiitos Kaisa Reetta kirjan esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kyllä, tämä kirja on ehdottomasti hieno lukukokemus! Ja varausjonot näyttävät siltä, että hittikirjasta on kysymys... Tulen pian sinun blogiisi vinkkaamaan eräästä kirjasta, johon kannattaa tehdä varaus heti.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

      Poista
  3. Kaisa-Reetta, ajattele, että vuodesta 2008 olen fanittanut Jonesia ja puhunut hänen loistavuudestaan. Nyt häntä on suomennettu, vihdoin ja viimein. Ihmettelen tosin hieman, miksi suomentaminen aloitettiin tästä hänen uusimmastaan ja toivon, että myös hänen valtavan hieno esikoisensa (joka mielestäni on tätä teosta parempi, vaikka tämäkin on loistava) suomennettaisiin pian, kuten hänen toinen teoksensa myös.

    Todellakin Luke on "luonnonvoima." Hänestä lukeminen herättää omiakin luonnonvoimia. Mitä nyt sanoisinkaan, Jonesin teokset saavat minut kuohumaan. Tässäkin mm. se, miten kuvattiin Luken ja Ninan välistä suhdetta ja Ninan roolia näytelmässä. Jo on tiheää, seksualisuus ja sen monet muodot, valtapelit, pakottavat virrat. Hienoa kuulla, että sinäkin pidit tästä.

    Mietin lukiessani, että Fallout on mitä elokuvallisin ja näemmä sitten jo TV-toteutusta on pukkaamasta. Kuka mahtaakaan esittää Lukea? Luulen, että siitä on paljon kiinni, miten toteutus onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Jones on taitava kirjoittaja. Huomaan, että ennen romaanikirjailijan uraansa hän on tehnyt käsikirjoituksia. Teos on hyvin elokuvallinen ja onkin hyvin ymmärrettävää ja luonnollista, että tästä on tehty filmi- (tai siis tv-)sovitus.

      Juuri tämä hänen uusimpansa lienee viihdyttävämmin toteutettu verrattuna muihin hänen teoksiinsa. Voisin toki yrittää kahlata näitä hänen kirjojaan myös englanninkielisinä läpi, mutta luonnontieteisiin suuntautuneilla englannintaidoillani en siihen ryhdy. Pitäisi ryhtyä hiomaan kaunokirjallisuuteen taipuvaa kielitaitoakin.

      Tämän kirjan henkilöt ovat todellakin taidolla tehdyt. toivon seuraavilta osilta hieman enemmän rouheutta. Tai sitten Jones yksinkertaisesti vain on melko lempeähkö sanankäyttäjä. Ja siihehän minulla ei sitten olekaan enää mitään nokankoputtamista. Mutta kaiken kaikkiaan: oikein mukava kirja!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. "Todellakin Luke on "luonnonvoima." Hänestä lukeminen herättää omiakin luonnonvoimia. Mitä nyt sanoisinkaan, Jonesin teokset saavat minut kuohumaan. " Siis minulle kävi just näin kuten Omppu tämän ilmaisee. Ei voi mitään!

      Poista
    3. Leena, luulen että tässä taustalla on se, että sinä ja minä ollaan eletty vähän tuollaista Luke ja kumppanit elämää (näin siis otaksun sinusta) ja tästä johtuen tämä teos osuus meillä ihan tietynlaiseen hermoon. Olen huomannut tämän saman ilmiön sinun ja minun kohdalla joidenkin muidenkin teosten suhteen, esim. Avallonen Teräksen ja Krienin Vielä joskus kerromme kaiken kohdalla. Se on sellainen suoni, joka joskus tykytti järkeä ja toisinaan itse elämääkin kovemmin ja vaikka sitä iän myötä rauhoittuu, tietyt teokset nostavat nuoruuden poltteen esiin.

      Poista
    4. Minä olen lukenut romaaneja, jotka käyvät Jonesin tarinan kanssa yhteen sekä ajallisesti että jossain määrin myös teemallisesti ja niiden teosten joukossa on sellaisia, jotka iskevät minun hermooni tuhannella voltilla. Pidin myös Jonesin kirjasta, mutten hulluuteen saakka.

      Teräs minun tätyy lukea!

      Ihanaa että teillä, Leena ja Omppu on tästä erilaiset kokemukset! <3 Kiitokset jatkokommenteista :)

      Poista
  4. Hupsis, nyt löysin itseni lukemasta kirjoitustasi vaikka tämänkin kirjan kohdalla olin päättänyt, että välttelen kirjoituksia nyt niin kauan kuin oma lukuelämys on koettu ja kirjoitettu... Minunkin oli tarkoitus astua tähän romaaniin jo pari päivää sitten, mutta kävi niin etten ehtinytkään. Tämän vuoro on kuitenkin näillä hetkillä ja odotan tältä edelleen ihania hetkiä, vaikka pientä varauksellisuutta kirjoituksestasi tavoitinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, toimit samoin kuin minä ja monet muut bloggaajat, jotka tietävät tarttuvansa johonkin kirjaan pian: kuin huomaamattaan sitä pyrkii sulkemaan silmänsä ennakkotiedoilta ja -tunnelmilta, säilyttämään ensikosketuksensa mahdollisimman tuoreena, melkein neitseellisenä. Tämän kirjan kohdalla luin muutaman blogijutun, kun en vielä silloin tiennyt tarttuvani kirjaan. Näyttää kuitenkin siltä, että pystyin lukemaan teoksen kuitenkin 'omien silmälasieni' läpi, joten saattaa olla, että pikkuhiljaa tulen luopumaan tuosta ennakkosensuuristani myös noiden kirjojen kohdalla, joiden varmasti tiedän tulevan lukuuni...

      Katja, sinä huomasit siis tuon pienen varautuneisuuteni, ihanaa! :) On erittäin mielenkiintoista seurata vähän 'itsensä vierestäkin' sitä, kuinka eri tavoin kirjat ja kirjoitustyylit vaikuttavat lukijoihin. Ja mikä rikkaus tämä mielipiteiden kirjo onkaan. Muutoin tämä Blogistaniankin meno menisi aika tylsäksi!

      Kiitos kommentistasi ja mukavia lukuhetkiä Jonesin parissa! :)

      Poista
  5. Pidin kirjoituksestasi ja löysin siitä paljon sellaista, jota tästä kirjasta ajattelen. Luulen, että nautin tämän lukemisesta enemmän kuin sinä (siis vaikka sinäkin pidit!), mutta kyllä tämä tarinvetoisuutensa puolesta on selkeästi enemmän laadukas lukuromaani (taas sulkeita, mutta tuli mieleen lukuromaani-keskustelu mm. täällä, Ompulla ja Leenalla) kuin kirjallisuuteen jotain uutta tuova haastavampaa lukemista tarjoava romaani. Ja sellaisena tämä onkin parhaasta päästä, sillä nämä henkilöt jäävät pitkäksi aikaa lukijan mieleen elämään.

    Tässä on jo nyt sellaista elokuva- tai tv-käsikirjoitusmaisuutta ja hyvä niin(kin), sillä britit osaavat nämä hommat yleensä parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kyllä minäkin nautin tämän kirjan lukemisesta, jopa niin, että aion tutustua myös sarjan tuleviin osiin, mutta kuten tuossa jutussani kerroin, toivoin tähän vielä 'jotakin', että olisin rakastunut täysiä. Tuosta mainitsemasi tarinavetoisuudesta: kyllä, tämä oli minun mielestäni hyvä esimerkki hienosti toteutetusta lukuromaanista!

      Voin rakastua täydellisesti lukuromaaneihin, mutta tässä tapauksessa kerronnasta puuttui nyt sellainen 'kouriintuntuva rouheus', joka olisi nostanut nämä ihanat henkilöt vielä astetta elävämmiksi. innolla odotan jo saavani kuulla (lukea) heistä lisää Jonesin seuraavassa kirjassa. Luultavasti henkilöt tulevat osittain vaihtumaankin, jotkut heistä poistuvat ja uusia tuttavuuksia tulee tilalle, mutta yhtä kaikki tämä on kertomus, joka vaatii ehdottomasti jatkoa!

      Ja tv-sarjana Fallout on varmasti aika namu! <3

      Kiitos kommentistasi :)
      '

      Poista
    2. Meille kävi siis osin samalla tavalla. Minä kyllä pidin aidosti, mutta tämä ei ollut minullekaan - sittenkään - alkuvuoden ykköskirjoja. Siksi "vain" lukuromaani, ja kuitenkin lisämääreellä laadukas. ;)

      Poista
    3. Katja, ehdottomasti juuri sellainen: laadukas lukuromaani!

      <3

      Poista
    4. Ei ykkönen, ei minullekaan, mutta jonnekin tämä listoillani tulee.

      Poista
  6. Niin kovasti kutkuttaa tämä jo lukea, varsinkin kun tuntuu että "kaikki muut" ovat niin jo tehneet, mutta koitan malttaa jättää tämän loppukevään ensihelteille kun tarkenee jo istua ulkona paviljongissa! Siihen kohtaan kaipaan aina jotain hienoa ja erityistä, ikään kuin hassulla tavalla juhlistamaan sitä kesän, mulle rakkaimman vuodenajan, alkua. Viime vuonna se jokin oli uusi Ylpeys ja Ennakkoluulo -suomennos, nyt se voisi olla tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, tulet saamaan tästä ihanan paviljonkiromaanin!

      Oi oi, minäkin odotan kovasti sitä, että pääsee ulos lueskelemaan... Kevään ensimmäisessä ulkolukuhetkessä on aina jotakin erityistä ja hyvin ymmärrän, että tuohon hetkeen haluaa luettavakseen jotakin spesiaalia.

      Kiva muuten, että heitit kommentilla, niin minäkin löydän luoksesi...Tulen pian käväisemään blogissasi! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Luulen tajuavani, mitä tarkoitat särön puutteella. Hienoisesti sama tunne nousi minullekin kirjasta, joka on silti juuri kuten sanot, hittiainesta! Yksi syy siihen on se, että kirja soveltuu sekä paljon että vähemmän lukeville. Kiinnostava tuo tv-sarjatieto, kiitos! Tästä varmasti tulisi loistava brittituotanto. Onneksi lisää on tulossa kirjoinakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kyllä, ja se on, kuten sanoit, sellainen hyvin, hyvin hienoinen tunne, mutta kuitenkin niin, että sen tunnisti.
      Voin jo sieluni silmin nähdä tämän tv-sarjana. Minun mielestäni Luken rooli istuisi erittäin hyvin esimerkiksi Shaun Evansille (hän, joka näytteli muun muassa nuorta Morsea). Hänessä on sellaista herkkyyttä, jonka tunnistin Lukessakin.

      Kiitos kommentistasi :)


      Poista
  8. Minäkään en varauksetta ihastunut tähän, vaikka kirja viihdyttävä ja mukaansa tempaava olikin. Ja nyt, kun lukemisesta on muutama päivä, ihastukseni on entisestäänkin himmentynyt. Periaatteessa olisin voinut jopa rakastua tähän (kaikki ainekset oli olemassa), mutta loppujen lopuksi kirja jäi vähän kepeäksi. Minäkin olisin kaivannut jotakin enemmän.

    En oikein tiedä, mitä mieltä olen jatko-osista. Nehän ovat tietysti mahdollisuus syventää tarinaa ja henkilöhahmoja, mutta toisaalta voi olla myös vaara että heikot jatko-osat heikentävät ensimmäisen osan vaikutusta. Minä en ehkä olisi kaivannut tähän tarinaan mitään lisää. (Mutta varmaan silti luen ainakin ensimmäisen jatko-osan. :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, yhdyn näkemyksiisi!

      Minä olen niin hyväuskoinen, että jaksan uskoa jatko-osien terävöitymiseen! Voi kyllä olla niinkin, että Jones on jo lähtökohtaisesti 'pehmeämmän linjan' kirjoittaja. Mielenkiintoiseksi nähtäväksi jää, miten käy. Peukut pystyyn! :)
      Ja kyllä, jatko-osat luetaan täälläkin! Minusta kirjan loppu oli suunniteltu niin, että jatkoa seuraa väistämättä.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  9. En oikein osannut päättää, tykästynkö kirjaan vai en sitä lukiessani. Kirja oli kovin erilainen kuin kuvittelin etukäteen. Ihastuin kuitenkin Jonesin tapaan saada henkilöt eläviksi ja ajankuvaus oli upeaa. Kirja oli kuitenkin niin kiinnostavaa luettavaa ja henkilöhahmojen vastoinkäymiset tuntuivat henkilökohtaisilta epäonnistumisilta, että kyllä minä pidän kirjaa tämän vuoden yhtenä parhaimmista käännöskirjoista. Toki myönnän, että en kokenut kirjaa lukiessani mitään elämää muuttavaa tai parantavaa, mutta aika harva kirja sellaista tuo.

    VastaaPoista
  10. Mari a, samin kävi minulle ja ehkä siksi odotin kirjalta 'vielä jotakin enemmän'. Nyt kirja on minulle hyvä lukuromaani ja sellaseksi se jää. Ei kuitenkaan toisaalta yhtään vähemmäksikään.

    Tarinan henkilöt ovat omaa luokaansa ja he yksin saavat minut tarttumaan kirjasarjan jatko-osiin.

    Kiitos kommentistasi :)

    VastaaPoista
  11. Tämä kirja on alkanut kiinnostamaan minua ihan oikeasti, vaikka jotenkin kirjan ulkonäkö ei houkuttele yhtään...vielä ehtii ja kesäkin on tulossa :)

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!