Ajattelin laittaa tähän helluntairunoksi Eino Leinon Elämänkoreuden, koska se kuvastelisi 'ihanasti' tämän helluntaini tunnelmia...
Torstaina selkä sanoi -taas kerran - räks ja poks, Vanha kamu iskias oli muutaman viikon ilmoitellut tulostaan, mutta enpä tälläkään kertaa ottanut varoituksia tosissani. To-aamun kylppärireissulla löikin sitten tulta ja kipinää, Aattelin että tästä en enää nouse. Sänkypotilaana siis taas, mutta voi että olin onnellinen kun tänä aamuna pääsin jo nousemaan pystyyn ja kylppäriin ilman rampauttavaa, salamoivaa kipua <3
Kirjajuttuja tulee, mutta riuskasti aiempaa lyhyempinä. Arvostelukappaleita on odottamassa jonoksi saakka. Luettavanani on ollut hyviä kirjoja, muun muassa Colm Toibinin Nora Webster, Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa ja Kimmo Ohtosen Karhu. Voimaeläin. Eilen aloitin Rosa Meriläisen Osterin, jossa sukelletaan Axel Munthen ja kuningatar Viktorian salaperäiseen ystävyyteen ja ajan trendisairauteen, hysteriaan. Hyvät kirjat ovat onni...
Olo on kaikenkaikkiaan kiitollinen. Pääsin ylös. Jälleen kerran <3
Siispä, ihanaa helluntaita kaikille blogissa pistäytyville.
Ihana kollaasi<3
VastaaPoistaRakastuin Nora Websteriin, Säädyllinen ainesosa on tulossa, mutta...eikö tuo Osteri ole ihan fiktiivinen? Minulle käy kyllä fiktiivinenkin, jos pääosa on faktaa. rajani ylittyi siinä kun Tarkoin vartioidussa talossa oli Nikolai II:n perheeseen kirjoitettu lisälapsikin.
Ihana päivä, sillä saimme vihdoinkin sadetta. Kävin jo istuttamassa kukkivia särkyneitä sydämiä talven lumettoman ja kovan pakkaskauden tappamien tilalle.
Kiitos samoin sinulle!<3
Leena, just kirjoitan Websteristä ja tulin tänne kommenttilootaan lepuuttamaan ajatuksia - huikea kirja!
PoistaOsteri on fiktiivinen, kyllä, mutta aihe oli niin mielenkiintoinen, että se oli otettava lukuun. Muutaman sivun olen sitä vasta lukenut, eilen jumituin Areenaan katselemaan sängyssä sarjoja... En osaa siis tarkemmin tässä vaiheessa arvioida. onko teos täyttä fiktiota vai ei. Joitain aitoja kirjeitä näkyy löytyvän ainakin..
Tänäänkin oli niin ihana sää, nautin keväästä avoimesta ikkunasta, sillä ulos en vielä pääse. Arvaa harmittaako saada kauhea selkäjuttu just tässä vaiheessa kevättä...No, joillekin jutuille ei vaan voi mitään...
Ihania puutarhapäiviä sinulle ja kiitos kommentistasi <3
Paranemisia!<3
VastaaPoistaKaunis kollaasi alkukesän kukkijoista!
Ihanaa helluntaita myös sinulle!
Kiitos Sirpa <3
PoistaKuvat tuohon kollaasiin löytyivät arkistosta, onneksi, sillä en pysty kuvaamaan nyt...
Kiitos kommentistasi <3
Koit parantua <3
VastaaPoistaHysteria-kirja, kuulostaa superhistorialta, vau.
Ihailen sinun kukkakuvia, minunkin pihalla lemmikit aloittavat kukintaansa, heleää helluntaita sinulle :)
Mai kiitos kovasti toivotuksista, yritän selvitä mahdollisimman nopeasti takaisin pystyyn ja toimiin...
PoistaHih, superhistoria on hyvä sana tuohon! :)
Kiitoksia kommentistasi <3
Voihan selkä - paranemisia! Nyt voitkin sitten lukea 'hyvällä omallatunnolla'... Itse en nyt ehdi enkä jaksa - ihan pihalla siis! Kaunis kollaasisi sopii niin hyvin tähän helluntaihin 💕
VastaaPoistariitta k, oi kiitos, yritän parantua! <3
PoistaLukeminen vaihtui yllättäen telkkarin katsomiseen areenasta. Luettavat ovat olleet nyt painetussa muodossa, joten niiden kannattelukin tuntui vielä eilen työltä. Nyt voin jo naputella läppäriäkin, vähän hassusssa asennossa tosin.
Kiitos kommentistasi <3
Voihan nenä! Miksi sitä aina kuittaakin varoittavat oireet olankohautuksella ja kokeilee vaan onneaan. Toivottavasti toivut pian!
VastaaPoistaVirpi sanos muuta. Oireilu alkoi mulla niin, että olisi pitänyt huomata - liian pitkään istuessa selkä alkaa väsyä ja tietyllä tapaa 'jäykistyä', mutta ei muuta kuin samaa rataa vaan- liikuntakin on tullut harrastettua ihan liian vähän samoin kuin venyttelyä, vaikka vuos sitten jouluna vannoin että nyt meininki muuttuu... Ihmisen muisti on mitä on.
PoistaKiitos kovasti toivotuksista ja kommentistasi <3
Kaunis kuvatrio parhaista kevätkohteista; lemmikit tuo romanttinen Vergissmeinnicht... Nyt sateen jälkeen koko luonto hehkuu vehreyttään puhtaana ja pölyttömänä. Juu, sen tuosta "urheudesta" ja varoitusoireiden nonsoleeraamisesta oppii - jos oppii - jotta sitten kärsii koko kroppa ja pakon edessä askel hiljenee... Iskias on kyllä ns. hekumallisin notkahdus, jonka olen kokenut, joten täältä tulee aamuisen ekapääskyn nokassa korillinen toipumistoivotuksia Sinulle:)
VastaaPoistaTakkutukka, ihaninta kevättä eletään, minäkin juur kuuntelen käen kukkumista tuolla josssain kaukana ja katselen pilien lipumista taivaalla - tämän hetken kevätfiilistelyni <3
PoistaKyllä, varsin 'hekumallinen' notkahdus oli se torstai-aamuinen. Salama. Hetkahdin lattialle, onneksi sain lavuaarista otteen - ja sitä kautta ylös. Ryömin pehmeään sänkyyn, jossa kipu tuntui vain pahentuvan. Rauha löytyi lattialle levitetyltä - kovalta - patjalta, jossa nytkin makoilen läppäri vinottain.... Vieläkin salamoi ministi, kun nousee tai istuu. Selkä ja toinen jalka kuin tulessa.
Kiitos ihanasta toivotuksestasi ja kommentistasi <3
Voi selkääsi! Niin ikävä kuulla. Toivottavasti helpottaa pian.
VastaaPoistaLuonto on nyt heleimmillään. Niin kaunista ja ihmeellistä - mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän rakastan kevättä.
Odotan innolla bloggaustasi loistavasta Parkkisen kirjasta. Nora Websteriä säästelen kesäksi, uskon että se on hieno.
<3
Katja, kiitokset ihanasta toivotuksestasi <3
PoistaLuonto oikein pirskahtelee nyt <3 Tämä vastapuhjenneiden lehtien aika on ehdottomasti rakkain vuodenaikani - maailma on täynnä vihreää voimaa... Mutta sitten tuntuu että kaikki vuodenajat tuntuvat yhtä rakkailta - kukin vuorollaan..
Parkkisen uusin oli ihana - eka häneltä lukemani, vaikka esim. Sinun jälkeesi Max on ollut 'aktiivisella lukulistallani' vaikka kuinka kauan.
Kiitos kommentistasi <3
Ihania kukkia kuvissa. Toivottavasti kipu hellittää pian.
VastaaPoistaPaula, oi kiitos <3 <3
PoistaIskias on inha vaiva ja silloin saa tosiaankin olla kiitollinen, kun pääsee sängystä ylös.
VastaaPoistaJaksamista, ihania kirjoja ja suloista alkukesää!
Mustikkakummun Anna, iskiasta en kyllä tähän hetkeen olisi ensimmäiseksi tilannut. Se saattaa pitkittyäkin vaikka minne asti... Onneksi tosiaankin pääsee ylös. Ekan vuorokauden koetin olla mahdollisimman vähällä nesteelläkin, koska ylösnouseminen oli suorastaan helvetillistä...
PoistaKiitos kommentistasi <3
Ja kiitos samoin, ihanaa alkukesää myös sinulle <3
PoistaToivon mukaan iskias hellittää nopeasti. Mulla kesti - sen ainoan kerran, kun on pitkittinyt - parisen kuukautta. Pahimmillaan oli sellaista, etten kärsinyt kävellä kuin joitakin kymmeniä metrejä kerrallaan. Mulla oli silloin väitös edessä ja naureskelin, että menen väittelemään rollaattorin kanssa. Vaikka oikeasti ei silloin paljon naurattanut, kun oli vahvat lääkkeet ja silti kivuliasta. Mut onneksi vaiva meni ohi hyvissä ajoin ennen väitöspäivää.
PoistaTsemppiä! <3
Voi sinua, paranemista <3
VastaaPoistaKatja, voi kiitos <3 <3
PoistaVoi ei! Selkäkivut ja iskias ovat helvetillisiä, tiedän kokemuksesta. Toivottavasti kipu alkaa hellittää pian ja alat voida paremmin. Siihen saakka paljon tsemppiä ja halauksia. <3
VastaaPoistaOlet lukenut vaikka mitä ihanaa! Parkkisen kirjaan rakastuin, Nora Webster on i h a n a, ja Osteria minäkin olen aloittelemassa. En melkein malta odottaa bloggauksiasi. <3 Hyvät kirjat ovat tosiaan onni, ja niin on tämä kevätkin. <3
Ihania nuo kuvasi. Tämä on vuoden parasta aikaa, rakastan tätä kaikkea vaaleaa vehreyttä, valoa ja elinvoimaa. Eikä sadekaan haittaa, se saa luonnon tuoksumaan puhtaalle täydellisyydelle. <3
Iloa ja pirteää mieltä sinne toipilaalle! <3
Sara, toivotaan, ettei tässä menisi pitkään, kiitos kovasti kauniista toivotuksestasi <3
PoistaOletko blogannut Websteristä... En löytänyt juttuasi, kun etsiskelin tekstejä googlettamalla, en edes nyt kun etsin oikein hakusanoilla. Nora Webster oli yksi hienoimmistä lukukokemuksista tänä keväänä.
Lämmin kiitos kommentistasi <3