Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

  Kun vesi loppuu, on lähdettävä.

  Tarina kertoo, että vedellä on ymmärrys, että se kantaa muistissaan kaikkea, mitä maailmassa on tapahtunut, aina ajalta ennen ihmisiä tähän hetkeen, joka piirtää itsensä sen muistiin jo kuluessaan. Vesi tuntee maailman liikkeet ja tietää milloin sitä etsitään ja missä sitä tarvitaan. 

Teemestarit uskovat, että on aikoja, jolloin vesi ei halua tulla löydetyksi, koska se tietää joutuvansa kahleisiin, jotka ovat sen luontoa vastaan. On kuin vesi pakenisi pois omasta tahdostaan, vetäytyisi maan kätköön etsimään uutta uomaa...

  Kauan sitten, kun vesi oli kätkeytynyt ihmisiltä suuren katastrofin jälkeen, teemestarin esi-isät lähtivät kaukaa idästä ja vaelsivat kohti pohjoista, kielletyn alueen porteille saakka. Täällä Kuusamon maisemissa he saattoivat harjoittaa ammattiaan, sillä täältä löytyi kauan kaivattua vettä ja koska ilmasto oli sopivan lauhkea, teepensaatkin menestyivät.
Tuosta maailmaa kohdanneesta, suuria kansainvaelluksia aiheuttaneesta  katastrofista on Teemestarien tarinan alussa kulunut aikaa hyvinkin kymmenen sukupolven verran. Entismaailma on kadonnut, Pohjoisen unionia hallitsee sotilasdiktatuuri, joka valvoo ja hallinnoi pohjolassakin pikku hiljaa niukkenevia vesivarantoja.

  Täällä elää Noria, teemestarin tytär, valmiina vastaanottamaan teemestarin arvonimen, siihen liittyvän voiman ja suuren vastuun. Teeseremonia on kulkenut Norian suvussa  hengityksen lailla, yhdistänyt entismaailman nykyisyyteen, tuonut ihmisille rauhaa ja tasapainoa  niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, yhä vieläkin vaikka seremoniaan osallistuminen on nykyismaailmassa enää vain harvojen etuoikeus.

Teemestariksi vihkimisen myötä Noria liitetään suvun salaisuuteen, veden katkeamattomaan virtaan, ihanaan, raskaaseen, vuosisadat ylittävään salaisuuteen, jota on vanhan teemestarin mukaan varjeltava aina ja poikkeuksetta.

  Mutta salaisuudet kovertavat meitä niin  kuin vesi kovertaa  kiviä.Pinnalla mikään ei liikahda, mutta asiat, joista emme voi puhua kenellekään, hiertävät ja kuluttavat, ja hitaasti elämä kiertyy niiden ympärille, etsii muotonsa niiden mukaan. 

  Teemestarin kirjan dystopia sijoittuu määrittelemättömään tulevaisuuteen, aikaan, jossa  omat kauhuskenaariomme ilmastomuutosten vaikutuksista ovat toteutuneet pahimmalla mahdollisella tavalla. Romaanin kehyskertomus on synkkä, onhan kysymys elämästä ja kuolemasta, ihmisen selviytymistaistelusta sotilasdiktatuurin ja yhä ankarimmiksi käyvien luonnonvoimien ristiaallokossa.  Mutta kaiken tämän vastapainoksi Itäharju tuo maailmaansa myös  valonpilkahduksia; ahdistavuuden alla kulkee ydintarina, joka on täynnä toivoa, pitkästä historiasta ja perinteistä kumpuavaa. Itäranta  peilaa elämän ja kuoleman vuoropuhelua jatkuvassa liikkeessä ja muutoksen tilassa olevaan veteen, joka muuttaa olomuotojaan kuin leikitellen, palatakseen jälleen sinne, mistä kaikki alkoi.

  Kun ajat muuttuvat, Norian on aika luopua kaikesta siitä, mikä on tuonut hänelle turvaa ja opittava seisomaan omilla jaloillaan,  tekemään omat ratkaisunsa, omat virheensä. Tällä tiellä häntä opastaa esi-isien jälkeensä jättämä teemestarien kirja, johon hän itsekin jättää merkkinsä tulevien sukupolvien löydettäväksi

  Emmi Itäranta ammentaa teokseensa voimaa zeniläisyydestä ja itämaisesta teeperinteestä. Aihe on selvästikin lähellä kirjailijattaren omaa sydäntä, sillä hän kuvaa teemestareiden suorittamia seremonioita kauniisti, ikään kuin sisältäpäin.  Kun teeseremonia alkaa, muu maailma menettää merkityksensä, olivatpa ulkoiset olosuhteet millaiset tahansa. Teehetki liittää menneisyyden nykyisyyteen, sen yllä lepää rauha, johon myös lukija niin halutessaan pääsee osalliseksi. Kaikki on tässä hetkessä. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus: ajattomuus, jota vasten ihmisen elämä on vain pieni tähdenlento.

  Vain se mikä muuttuu, voi säilyä.

  Teemestarin kirja on Englannissa asuvan Emmi  Itärannan kirjallinen esikoinen. Hän on tietojeni mukaan kirjoittamassa toista romaaniaan, josta saamme nauttia ehkä piakkoin...

***

Teemestarin kirjaa on luettu myös muun muassa täällä: Anna minun lukea enemmän, Kannesta kanteen, Kirsin kirjanurkka, Kokolailla kirjallisesti ja Ullan luetut kirjat. 

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, 2012, 4. p., 330 s.
Kustantaja: Teos, 2014