Kohtaamisia kirjassa -haaste

  Tällä viikolla vietetään lukukeskuksen valtakunnallista lukuviikkoa! Opuscolo-kirjasta kirjaan -blogin Valkoinen Kirahvi järjesti viikon kunniaksi kohtaamishaasteen, jonka minulle ovat tällä viikolla ojentaneet sekä itse Valkoinen kirahvi että Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna. Sydämellinen kiitos teille molemmille! 

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

- Kerro kirjasta, joka on ollut sinulle tärkeä kohtaaminen. Ehkä kyseessä on kirja, jonka henkilöt ovat puhutelleet sinua lukijana tai jonka tapahtumat ovat saaneet sinut kulkemaan jonkin tärkeän matkan.

- Kirjoita Kohtaamisesta teksti blogiisi.

- Mainitse haasteen alkuperä tekstissäsi.

- Haasta mukaan 3-5 bloggaajaa, joiden kohtaamistarinan haluaisit kuulla.

Haluan ojentaa  tämän haasteen eteenpäin heille:

Annalle P.S. Rakastan kirjoja -blogiin

Elinalle Luettua elämää -blogiin 

Jokkelle Jokken kirjanurkka -blogiin

Ompulle Reader, why did I marry him? -blogiin

Paulalle Kirjan pauloissa -blogiin.

Ja kaikki blogissa pistäytyjät, haaste on vapaasti tartuttavissa, olkaapa hyvä! 

Yksi mieleenpainuvimmista kirjallisista kohtaamistani tapahtui lapsuudessani erään suuren, lempeän ja viisaan eläimen kanssa...


  Sattuipa kerran niin, että olimme perheen kanssa kesämatkalla kohti Nordkappia. Lapin kesä oli kylmä ja sateinen, aurinkoa näkyi harvoin, mutta ilmestyessään se teki matkalaisiin melkein hurmioituneen vaikutuksen. Jostain syystä pysähdyimme kokonaiseksi viikoksi Suomen ja Norjan väliselle rajavyöhykkeelle 'ei kenenkään maalle' ja siitä alkoi seikkailu, joka ei koskaan unohdu. En tiedä saisiko tuolle kapealle nimettömälle maalle edes leiriytyä mutta me teimme niin. Miten kiitollinen olenkaan vanhemmilleni juuri näistä lomista, joita vietettiin ilman sen kummempaa ohjelmointia...

  Ympärillä oli aava tundra kitukasvuisine tunturikoivikkoineen ja varvikkoineen, oli kylmää, valoisaa, avaraa, oli aikaa tutkia ympäristöä, kasveja, eläimiäkin, joita joskus pilkahteli näkyviin varvikon keskeltä. Pieni ketunpoikanen melkein ystävystyi kanssamme... Maastosta löytyi myös viime sodan aikaisia esineitä: kenkiä, sotilaan kypärä, sammalen ja jäkälän alle peittynyt ruosteinen kamina, joka puhdistettiin ja otettiin käyttöön. Kaminalla paistettiin Norjan puolelta valoisina kesäöinä pyydettyä kalaa ja lämmitettiin vettä astioiden ja vaatteiden pesua varten. Kuinka ihana tuon ruostuneen kaminan lämpö olikaan, kun ensin oli pessyt itsensä tunturipuron jäisellä vedellä ja kipittänyt mahdollisimman nopeasti takaisin tulen ääreen! Tuo viikko keskellä asumatonta tundraa kaukana kaikista mukavuuksista on jäänyt mieleen yhtenä mieleenpainuvimmista lapsuuden monista matkoista...

  Minulla oli tuolla matkalla mukana tietenkin paljon kirjoja, niiden joukossa pari kolme C.S. Lewisin Narniasarjan kirjaa, joiden tarinat saivat juuri tässä ympäristössä luettuina aivan erityisen merkityksen.


 Muistan kun istuin kannonnokassa kirkasvetisen lammen rannalla hyttysverkkoon kääriytyneenä ja luin Taikurin sisarenpoikaa, jonka päähenkilöt joutuvat aivan yhtäkkiä keskelle satumaista seikkailua, maailmaan, joka ei ole vielä edes syntynyt. Täällä keskellä ei mitään, Aslan ilmestyy ihmislapsille ensimmäistä kertaa..

'Vihdoinkin pimeydessä tapahtui jotakin. Oli alkanut kuulua laulua. Sen matalimmat äänet olivat niin syviä kuin olisivat olleet itsensä maan ääniä. Sanoja ei ollut. Ääneen yhtyi äkkiä toisia ääniä -- viileitä, heliseviä hopeaääniä. Ja pimeys heidän yläpuolellaan aivan yhtäkkiä leimahti täyteen tähtiä.
Itäinen taivas muuttui vaaleasta vaaleanpunaiseksi ja punervasta kultaiseksi. Ääni kohosi kohoamistaan kunnes ilma väreili sitä. Ja juuri kun se kaikui uljaampana ja loisteliaampana kuin koskaan ennen, aurinko nousi. Kun sen säteet sattuivat maahan, matkustajat näkivät ensi kertaa, minkälaisessa paikassa he olivat. Se oli laakso, jonka poikki kiemurteli vuolas virta, joka kiemurteli itään päin ja aurinkoa kohti.Etelässä oli vuoria, pohjoisessa matalampia kukkuloita. Mutta laaksossa oli pelkkää maata, kiveä ja vettä (tässä kohdassa nostin katseeni kirjasta: miten samanlainen näkymä ympärilleni levittäytyi!) ei ainoatakaan puuta, pensasta... Maassa oli useita eri värejä ja värit olivat kaikki raikkaita, lämpimiä ja eloisia (voih, rakastan värejä!) Sitten ilmestyi itse laulaja, ja silloin kaikki muu unohtui.

Se oli leijona. Suunnattoman suurena, tuuheaturkkisena ja vaaleana se seisoi katsellen nousevaa aurinkoa.'

Tässä vaiheessa myös tuossa autiossa maisemassa  kannonnokassa istuva pieni lukija tunsi kohtaavansa tuon leijonan, jonka jo tiesi maailman ihanimmaksi, lempeimmäksi ja oikeudenmukaisimmaksi olennoksi! Aslan, joka tässä kirjassa herättää Narnian eloon, luo kokonaisen maailman tuolla ihmeellisellä, sanattomalla laulullaan. Aurinko, tähdet, puut, pensaat, kukkaset, eläimet syntyvät...

'... ja hänen kulkiessaan ja laulaessaan laakso alkoi viheriöidä. Ruoho levisi leijonasta kuin lampi. Se virtasi pienten kukkuloiden rinteitä pitkin laineina. Vähän ajan kuluttua se saavutti kaukaisten vuorten alimmat rinteet, ja uusi maailma kävi hetki hetkeltä pehmeämmäksi. Nyt saattoi kuulla vienon tulen suhinan ruohikossa. Korkeimmille kukkuloille levisi kanerva tummampana mattona... ' 
Näin tämän kaiken tapahtuvan kuin siinä omien silmieni edessä... 

 Aslan sai minut, eläinrakkaan lapsen, rakastamaan luontoa ja luontokappaleita jos mahdollista vielä tulisemmin, syvemmin kuin rakastin ennen Narniaa. Seuratessani Aslanin tietä Narniakirjasta toiseen tulin koko lapsenmieleni syvyydellä tietoiseksi myös tämän oman maailmamme kauneudesta ja herkkyydestä. Pieni, sisäinen luonnonsuojelijani heräsi juuri näihin samoihin aikoihin. Uskon, että Aslanilla oli roolinsa siinäkin prosessissa...

 Palasin Narniaan vuosi sitten talvella: hankin kirjojen yhteisniteen ja luin saagan uudelleen parin kolmen kylmän talvikuukauden aikana. Huomasin, että Narnian ja etenkin ihanan Aslanin lumo on säilynyt muuttumattomana. Nyt aikuisena näen paremmin myös tarinoiden uskonnollisen allegorian, mutta ennen kaikkea: tapasin uudestaan sen suurisydämisen, voimakkaan Aslanin, johon jo pikkutyttönä rakastuin. 




Kommentit

  1. Voi ei, ihana kirjoitus! ♥ Luin vasta aikuisempana koko Narnia-sarjan (muistan tosin hämärästi pidelleeni lapsena käsissäni ainakin yhtä sarjan kirjoista), ja se lumosi minut täysin. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikeistani, jonka itse asiassa haluaisin nyt lukea uudestaan, sen verran innostuneeksi postauksesi sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Suvi kommentista! Mukavaa että löysit blogiini :)

      narniasarja oli yksi lapsuuteni ehdottomista suosikeista. Pikkuisen minua jännitti se, kuinka tarina minuun vaikuttaa nyt, kun luin sen niin monen vuoden kuluttua uudestaan, aikuisen silmin ja mielin. Mutta taika löytyi sieltä yhä! <3

      Poista
  2. Hieno kirjoitus, otan haasteen vastaan. Narniat olen itsekin pienenä lukenut paitsi viimeisen osan, jonka luin myöhemmin. Hieno haaste.

    Pitää pohtia joku tärkeä kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiva, että otat haasteen vastaan! Mielenkiinnolla odotan postaustasi! :)

      Poista
  3. Tunnelmallinen, hieno kirjoitus. Ja kuinka ollakaan, olemme juuri lukemassa Velhoa ja leijonaa lastenin kanssa. Kuin kirjan ensimmäisen kerran lapsena, sitten uudelleen nuorena aikuisena, kaksi vuotta sitten eskarilaiselleni ja nyt taas... Se kestää näköjään vaikka kuinka monta lukukertaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, nyt kun selailin kirjan yhteisnidettä tätä tekstiä varten, oli hyvin lähellä, että en aloittanut lukemista taas uudelleen... Tarina kestää uudet lukukerrat aina vain. Ihanaa, että sielläkin pienet tykkäävät <3 Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Kylläpä oli hieno kuvaus. Voin ihan nähdä sinut luonnon keskellä lukemassa Narniaa ja tuntea sen kamiinan lämmön.

    Kiitos haasteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ole hyvä! Mukava että otit haasteen vastaan ja vastannutkin näemmä jo.. Tulen käväisemään pikapuoliin blogiisi! :)


      Poista
  5. Ihana Narnia! Yksi lempikirjoistani. Kohtaamisesi kirjan kanssa on ollut huikea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, niin kuin sanot: ihana Narnia! <3 Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Ihana kirjoitus, kiitos! ♡
    Narnia on minulla kirjallisena edelleen korkkaamatta, mutta elokuvia on kyllä tullut lasten kanssa katsottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, Narnia olisi ihana kirjasarja luettavaksi yhdessä lasten kanssa, kuten esimerkiksi Katja tuolla edellä todistaa! Suosittelen syömmestäin! <3 Kiitoksia sinulle kommentista :)

      Poista
  7. Koskettava kirjoitus. Minäkin ihastuin Narnioihin, ostin koko sarjan Englannista opiskeluaikoina ja ne ovat vielä hyllyssäni odottamassa uusintalukua.

    Kiitos haasteesta, vastaan siihen mielelläni, mutten ehkä ehdi vielä tämän lukuviikon aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, oi, alkukielellä luettuna Narniasta saa varmasti irti jotakin vielä enemmän!
      Ole hyvä! Vastaamisella ei ole kiire, minullakin on ollut muun muassa muumikirja -haaste jo ties kuinka kauan. Nämä tehdään sen mukaan, kun aika antaa myöten... Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  8. Ihana, lumottu kohtaaminen. Uskon että rakakus luontoon ja eläimiin on tai sitä ei ole. Mutta se voi myös syntyä lapsena jostain tapahtumasta, vaikka kirjallisesta kohtaamisesta. Olen huomannut, että kun ihmien on tullut aikuiseksi, hän on jo kuin 'kaavassa' eli sen jälkeen hän joko arvostaa luontoa ja eläimiä tai ei sitä tee. Oma perhe ja muu kasvuympäristö on tässä myös tärkeässä roolissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, näin on, kuten sanot. Voi olla, että luontorakkauden siemen on meihin kaikkiin kylvetty, se tarvitsee kasvaakseen hoitoa ja virikettä... Kirjallisuuskin noita kumpaakin voi antaa. Olen ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni siitä, että heillä oli kyky hoitaa tuota pientä itua lapsissaan. Ei mitenkään alleviivaten vaan viemällä meitä metsään, aina kun mahdollisuus oli. Toki oma varhaislapsuuteni ympäristökin jo vaikutti, mutta sen jälkeen, muutettuamme pois 'metsän keskeltä', nämä retket tulivat entistä tärkeämmiksi.
      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  9. Olipa kiehtova lapsuusmuisto! Varmasti tuolla lomaviikolla tuollaisessa ympäristössä tuollaisen kirjan äärellä oli kehitykseesi syvä ja merkityksellinen vaikutus!

    Narniasta minullakin aika vaikuttava muisto. Serkkuani, ainutta lasta, hemmoteltiin leluilla ja kirjoilla. Kerran sitten aloimme lukea hänen saamaansa uutta kirjaa ja se sai meidät valtaansa ja aivan haltioitumaan. Vierailin joka päivä serkulla, jotta sain lukea tuota jännittävän kiehtovaa kirjaa. Sitten kirja vain käsittämättömästi yks´ kas´ katosi kokonaan. Tunsin sen katoamisesta suoranaista masennusta ja tyhjyyttä. Vuosia minua vaivasi tuo menetys ja harmistus, kun en ollut lapsena kirjan nimeä edes mieleeni painanut. Ainoana selkeänä johtolankana kaappi, jonka takaseinästä avautui ovi Narniaan sekä rohkea ja viisas leijona. Vasta yli kymmenen vuotta sitten tajusin mistä kirjasta todella olikin kysymys, ihanaa! Näin jälkikäteen uskon serkun äidillä olleen kirjan katoamisessa ratkaiseva rooli. Jotkut suhtautuvat Narnia- kirjaan varauksella mahdollisen uskonnollisuuden tai sen esittämien symbolisten aiheiden vuoksi. Tästä varmaan tätikin oli säikähtänyt ja ajatellut toimivansa ”lasten parhaaksi”.
    Uusiksi otan vielä minäkin koko Narnia-sarjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, oli ihanaa, kun kerroit tuon oman Narniamuistosi, kiitos siitä! :) voin vain kuvitella, miltä sinusta on tuntunut, kun vihdoin olet muistanut ja tehnyt johtopäätöksiä, mikä muistojesi tärkeä kirja olikaan nimeltään! Oletko lukenut tuon kirjan sen jälkeen uudestaan? Kaappitarina taisi olla kirjassa 'Velho ja leijona', ellen väärin muista...

      Olen varma siitä, että lapsuudessa (ja myöhemminkin) lukemamme vaikuttaa persoonaamme samalla tavoin kuin kaikki muukin kokemamme. Voi kun lukuharrastus jatkuisi tulevina aikoinakin: kylmät väreet käyvät selkäpiissä kun tietää kirja-alan näivettyvän vuosi vuodelta yhä ahtaammalle, lukijoita on entistä vähemmän joka sukupolvessa. Toivotaan, että kirjallisuus ja hyvät tarinat, olivatpa ne missä muodossa tahansa, pitäisivät pintansa kertakäyttöisiltä tuntuvien ajanvietemuotojen kurimuksessa. Kiitos sinulle kommentistasi :)

      Poista
  10. Ihana juttu! Minä löysin Narnian vasta opiskeluaikana ja lankesin täysin sen pauloihin. Se on niitä sarjoja, jotka olen lukenut uudestaan vielä myöhemmin aikuisena. Vaikka tiedän kirjailijan uskonnollisen taustan, ajattelin lukiessani, että kaikki me kuitenkin sisimmässämme toivomme, että Aslan olisi olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, monet ovat langenneet Narniaan aikuisena. Se jos mikä kertoo tämän tarinan taiasta! :)
      Niin, jotakin hyvin messiaanista ja jumalaista Aslanissa on, allegoria on ilmeinen. Ehkäpä meissä kaikissa asuu pieni Aslan, kukapa tietää ;)
      Kiitos sinulle kommentistasi :)

      Poista
  11. Lumoavan kaunis teksti, tätä luki kuin parasta romaania. Näin mielessäni kuvaamasi maisemat ja nuoren tytön lukemassa Narniaa täysin lukemastaan haltioituneena. Ihana! <3

    Narnian maailma onkin uskomattoman upea. Itse löysin sen vasta kolmekymppisenä, sillä olen lapsuudessani ja nuoruudessani ollut hyvinkin allerginen fantasialle. Kolmekymppisenä uskaltauduin kokeilemaan ja aloitin fantasian lukijan "urani" juuri Narnia-sarjalla. C.S. Lewis johdatti minut kädestä pitäen aivan uudenlaiseen maailmaan ja rakastuin kertaheitolla - nykyisin fantasia on yksi suosikkigenreistäni (jota kuitenkin luen ihan liian harvoin!). Sinun upean tekstisi (sekä Luettua elämää -blogin Elinan taannoisen hienon Narnia-postauksen) myötä minulle on noussut kova hinku palata taas Narniaan. <3

    Kiitos haasteesta! <3 Laitan sen mietintämyssyyn hautumaan ja palaan asiaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Narnia vei minutkin heti! mutta toisin kuin sinulla, minulla tämä sarja on niitä ainoita fantasiakirjoja, joita olen lukenut. Linnunradan käsikirja taitaa olla toinen....Sormusten tarinoitakaan en ole lukenut!

      Mukavaa, että otit haasteen vastaan ja kiitos kommentistasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!