Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

  Minun on vaikea kuvata tunteitani lopullisella lähtöhetkellä. Ajomatkan ensimmäiset parikymmentä minuuttia sujuivat niin, että en voi todellakaan sanoa olleeni jännittynyt tai innoissani. Se johtui epäilemättä siitä seikasta, että vaikka matkani vei yhä kauemmaksi talosta, olin kuitenkin edelleen ympäristössä, jonka tunsin vähintään pintapuolisesti entuudestaan. --- Mutta lopulta ympäristö kävi oudoksi ja tajusin ylittäneeni kaikki aikaisemmat rajat. 
  Näin alkaa englantilaisen herrasmieshovimestari Stevensin pitkän uran ensimmäinen lomamatka läpi kesäisen Länsi-Englannin vuonna 1956. Maaseudun lumo, pittoreskeja maisemia halkovat tiet, alla työnantajalta lainaksi saatu loistelias Ford, uusi matkapuku, jonka taskuun hän on sujauttanut vanhalta työtoveriltaan, miss Kentiltä saapuneen kirjeen...  Päämäärättömän vaeltelun ohella Stevens aikoo käydä tervehtimässä vanhaa ystäväänsä ja löytää ratkaisun vaikeaan henkilöstössuunnittelussa ilmenneeseen ongelmaan: on aivan mahdollista, että äskettäin miehensä luota paennut miss Kenton (Stevensin mielessä hän on aina ja ikuisesti neiti), on valmis palaamaan takaisin Darlington Halliin, entiseen taloudenhoitajan toimeensa.

  Matkan aiheuttama uusi ja outo vapaudentunne ja miss Kentonin kirje saavat ikääntyvän hovimestarin muistelemaan Darlington Hallissa viettämäänsä aikaa. Nuo vuodet, joihin mahtui kaksi maailmansotaa ja englantilaisen luokkayhteiskunnan murros, ovat säilyneet hänen mielessään kirkkaina ja kunniakkaina. Kartano toimi maailmansotien välissä poliittisen kerman salaisena kohtauspaikkana ja juuri tuo seikka sai Stevensin tuntemaan asemansa etuoikeutetuksi ja tärkeäksi, saihan hän omalta osaltaan olla vaikuttamassa maailmanhistorian käänteisiin, olkoonkin, että hänen osuudekseen jäi noiden salaisiksi luokiteltujen kokousten moitteeton sujuminen. Asemansa avulla hänellä on mahdollisuus päästä yhdeksi ammattikuntansa 'suurimmista'. Kaikella on kuitenkin hintansa: Stevensin kunniakas unelma hukuttaa alleen muut halut ja intohimot, myös ne orastavat tunteet joita hän muissa olosuhteissa saattaisi tuntea neiti Kentonia kohtaan. Tehokkuus, uskollisuus, järjestelmällisyys, oman tunne-elämän kuolettaminen, asialleen omistautuneiden suurmiesten palveleminen: siinä Stevensin teesit ja uskontunnutus, joita hän ei  halua rikkoa silloinkaan, kun lordi Darlingtonin häpeälliset natsikytkökset paljastuvat ja saattavat tämän julkisen ryöpytyksen kohteeksi.

  On selvää, että lordi Darlingtonin toiminta sotii Stevensin omia moraalikäsityksiä vastaan. Ishiguro viittaa tähän useasti tarinan kuluessa. Kysymys on vakavasta sisäisestä konfliktista, joka kulminoituu vasta vuosia lordin kuoleman jälkeen, tällä kuuden päivän mittaisella matkalla, jolla kaikki aikaisemmat rajat ylittyvät. Hovimestarin viileän kuoren alla tapahtuu jotakin, mutta tuo 'jokin' ei johda sisäiseen vapautumiseen vaan päinvastoin uuteen kriisiin: uskollisesta, kuollutta isäntäänsä idealisoineesta ja häntä hiukan säälineestäkin palvelijasta kuoriutuu herransa kieltävä Juudas Iskariot.

  Moraalin, ihanteiden  ja toisaalta hyvin raadollisen todellisuuden yhteentörmäyttäminen on Pitkän päivän illan ydinmehua. Ihmettelen, kuinka Ishiguro on saanut upotettua päältäpäin viileään, suorastaan luotaantyöntävän lakoniseen päähenkilöönsä näin paljon mielen myrskyä. Stevensiä revitään ja riepotellaan oikeastaan kolmeen suuntaan: yhtäällä on miehen ammatillinen kunnia, joka vaatii häntä sulkemaan silmänsä, mielensä ja sydämensä tapahtuipa ympärillä mitä hyvänsä, toisaalla on hänen sisäinen oikeudentuntonsa ja tunne-elämä, jotka pilkahtavat kertomuksen kuluessa esiin hyvin harvoin, mutta kuitenkin niin, että lukija tietää niiden olevan siellä jossain. Ja kolmantena voimana näen luokkayhteiskunnan muutoksen, sen, joka hitaasti mutta varmasti alkaa rapauttaa myös Stevensin oman ammattikunnan arvostusta ja sitä kautta hänen itsekunnioitustaan.
On miltei piinallista seurata, kuinka tyynenä ja viileänä mies koettaa pysytellä tuon kaiken riepotuksen keskellä. Tuntuu, että mikään tai kukaan ei voi osua häneen, vaikka eihän se niin koskaan mene: tyyni ulkokuori pettää, pinnan alla tapahtuu asioita, jotka lopulta yllättävät hovimestarin itsensäkin.

  Olen lukenut japanilaissyntyiseltä, lapsena vanhempiensa kanssa Englantiin muuttaneelta Kazuo Ishigurolta tätä ennen vain toisen maailmansodan jälkeiseen Nagasakiin sijoittuvan Silmissä siintävät vuoret, joka ei pintavilkaisulla voisi enempää erota englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaavasta Pitkän päivän illasta. Tarinoissa on kuitenkin jotakin samaa: niistä kummastakin löytyy muuttuvan yhteiskunnan ja menneeseen nojaavan yksilön välinen konflikti, aihe on siis mitä suurimmassa määrin yleismaailmallinen.

 Bookerin kirjallisuuspalkinnon voittanut  Pitkän päivän ilta ihastuttaa  tietenkin myös Anthony Hopkinsin ja Emma Thompsonin tähdittämänä elokuvaversiona. Vaikka olen nähnyt leffan ihan äskettäin (olisikohan viimeisin televisioesitys ollut viime keväänä), haluan nähdä sen nyt kirjan luettuani mahdollisimman pian uudelleen. Muistaakseni elokuvan musiikkikin hurmasi minut hienostuneella tyylikyyydellään...

 Pitkän päivän ilta oli kirjana elokuvaakin vaikuttavampi (vaikka leffan käsikirjoitus muistaakseni olikin hyvin uskollinen Ishigurolle). Romaani viehätti minua paitsi tarkalla psykologisella näkemyksellään, myös erittäin hienolla ajankuvallaan. Ishiguro kertoo tarinansa vain ja ainoastaan Stevensin näkökulmasta, mikä on minusta kertakaikkisen upea juttu. Kirja on  kirjoitettu ennen nykyistä 'näkökulmatekniikkabuumia', johon ainakin minä alan jo olla pikkuisen kyllästynyt. Tämän kirjan hienoviritteisen tunnelman tuollainen turha näkökulmien vaihtelu olisi pilannut tyystin.
Seuraavaksi tartun Ishigurolta romaaniin Ole luonani aina. Mikäli 'vanhat merkit' pitävät paikkansa, tuo kirja vie minut johonkin aivan uuteen, mutta tarjoaa samalla hänen aiemmista teoksistaan tuttuja teemoja.

René Magritte: The Pilgrim, 1966

Muualla esimerkiksi näissä blogeissa: Amman lukuhetki Eniten minua kiinnostaa tie, Hurja Hassu lukija Järjellä ja tunteella, Kirjapolkuni, KujerruksiaLumiomena - kirjoja ja haaveilua,  Nenä kirjassa, Sinisen linnan kirjasto,  Systomykoosi, Tarukirja ja Täällä toisen tähden alla.


Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta (The Remains of the Day, 1989)
Tammi 1990, 1 p., 283 s.
Suomentanut Helene Bützow
Kannen maalaus: René Magritte
Antikvariaatista

Kommentit

  1. Voi miten kirjoitat tästä ihanasti! ♥ En ole Pitkän päivän iltaa vielä lukenut, sillä säästelen sitä viimeiseksi Ishigurokseni sitten joskus. Kirjailija on kuitenkin suursuosikkejani, olen lukenut häneltä aiemmin novellikokoelman Yösoittoja, sekä tänä vuonna romaanit Me orvot ja Menneen maailman maalari, joita rakastin (ja joista pitäisi kirjoittaa rästissä olevat postaukset, huoh). Kaikkia lukemiani Ishiguroja tuntuu yhdistävän moni asia, joita arviossasi mainitsit: hieno ajankuvaus, tarkka psykologinen silmä, ja elokuvankin välittämä hienostunut tyylikkyys. Ishiguro on aivan loistava! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, oi kiitos! :) Tuo mainitsemasi Yösoittoja-novellikokoelma löytyy minunkin kirjahyllystäni, senkin vuoro tulee ajallaan...

      Rakastan Ishiguron tapaa kirjoittaa: hän jättää paljon pinnan alle mutta näyttää kätkemästään pieniä heijastuksia lukijan löydettäväksi. Ajankuvaus on tässä romaanissa käsinkosketeltavan upeaa, samoin psykologia... Oih, tällaisten kirjojen parissa valvoo helposti koko yön -minä valvoin aamukolmeen!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Minusta olisi kiva nähdä tämä elokuvana. Tuleva lukuprojektini koskee Murakamia ja jos oikein muistan, kiitos sinun, Kaisa Reetta. Aion muutenkin katsoa ensi vuonna enemmän leffoja!

      Kiitos tästä <3

      Poista
    3. Leena, suosittlen kovasti sinulle tätä leffana, siinä kaiken muun ohella sitä oikeaa englantilaista tyylikkyyttä, josta minä pidän ihan hurjasti!

      Oi, ihanko totta... Ihanaa, jos näin on käynyt! <3 <3 Minä jotenkin NIIN intuoin, että Haruki Murakamista voisi tulla sinun kirjailijasi, yksi niistä monista monista ihanista...

      Kiitos kommentistasi ja ole hyvä :) <3

      Poista
  2. Tämä on ihana kirja! Miten hienosti se kuvaa niitä valtavia myrskyjä näennäisen tyynen pinnan alla. Olen samaa mieltä tuosta näkökulmatekniikasta, se alkaa jo kyllästyttää, kun sitä käytetään niin paljon. "Vanha" tapa kertoa tarina alusta loppuun tuntuu nyt uudelta ja raikkaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tämä on ihana kirja! :) Ihmettelin, kuinka järisyttävän mielenkiintoisen Ishiguro on kirjoittanut vanhenevasta, kylmäluonteista hovimestaristaan - Kaikki on mahdollista, kun on taitoa! :)

      Näkökulmatekniikka kyllä sopii joihinkin teoksiin oikeinkin hyvin, mutta liika on liikaa.Toivon hartaasti, että siitä muodista jo päästäisiin - samoin kuin liiallisesta 'aikahyppelystä'. Jotenkin tuntuu, että tuollainen kikkailu saattaa olla kirjailijalle vain yhdenlainen keino olla työstämättä kirjaansa kunnolla.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Kirjoitat tästä niin kiinnostavasti, että lukulistalle menee! Kirjailija on nimenä tuttu, mutta yhtäkään teosta en ole häneltä vielä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tutustu ihmeessä Ishiguroon tuotantoon, saatat ihastua! Tai katso alkupalaksi vaikka tämän Pitkän päivän illan leffaversio, jos et ole sitä vielä nähnyt, se tuo tämän kirjan tunnelmaa mielestäni oikein hyvin framille!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Osaatpa muuten hienosti kirjoittaa siitä, mistä tässä kirjassa on kysymys. Vaikka olen lukenut kirjan jo kahdesti, en osannut näin hyvin avata lukukokemustani. Kyse on todella upeasta kirjasta ja Stevensin hahmo on hyvin luotu ja kuten kirjoitat, on hyvä, että tarina on kerrottu vain hänen näkökulmastaan.

    Itse löysin Ishiguron Yösoittojen kautta ja olen lukenut häneltä sen ja Pitkän päivän illan lisäksi ainakin Ole luonani aina ja Me orvot. Ole luonani aina on rankasti aiheestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, vaikuttava ja kirja tulee vieläkin mieleeni silloin tällöin, vaikka lukemisesta on useampi vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tämän kirjan kohdalla tunsin erityisen suurta tarvetta porautua kirjan ytimeen, selvittää itselleni Ishiguron sanoma omasta näkökulmastani. Ihanaa, että huomasit tuon! <3

      Yösoittoja-kokoelma houkuttaisi jo kovin, mutta se saa odottaa kevätpuolta, samoin kuin Ole luonani aina...
      Ensimmäinen lukemani Ishiguron kirja (Silmissä siintävät...) vaikutti ja valloitti minut niin, että minusta tuli kertalukemalla Ishiguro-fani! Odotan mielenkiinnolla, minkälaisen kokemuksen saan Ole luonani aina -romaanin parissa... Se on tulossa sitten seuraavaksi.

      Kiitos kommentistasi :)


      Poista
  5. Tämä on niin hieno romaani, yksi koko blogiaikaisista suursuosikeistani. Koskettava ja hienovireinen, vanhan ja uuden maailman kohtaaminen, eräänlainen peribrittiläinen road trip, taitavasti kirjoitettu ja upeasti suomennettukin. Olen muuten samaa mieltä, että nyt niin suosiossa oleva jatkuva näkökulmien vaihteleminen on joskus vähän tylsää.

    Ole luonani aina niin ikään upea romaani, se on yllättävän erilainen kuin tämä, mutta brittiläisessä melankoliassaan siinä on kuitenkin samaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, romaani nousi yhdeksi minunkin suosikeistani! Luulen, että tätä kirjaa voisi lukea useampaankin kertaan erilaisin painotuksin, löytää tästä yhä uusia tarkastelukulmia, vaikka (tai ehkä juuri sen vuoksi että) kirja on kirjoitettu yksinomaan Stevensin näkökulmasta. Juju on siinä että lukijan täytyy löytää ne itse <3

      Tämä on road trip todellakin ja millainen road trip - erilainen, tyylikäs, täynnä vanhaa glamouria! Rakastuin tuohon Fordiin! <3

      Voi, kylläpä tekisi mieli heti tarttua Ole luonani aina-romaaniin, mutta jonossa odottaa muutama kirja...

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Ishiguro on hieno kirjailiija. Olen pitänyt kaikista häneltä lukemistani kirjoista. Viimeksi luin Ole luonani aina. Vaikutuin todella. Me tässä nostamme sinun odotuksiasi kirjan suhteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, Ishiguro on fantastinen kertoja, totta! Ja nyt kun te oikein kehutte Ole luonani aina -romaania niin - kyllä: odotukset ovat huimat!!! :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Oi, olipa ihanaa lukea tämä teoksen syvyyksiä hienosti väreilevä kirjoituksesi! En ole vielä lukenut Ishiguroa, mutta juuri tämä teos odottelee minunkin hyllyssäni - kohtasin kirjan juuri nyt syksyllä kirpputorilla, ja tottakai se tahtoi välttämättä lähteä mukaani... Tämän vuoro tulee siis aikanaan, tuulten mukaan :)

    Ja niin, näkökulmatekniikka toimii toki toisinaan, mutta minustakin on usein erityisen antoisaa lukea yhtä painavaa syvyyttä: keskittymällä "vähään" voi saada mahdollisuuden kertoa paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, oi kiito jälleen ihanasta kommentistasi :)

      Kirpputoreilta löytää joskus hienoja kirja-aarteita! Yhteen aikaan kiertelin niitä säännöllisesti, kun etsiskelin vanhaa Arabiaa, nyt tuo harrastus on jäänyt vähemmälle. Ostan kirjat nykyään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta antikvariaateista, joten samoilla jäljillä, samoilla jäljllä... :) Antikoista ja kirppareilta löytyy pikkurahalla myös ekoja painoksia, joissa on minusta aina jotain erityistä.

      Toiottavasti kirjatuulesi tarttuu jossakin vaiheessa Pitkän päivän iltaan! <3

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Mai, niin huomasin, kun kävin blogissasi! Suurkiitokset Mai, sinä sadeiltani piristäjä! <3

      Otin sinuun jo yhteyttä. :)

      Poista
  9. Kävin aikanaan katsomassa tämän elokuvissa ja ihastuin sen hitaaseen, pidätyväiseen ja pinnanalaisia jännitteitä hienovaraisesti kuvailevaan tyyliin. Luin kirjan vähän myöhemmin, mutta täytyy sanoa, etten muista siitä kovin paljon. Siksi oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi kirjasta. Olet itse hieno kirjoittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, Pitkän päivän illan elokuvaversio on minusta harvinainen leffa siinä mielessä, että siinä on oikeasti tavoitettu kirjan tunnelmaa. Tuo on minusta hyvin harvinaista, useimmiten romaanien 'kääntäminen' kuvalliseen muotoon ei onnistu lainkaan tai korkeintaan hyvin huonosti.

      Kiitokset kommentistasi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!