11.7.2014

Heleätä heinäkuuta!

  Ajatukseni oli päivitellä blogia koko kesän ajan, mutta sitten tässä päivänä muutamana tajusin tarvitsevani kertakaikkista lomaa tietokoneelta. Palajan blogistaniin elokuun alkupuolella!


Lukeminen tietenkin jatkuu. Kirjoitan loman aikana muutaman kirjajutunkin (ensin käsin ja sitten nopeasti naputellen koneelle) elokuuta odottelemaan.


Blogilomani kirjailijanimiä ovat muun muassa Siri Hustvedt, Kazuo Ishiguro, Emmi Itäranta, Annie Proulx ja Haruki Murakami...

Toivottelen teille kaikille ihanaa, lämmintä heinäkuuta sekä unohtumattomia lukuhetkiä! 
Nähdään elokuun alkupuolella!

9.7.2014

Vartiovuoren helteinen heinäkuu / Vuosi kuvina -haaste


Vartiovuoren kesäkuinen heleys on vaihtunut kypsään vehreyteen.
 Kaupungin siluetti, joka muina vuoden aikoina näkyy selvästi tuolta puiden takaa, on nyt kokonaan piilossa.



Tästä kävelytien varrella otetuissa kuvissa näkyvä kyltti kertoo alueen muinaisesta historiasta: Merenpinta 3000 e.Kr. 5000 vuotta sitten tällä paikalla lainehti siis meri. Nykyään tie kulkee kovin korkealla, Vartiovuoren ympärille levittyvän kaupungin yllä...


Vartiovuoren 'kukkaisympyrän' kevätkesän kukat ovat tehneet tilaa uusille lajeille. Kultahelokki on avautunut ensimmäisenä ja loistaa kilpaa auringon kanssa:



Kesä-elokuussa Vartiovuorella pyörii Turun kesäteatteri.


Tänä kesänä ohjelmassa on Timo Parvelan Ella ja presidentti. Mainio käyntikohde Turussa pistäytyville, varsinkin jos on liikkeellä lasten kanssa!



Siinäpä tuoreimmat Vartiovuoren kuulumiset.
Toivottelen mukavaa ja  l ä m m i n t ä keskiviikkoiltaa!

7.7.2014

Outi Pakkanen: Kiinalainen aamutakki


'Sano minun sanoneen. Tätä kurssia ei ikinä viedä loppuun. 
- Ja sen takia sinä tahallasi sabotoit koko hommaa Katja arveli. - Vai olitko jo etukäteen päättänyt että juttu on iso kupla?
- Ai ne nollat, Hannu nauroi tyytyväisenä. - No joo, tavallaan. - Kai jonkun on vedettävä toiseen äärilaitaan kun kaikki muut silottelevat ja puhuvat ympäripyöreitä. 
Sinäkin, mies lisäsi mielessään muttei sanonut ääneen.'

  Outi Pakkasen varhaisimpiin dekkareihin lukeutuvassa Kiinalaisessa aamutakissa seikkaillaan Helsingin kirjallisuuspiireissä. Tarinan keskiössä on Kirjakerho Kirjanmerkki ja sen johtoryhmä, joka osallistuu Aulangolla järjestettävään, uudentyyppiseen seminaariin pohtimaan, kuinka yrityksen profiili ja sen asiakaskunnan määrä saataisiin nousuun.
Aulangolle saapuu varsin sekalainen seurakunta firman johtoportaaseen kuuluvia ja kirjakerhon ympärillä muuten vain liehuvia ihmisiä. Päällisin puolin kaikki näyttävät tulevan joten kuten toimeen keskenään, mutta pinnan alla kuohuu. Tunteet alkavat pirskahdella pintaan heti ensimmäisessä seminaaritapaamisessa, kun kirjanmerkkiläiset saavat tehtäväkseen arvioida työtovereidensa hyviä ja huonoja puolia 'mahdollisimman rehellisesti ja rakentavassa hengessä'. 

  Suhteellisen mukavista puitteista huolimatta heillä kaikilla tuntuisi olevan tähdellisempääkin tekemistä kuin kuunnella lipevän ja kovin epävarman tuntuisen kouluttajan jorinoita, täytellä tämän typeriä kyselykaavakkeita ja ruotia työkamujen luonteenpiirteitä. Kurssilaisten pinna kiristyy ja hyvässä hengessä aloitettu keskustelu muuttuu yhä agressiivisemmaksi.

  Illalla sentään vaihdetaan vapaalle: firman piikki on auki, tunnelma vapautuu, huoneissa vietetään etkoja ja jatkoja. Ovet paukahtelevat, käytävillä jutellaan ja nauretaan. Ehkä tästäkin viikonlopusta selvitään vielä ehjin nahoin? Aamu paljastaa, että yksi heistä on yön aikana murhattu.

  Rikoskomisario Antti Viitala rientää paikalle johtamaan murhan esitutkintaa. Herra komisario sattuu olemaan Kirjanmerkin kampanjasuunnittelijana työskentelevän Katja Kivimäen entinen rakkaus ja suhdetta on juuri äsken lämmitelty uudelleen, ainakin sen verran, että mies on saanut armon toimia Katjan saföörinä Aulangolle. Vaikka nainen on myös itse epäilyjen listalla, hänestä tulee - epävirallisesti -  Antin uskottu, onhan hän on avustanut miestä samantapaisissa tilanteissa aiemminkin.

  Kiinalainen aamutakki on arkikielellä kirjoitettu viihderomaani. Dekkarista on aistittavissa aitoa kahdeksankymmentäluvun alun tunnelmaa: on turkiksia ja olkatoppauksia, trendikkäitä ravintoloita Helsingin kantakaupungissa, lähikaupasta ostettuja katkarapuja  ja afrokampauskin mainitaan! Romaanin (eräänlainen) kertojahahmo Katja Kivimäki on kahdeksankymmentäluvun moderni nainen, joka ei tarvitse miehiä pelastajikseen, mutta ehtii tarinan kuluessa osoittaa kiinnostusta peräti kahteen kaksilahkeiseen. Tarinassa riittää käänteitä ja henkilöitä, työyhteisö- ja suhdekuvausta, mutta silti minä vähän väsyin tähän kirjaan. Aion kuitenkin vielä tutkia, löytyisikö Pakkasen uudemmasta tuotannosta jotakin joka sytyttäisi minua Kiinalaista aamutakkia enemmän.

  Teos päätyi lukulistalleni, kun keksin Maria Langin Vaarallista nautittavaksi -dekkarista kirjoittaessani haluavani tutustua aiempaa perusteellisemmin suomalaisiin 'dekkarileideihin'. Outi Pakkanen on heistä ensimmäinen, nyt kesällä on luvussa ainakin Vera Valan, Kati Hiekkapellon ja ehkäpä vielä tänä vuonna dekkaridebyyttinsä tehneen Virpi Hämeen-Anttilankin tuotantoa.


Outi Pakkanen: Kiinalainen aamutakki, 1982
Kustantaja: Gummerus 2.p., 224 s.
Teos ilmestyi 1. kerran Weilin & Göösin kustantamana.
Teos on ilmestynyt myös yhteisniteessä Murhan jälkeen mainoskatko. Kolme dekkaria

4.7.2014

Vastaus haasteeseen: 11 asiaa


Sain Ullan Luetut Kirjat -blogin Ullalta 11 asiaa -nimisen haasteen: sydämellinen kiitos haasteesta!
Toivotan tässä samalla Ullalle hyvää nimipäivää!
Haastetun pitää kertoa yksitoista asiaa itsestään ja tämän jälkeen vastata saamiinsa yhteentoista kysymykseen. Haastetta pitäisi myös jakaa eteenpäin yhteentoista blogiin, mutta koska tämä nimenomainen haaste on kiertänyt jo pidemmän aikaa blogistaniassa, teen tällä kertaa niin, että en nimeä tässä ketään erityisesti vaan ojennan haasteen kaikille halukkaille!


 11 faktaa minusta:

1. Rakastan luontoa, varsinkin metsiä.

2. Viihdyn toisaalta myös kaupungissa, jos vain läheltä löytyy puistoja tai muuta vehreyttä.

3. Tykkään sienestää ja marjastaa. Pian alkaa ensi talven marjavarastojen kerääminen. Ilahduttavan paljon näyttäisi olevan ainakin puolukkaa tulossa... Pölyttäjät vain eivät päässeet kunnolla töihinsä, mutta toivotaan parasta!

(Tässä kuvassa näkyvät hyvin myös viimetalven aiheuttamat mustikkavauriot! Puolukankukkien seassa törröttää pystyyn kuivuneita mustikanvarpuja.)

4.  Rakastan kahvia, aamu ilman kunnollista (vahvaa) kahvia on yhtä tuskaa.  Nykyään olen yrittänyt opetella juomaan vettä ihan ensimmäisenä aamujuomana, mutta kahvinkeitin se vain vetää puoleensa...

5. En tulisi toimeen ilman painettua sanomalehteä! Aamukahvini ei maistu, jos juon sen nettilehden seurassa, vaikka muutoin seuraan niitäkin.

6. En ole vielä edes tutustunut e-kirjoihin enkä lukulaitteisiin vaikka tiedän, että jossakin vaiheessa ne tulevat olemaan luonnollinen osa arkeani.


7. Olin lapsena pikkuista sivukirjastoamme luotsaavan tädin lemmikki. Kävin kirjastossa joka päivä, parhaimpana kaksi, ja hän jos kuka tiesi, minkälaisista kirjoista pidin. Yhdessä etsimme lukemista ja joskus hän ojensi uutuudet suoraan minulle. Sellaisina hetkinä tunsin olevani todella etuoikeutettu! En enää muista Vantaankosken sivukirjastoa 1970-luvulla hoitaneen henkilön nimeä, mutta jos joku hänet tietää ja tuntee, niin paljon terveisiä, jos vain vielä mahdollista...! :) Tällaisia vähän hassuja mutta tärkeitä asioita jää lapsuudesta mieleen...

8. Huomaan, että kirjastossakäyntini ovat nykyisin aika vähissä. Useimmiten ostan luettavani, yleensä pokkaripainoksena tai alennusmyynneistä. Antikoissa käyn säännöllisesti. Viimeisin antikvariaattiostokseni oli Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta.  Antikvariaatteja löytyy nykyään netistäkin, tarjonta on runsasta ja laadukasta!

9.  Antikkavierailuillani olen (enemmän ja vähemmän aktiivisesti) etsinyt lapsuuteni ehkä tärkeintä  kirjaa, vaikka en edes tiedä, haluaisinko sen löytää. Itse asiassa en tiedä edes kirjan nimeä, mikä tekee sen löytymisestä (onneksi) entistä vaikeampaa. Kyse on ensimmäisestä satukirjasta, josta minulla on selviä muistoja... Tarina kertoi pienestä tytöstä ja valkoisesta pöllöstä, joka lenteli tuntureilla etsien ihmeellistä, parantavaa taikayrttiä. Ehkä on hyvä, että muisto säilyy sellaisenaan...


10. Haluaisin tutustua maailmankirjallisuuteen laajasti. Jostakin syystä sitä useimmiten tulee vain tartuttua tutuista kulttuureista kertoviin teoksiin.

11. Tarkoitukseni onkin aloittaa ainakin 'Euroopan valloitus'. Ensimmäisenä uutena kohteena tuli eteen Albania: luen juuri Anilda Ibrahimin Punaista morsianta, joka valloitti minut kertaheitolla! Kirja on valloittava sekoitus pursuavaa elämäniloa ja realismia. 
 
Sitten Ullan kysymyksiin:

1.  Minkä kirjan luet kesällä?
Voi, näitä on paljon... mutta jos kysyit, onko minulla jotakin erityistä kirjaa, johon palaan aina kesäisin,  vastaukseni on, että ei enää nykyisin. Lapsena muistan palanneeni johonkin kirjaan yhä uudelleen ja uudelleen. Yksi kestosuosikeistani oli Narnia-sarja.
 
2.  Mikä on sinun pohjoisin paikkakuntasi Suomessa, jossa olet käynyt kesällä?
Ustjoki ja Pohjois-Lappi muutoinkin, myös Käsivarren Lappi.
 
3.  Mitä eväitä varaisit kirjamaratoniin? (lukisit vuorokauden yhteen menoon)
  Oh, en ole ajatellutkaan. Lukumaratonit eivät sovi minulle ollenkaan, ihailen kyllä heitä, jotka sellaisiin osallistuvat... Kahvia kahvia ainakin! :)

4.  Mikä on kesäruokasi?
Tämä on ehdoton: Uudet perunat, johon valmistetaan kastike kuohukermasta, voista, suolasta, uudesta sipulista ja tillistä. Kastike kaadetaan höyryävien perunoiden joukkoon, minkä jälkeen herkku nautitaan viipymättä... Lisukkeeksi hyvää silliä ja salaattia!

5.  Minkälaisin kukkakimpun laitat juhannuspöytään?
Luonnonkukkakimpun puutarhasta löytyneillä kaunokaisilla höystettynä.


6.  Kuuluuko sieniretki syksyysi? Jos kuuluu, niin mitä keräät mieluiten?
Ooh, nyt päästiin yhteen lempiaiheeseeni! Sienestys on yksi lempipuuhistani syksyisin. Vaikka olen käynyt opintoihini kuuluneet sienikurssit, en tunne olevani hyvä sienituntija. Siksi poimin mukaani vain muutamia lajeja. Ehdottomina suosikkeina tietenkin kantarellit, suppilovahverot, mustat torvisienet ja tatit. 'Suolasieniäkin' kerään, etenkin erilaisia rouskuja. Sieni-innostukseni olen perinyt äidiltäni.

7.  Kissa vai koira vai ei mitään?
Mieluiten kissa JA koira

8.  Milloin luet?
Enimmäkseen iltaisin ja aamuisin.


9.  Miten aktiivinen olet somessa ja missä niissä olet mukana?
Some-harrastukseni keskittyy pääasiallisesti blogistaniaan. 
 
10. Oletko facebookissa?
Minulla ei ole (ainakaan vielä) henkilökohtaista facebook-tiliä enkä ole vienyt tätä blogiakaan faceen.
 
11. Missä olet hyvä?
Innostumisessa ja uudelleen aloittamisessa! 

¤¤¤
Kiitos haasteesta ja mukavista kysymyksistä Ulla!  


p.s.: bloggerin fonttikoko heittelee jostakin kumman syystä aivan holtittomasti...