25.4.2015

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Juttu ei sisällä juonipaljastuksia
  Hercule Poirot seisahtui hetkeksi kookkaan takorautaisen portin vierelle ja jäi katselemaan kartanon pihaan johtavaa leveää ajotietä. Tietä reunustavien puiden oksilta leijaili pientareelle kullanruskeita lehtiä. Portin kupeessa kohoava nurmipenger oli kauttaaltaan pienten vaalean violettien syklaaminkukkien peitossa.
Poirot huokaisi. Greenshoren luonnon syksyinen väriloisto näytti hänen mielestään uskomattoman kauniilta. Ihailtuaan sitä vielä tovin hän asteli tilanhoitajan majalle ja koputti kevyesti rakennuksen ulko-oveen...
  Dame Agatha Christien tarinakokoelma tuntuu olevan ehtymätön - jälleen kerran hänen jäämistöstään on löytynyt jotakin ennen julkaisematonta: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on tunnelmaltaan hyvin agathamainen, kepeä rikosnovelli, jossa tietenkin tapahtuu myös kammottava, ensialkuun peräti käsittämättömältä tuntuva murha. Erityisen viehättävän tästä pienestä tarinasta tekee se, että Christie on sijoittanut sen oman kesähuvilansa -tai pikemminkin kesäkartanonsa - Greenway Housen maisemiin. Paikka on sama, jossa vuonna 2013 kuvattiin Hercule Poirotin viimeinen juttu, Esirippu laskee.

Lähde: commons.wikimedia.org/ kuva: Graham Taylor

  Sadan sivun mittainen kirjanen sisältää murhamysteerin lisäksi myös paljon tietoa novellin taustoista ja syntyhistoriasta: puheenvuoron saavat taiteilija Tom Adams, joka jo viiden vuosikymmenen ajan on vastannut Agatha Christien kirjojen kansikuvituksesta, sekä Christien tyttärenpoika Mathew Prichard, jolle Greenway Housen on käynyt vuosien aikana tietenkin kovin tutuksi. Kirjan lopussa Agatha Christien salaiset muistikirjat (2010) toimittanut ja koonnut tutkija John Curran kertoo Christien mielenkiintoisista  työskentelytavoista, tämän novellin synnystä ja myöhemmistä vaiheista.

 Agatha Christie kirjoitti Huvimajan arvoituksen alun perin hyväntekeväisyystarkoitukseen, kustantaakseen kotikirkkonsa kauniit lasimaalaukset. Erinäisten tapatumien vuoksi teksti jäi kuitenkin julkaisematta. Myöhemmin Christie työsti ja lihavoitti novellia eteenpäin; syntyi Kuolleen miehen huvimaja -romaani (Dead Man's Folly, 1956), jonka  tunnemme myös David Suchetin tähdittämänä filmatisointina.

  Novellin tarina on taattua Christietä: Poirotin rikoskirjailijaystävätär Ariadne Oliver (jota Poirot -filmatisoinneissa näytteli mainio Zoe Wanamaker) kutsuu Poirotin Greenshore House -nimiseen kartanoon, jossa on suunnitelemassa pientä leikkisää murha-arvoitusta kartanon mailla pidettäviä kesäjuhlia varten. Ariadne aavistelee jonkin olevan pahasti pielessä:
»En oikein osaa sanoa… Siksi juuri hälytinkin teidät paikalle. Minulla on sellainen olo, että minua on koko ajan jotenkin… ohjailtu. Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta en lainkaan hämmästyisi, vaikka huomenna tapahtuisi aivan oikea murha.»
 Ariadne Oliver/Zoe Wanamaker. lähde: whatsontv.co.uk

  Tästä pienestä novellistakin huomaa, mihin Christien suunnaton suosio perustuu. Hänen tyylinsä on niin mutkaton ja tuttavallinen; tuntuu kuin hän kirjoittaessaan vain juoruilisi hyväntahtoisesti lukijansa kanssa. Parilla kynänvedolla hän piirtää eteemme tarinan henkilöhahmot, kiinnittää sukkelasti huomiomme heidän luonteenpiirteisiinsä, pikku omituisuuksiinsa, kimurantteihin suhteisiinsa ja luo samalla psykologiset puitteet tulevalle murhamysteerille.

  Huvimajan arvoituksen henki on hyvin viisikymmenlukulainen. Poirot selvästi karsastaa monia 'nykyajan' tapoja ja kotkotuksia.  Tämä on yksi niistä seikoista, jotka erottavat Christien toisen maailmansodan jälkeiseen maailmaan sijoittuvat kirjat tv-sarjasta, jossa kaikki tarinat on muokattu kolmekymmentäluvulle. Tässä tarinassa Poirot saa mahanpuruja rohkean shortsimuodin ja vapautumassa olevien  käytöstapojen vuoksi. Tällaisilla asioilla David Suchetin Poirotin ei koskaan tarvinnut vaivata päätään...

  Tämä kirja oli ensimäinen koskaan lukemani e-kirja. Yllätyin siitä, miten vaivatonta lukeminen loppujen lopuksi oli ja miten hyvin sain tarinan tunnelmasta kiinni näin ruudun välitykselläkin. Asiaa varmasti helpotti se, että kirja oli vain sadan sivun mittainen. Todellinen e-kirjahaaste, yli viidensadan sivun mittainen lukuromaani (aika ihanalta vaikuttava sellainen) odottaisi minua jo koneeni 'kirjahyllyssä'. Olen yrittänyt haeskella 'lukulaitteita' Suomesta (ne olisivat huomattavasti halvempiakin kuin kohtuutasoiset tabletit), mutta täällä myydään 'ei oota'. Seuraavaksi suuntaan ulkomaisiin nettikauppoihin...


Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus (Hercule Poirot and the Greenshore Folly,1954<s)
Kustantaja: WSOY, 2015, e-kirjaformaatti. 100 s.
Suomentaneet Antti Autio ja Pekka Marjamäki
Alkuperäinen kieli: englanti

15 kommenttia:

  1. Mukava bloggaus. Selailin jo itsekin kirjaa, ja ekstroja tuntui olevan paljon. Kansi on värikäs ja varsin poikkeava yleisestä dekkarilinjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jokke! Ekstroja tässä on ukomaton määrä tuohon sivumäärään nähden. Mielenkiintoisia kyllä kaikki. Kansi on todella värikäs! :) Vähän harmittelin sitä, että tämä on mulla vain sähkökirjana, tuo kannen maalaus nimittäin jatkuu takakannessa, etukanttakin värikkäämpänä!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Kirjan kansikuva on tosi houkutteleva ja kyllä tämäkin Hercule Poirot varataan iltalukemisiksi, Huvimajan arvoitusta on lähdettävä arvuuttelemaan...

    Kiitos, Kaisa Reetta.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kiva! Tämä on mukava pieni iltalukeminen, ei mene yöuni jännityksen eikä kirjan pituudenkaan vuoksi :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Ihanasti ja niin houkuttelevasti kirjoitit, etten malttaisi millään odottaa että saan kirjan käsiini - odotan sitä siis kirjaston varausjonossa. :) Rakastan Christien dekkareita ja Poirotista on muodostunut suurin suosikkini, vaikka vuosikausien ajan pidin enemmän neiti Marplesta. En olekaan lukenut Christietä pariin vuoteen, ja nyt alkaisikin olla taas korkea aika palata murharouvan pariin.

    E-kirjoja sen sijaan vierastan niin kovin, etten oikein osaisi kuvitella saavani luettua mitään lukulaitteella (jota minulla ei siis olekaan toistaiseksi). Lukulaite puolustaisi kyllä paikkaansa pidemmillä matkoilla. Olisi kätevää kun ei tarvitsisi raahata mukanaan kasaa kirjoja, vaan kevyessä laitteessa kulkisi mukana kokonainen kirjasto. Mietin siis tätä lukulaiteasiaa vakavasti, mutta toistaiseksi pidättäydyn perinteisissä kirjoissa. On kuitenkin mukavaa kuulla muiden hyvistä kokemuksista, joten kiitos. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Christien dekkarit on yhtä hykerryttävän ihania kuin lämpimät, raidalliset villasukat: niihin voi AINA luottaa! :) Minäkin huomasin, ettäenpä ole lukenut aikoihin hänen kirjojaan, varmasti voisi pian aloittaa alusta...

      Sähkökirjoissa on puolensa ja puolensa. Olisin halunut tämän hienon kansikuvan omaan kirjahyllyyni, mutten voinut vastustaa e-kirjatarjousta, sain uutuuden pokkarin hinnalla. Juuri tuo lukulaitteen keveys viehättäisi minuakin.. Nyt raahaan kirjoja ees taas ..

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Näin tämän tv-elokuvana jokunen aika sitten ja tarina ja miljöö ovat kyllä viehättävät. Hieman harmittaa tietenkin se, että muistan tarinan ehkä liiankin hyvin lukemista ajatellen. Toisaalta Christien kohdalla se ei niin haittaa, koska viehätys syntyy niin monesta tekijästä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oih, toivottavasti en nyt spoilannut mitään. Tämä yhteys tuohon toiseen tarinaan tulee ilmi heti esipuheessa. Näitä tarinoita lukee -juuri niin kuin sanot - monesti ihan muista syistä kun jännitysmomenttien tähden.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  5. En ole lukenut Christietä kuin yhden kirjan verran, sen joka piti joskus koulussa lukea. Ja olenkin tainnut toistaa jo riittämiin, että en ole dekkari-ihmisiä... Mutta kyllä, ymmärrän hyvin että nämä viehättävät niitä jotka dekkareista pitävät ja varmasti näissä tosiaan on oma ihana tenhonsa, se sama joka kirjoituksestasikin välittyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kata, oih! :) Christien kirjoissa jännitys on mielestäni joissakin tapauksssa ihan sivuseikka - no siis onhan niissä sitäkin, niin, että lapsuudessa oikeasti jännitti Christietä lukiesa - mutta nyttemmin, kun palaan hänen kirjojensa pariin, tunne on sama kuin aisin kupposen hyvää englantilaista teetä kera hillovoileipien! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Ihanalta tuntuu! Kaikki Christiet haluan lukea ja mieluusti ne kaikki saada myös omaan hyllyyni.

    Pidin siitä, että Poirot-filmatisoinneissa pysyttiin '30-luvulla...noiden aikojen glamour ei haalistu.

    Poirotin elämäkerta taitaakin olla napakymppi, sillä saan siitä privaattiviestejä ja kuulin menneellä viikolla, että kirja olisi myyty loppuun ainakin Oulun Akateemisesta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, siis ihan yllätyin, kun luin tämän (pitkästä aikaa Poirotia alkuperäisessä kirjamuodossaan): hän ei jumittunutkaan loppuiäkseen 30-luvulle. ITV:n ratkaisu oli todella hyvä, se toimi telkussa erinomaisesti!

      Suchetin kirjastta on tullut todellinen hitti, totta! Ja ihanaa! :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Poirotit on ihan huippuja! Toisinaan saa oikein kunnolla pähkäillä murhaajan kiinnisaamiseksi - loistava kirjailija! Pieniä likaisia yksityiskohtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inssi, Poirot oli ja on ihana... Voisitko sinäkin kasvattaa tuollaiset viikset, jos mä pyytäisin ;) <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Tottakai kasvatan, kun kauniisti pyydetään, niinku sää aina nti K ;)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!