Shikibu Murasaki: Genjin Tarina 1

Kirsikankukkajuhla


Shikibu Murasaki: Genjin tarina 1 Kirsikankukkajuhla, 303 s.
Japaninkielinen alkuteos: 源氏物語, Genji monogatari
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1980
Suomentanut Martti Turunen (Marutei Tsurunen)
Runot suomentanut Kai Nieminen

  ' 'Sinisen  meren laineet ' oli koko ohjelman kohokohta; syksyn väriloistoon verhoutuneiden vaahterain alla tanssiessaan Genji sai kaikkien varauksettoman ihailun osakseen, katselijat joutuivat suorastaan pelonsekaisen kunnioituksen valtaan. Tanssin aikana oli Genjin tukkaan sidottu vaahteranlehvä karistanut värikkäät lehtensä maahan ja koska se ei enää sellaisenaan sopinut yhteen hänen kasvojensa kauneuden kanssa, taittoi eräs palatsin vasemman sivustan hovikaartin kenraali keisarillisen aition edestä useita krysanteemin kukkia ja työnsi ne Genjin tukkaan...--  Auringonlaskun aikoihin ripotti pieni sadepilvi vettä juuri sen verran että saattoi kuvitella taivaidenkin ratkenneen kyyneliin. -- ... ja kaikki olivat jo vakuuttuneita että hän kuului johonkin täydellisempään maailmaan. Jopa sivistymättömät alemman asteen palvelijat, etäältä puiden ja kivien lomitse tanssia kurkistelevat rahvaan miehet, ja ylipäätään kaikki, jotka vähänkin käsittivät tällaisia asioita, joutuivat Genjin nähdessään kyynelten valtaan'.

  Tämä pitkähkö lainaus Kirsikankukkajuhlasta kertoo hyvin, minkälaiseen sankariin törmäsin tutustuessani tuhat vuotta sitten kirjoitettuun Genjin tarinaan. Heian-kauden Kiotossa, keisarillisessa hovissa elävä Genji on ylimaallisen kaunis, sivistynyt, upea, sulavakäytöksinen,  sanalla sanoen täydellinen nuori mies. Hänellä on kuitenkin yksi puute, jota mikään hänen taivaallisesta olemuksestaan ei voi korvata: poika on syntynyt keisarin ja hänen epävirallisen jalkavaimonsa suhteesta, eikä näin ollen koskaan voi nousta kruununperilliseksi. Pojan äidin kuoltua keisari ottaa Genjin erityissuojelukseensa ja pitää tätä rakkaampana lapsenaan, yli kruununperijänkin. Keisari rakastuu pojan äitiä muistuttavaan prinsessa Fujitsuboon, josta ajanoloon tulee pienen Genjin läheinen ystävä.

  Genjin varttuessa hänen kiintymyksensä Fujitsuboon kasvaa rakkaudeksi. Tietäen suhteen mahdottomuuden, Genji alkaa etsiä itselleen täydellistä naista, ohjenuoranaan hovissa itseään kokeneempien miesten kanssa käydyt keskustelut, joissa eri naistyyppien edustajia arvioidaan yksityiskohtia kaihtamatta, aiheeseen sopivien, omakohtaisten ja tietenkin hyvin, hyvin opettavaisten tarinoiden kera.


  Koska Genji on olemukseltaan niin kaunis ja muutoinkin erinomainen, hänen ei ole vaikea tutustua vastakkaiseen sukupuoleen: hän uppoutuu naisseikkailuihin koko nuoruutensa tarmolla, rikkoo tiukkoja ettikettisääntöjä mennen tullen ja tapailee samaan aikaan niin monia naisia, että lopulta hänen pasmansa sekoavat ja hänen inhimillinen puolensa heikkouksineen tulee ensi kertaa esiin. Aina rakkausseikkailut eivät pääty hyvin ja usea hänen rakastajattaristaan kokee traagisen kohtalon. Kirsikankukkajuhlan kansitekstissä naisseikkailujen kerrotaan kumpuavan pääasiassa lohduttomasta rakkaudesta prinsessa Fujitsuboa kohtaan. Minä ajattelin kirjaa lukiessani kuitenkin niin, että tuskinpa nuorukainen erityisen traagista lähtökohtaa seikkailuilleen  tarvitsee: onhan hän häikäisevän komea, miehuutensa kynnyksellä oleva keisarin suojatti, jonka yrtintuoksuisen viitan liepeisiin  melkeinpä nainen kuin nainen lankeaa, iästä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kukapa nuori mies kieltäytyisi seikkailuista?




   Kirsikankukkajuhla koostuu pitkälti näistä Genjin enemmän ja vähemmän onnistuneista rakkausseikkailuista, mutta niiden ohella romaani avaa ikkunoita muinaisen Japanin monimutkaiseen tapakulttuuriin. Naisten ja miesten seurustelu oli tuolloin ankarasti säänneltyä, kahdenkeskiset keskustelut käytiin usein runomuodossa ja niin, että nainen oli useimmiten vetäytynyt verhojen tai kaihtimen suojaan. Runokeskustelua käytiin myös kirjeitse: paperin laatu, väri, musteen paksuus, kirjoitusasu ja runon soljuvuus kertoivat paitsi kirjeen lähettäjän sivistystasosta, myös hänen tunteistaan runon saajaa kohtaan.
Runokeskustelut saattoivat sujua esimerkiksi tähän tapaan:

 'Nykyaikainen viisisävelinen musiikki ei ollut hullumpaa kuultavaa kirkkaassa kuutamossa. Innoissaan mies vetäytyi kaihtimien viereen ja kuiskasi: ‘Syyslehtien peittämä puutarha vaikuttaa koskemattomalta, nähtävästi kukaan ei ole ehtinyt ennen minua.’ Toteamus kuulosti kyyniseltä. Mies taittoi krysanteemin oksan ja ojensi sen verhojen taakse.
‘Kotonsoitto, kuu - mykistävän kaunista
Maja sellainen, joka houkuttelee poikkeamaan asiattakin.

Saanhan uskoa, että tuhlasit sulosäveliä juuri minulle?’ Miehellä tuntui olevan varaa kujeiluunkin. Naisen vastaus oli yhtä lailla kiusoitteleva: 

'Syysmyrskyn pauhuun sekoittuu huilun ääni. Ei asetu myrsky lehtiin, ei huilu kotoni ääreen, vaikka pyytäisin.’




    Genjin tarina on yksi maailman ensimmäisistä romaaneista. Sen kirjoittaja Shikibu Murasaki, sivistynyt kiotolainen hovinainen, toimi muun muassa keisarinnan kamarirouvana ja opetteli jo varhain kirjoittamaan runoja ja soittamaan kotoa, mutta teki myös jotakin sellaista, mitä tuona aikana pidettiin naisille sopimattomana, melkein kiellettynä: hän opetteli lukemaan kiinalaisia klassikoita. 
Murasaki  kirjoitti tarinansa alun perin omaksi ja muiden hovinaisten iloksi, mutta kuten kaikille hyville tarinoille käy, tekstit levisivät aikaa myöten kaukana maakunnissa asuvien vallasnaisten lukemistoksi ja myös itsensä keisarin käsiin. 

  Genjin tarinan alkuperäiset käsikirjoitukset ovat kadonneet, romaanin ensimmäiset luotettavat kopiot ovat peräisin 1200-luvulta. Tarina koostuu yhteensä 54 luvusta, joista on suomennettu vain noin kolmannes yhteensä neljänä niteenä. 
Tarinalle on vuosisatojen kuluessa annettu hyvin monenlaisia tulkintoja. Minä itse näen Murasakin teksteissä kätkettyä ironiaa Heian-aikakaudella eläneitä ylhäisömiehiä ja heidän hiukan sovinistisia elkeitään kohtaan. Saattaa toki olla, että katson asiaa oman aikani näkökulmasta, mutta kovasti minua kiinnostaa, miten Genjin hahmo kehittyy tarinan edetessä; kasvaako keisarin kultapojasta koskaan kunnon miestä ;)
 
  Ensimmäisessä kuvassa kirjan takaa kurkistava nainen on yksityiskohta kiotolaisesta fajanssiveistoksesta (kirjasta W.B.Forman: Kaukomaiden taidetta, 1959).

Kommentit

  1. Ooh! Ensinnäkin upeat kuvat taas kerran - ja hieno kirjoitus kirjasta, josta en ole koskaan kuullutkaan. <3

    Jostain syystä en ole kovinkaan kiinnostunut muusta Aasiasta, en matkailun tai edes kaunokirjallisuuden suhteen, mutta Japania rakastan. Olen käynyt siellä kerran ja menettänyt maalle sydämeni, ja haaveilen tekeväni seuraavan Japanin-matkani juuri kirsikankukkien aikaan. Japanilainen tapakulttuuri ja taide ovat loputtoman kiehtovia, ja nyt kyllä todellakin herätit sekä kiinnostuksen tätä kirjaa kohtaan että sadan asteen matkakuumeen. :)

    Ihana teksti taas kerran, kiitos! <3

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjaesittely, painan mieleen, jospa jossain vaiheessa tartun tähänkin teokseen.
    Nyt nautin "Pikkuseikoista":)

    Iloista joulukuun alkua.<3

    VastaaPoista
  3. Et varmasti voi muistaa, kuinka tämä Genjin tarina muotoutui erääseen koruuni 'joitakin aikoja' sitten http://magsinhelmet.blogspot.fi/2010/08/kaislakattoisessa-majassa-tanaankin.html

    -Melkein huumaannuin kirjan kuvauksista, luin sitä hitaasti ja sanoja makustellen. Harmi kyllä, kirjani on joutunut kadoksiin, olisin halunnut lukea sitä nyt uudelleen!
    Ehkä löydän kirjastosta... lista on jo niin pitkä :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Sara :) Minäkin löysin tämän muinaisen kirjailijattaren vasta äskettäin. Japani kiinnostaa minuakin kovasti, toivon vielä joskus pääseväni sinne matkustamaan...


    Sirpa, kiitos :) Pikkuseikkoja oli ihana kirja, kiva, että tykkäät :)


    Mags, kiitos :) Genjin tarinasta voisi ammentaa inspiraatiota loputtomiin! Teksti on hyvin kansanomaisesti kerrottu ja ehkä siksikin se viehätti minua kovin. Kuvaukset Sen kuvaukset japanilaisesta elosta ja kulttuurista ovat todella viehättäviä<3

    VastaaPoista
  5. Kiitos hienosta esittelystä! Mielenkiintoista lukea myös taustaa ja oppia samalla uutta.

    VastaaPoista
  6. Houkutteleva kuvaus kirjasta, kiinnostus heräsi. Pidän kovasti vanhasta japanilaisesta ja kiinalaisesta kulttuurista kertovista kirjoista. Ja tietysti elokuvista. En tiedä, olisiko nykyaika pettymys, jos sattuisi ääsemään Japaniin oikeasti.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Akvis :) minullekin tämä kirja oli aivan uusi löytö, hyvin mielenkiintoinen sellainen :)

    Katriina, totta tuo, että kulttuurishokki saattaisi olla aikamoinen, jos matkustaisi Japaniin. Uskoisin kuitenkin, että kulttuurin yfdin on säilynyt. Japani on mielenkiintoinen maa siinä mielessä, että sen kulttuuri sulattaa muualta tulleen aineksen entiseen kulttuuriperintöön ja luo siitä ikäänkuin oman versionsa. Kiitos kommentistasi! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!