Ida Simons: Tyhmä neitsyt


Maagisen rauhallinen hengähdystauko kahden maailmansodan välissä, vain  hetki ennen holokaustia... Lyhyeen rauhan aikaan sijoittuva Tyhmä neitsyt  pitää sisällään kokonaisen kadonneen maailman: teos on oivaltava kuvaus Haagin ja Antwerpenin juutalaisyhteisöistä 1920-luvulla mutta ennen muuta se on herkästi kirjoitettu nuoren tytön kasvukertomus, tuokiokuva matkalta kohti aikuisuutta - ja ymmärrystä.

  12-vuotiaan Gittelin kotona kuohuu: tytön isän epäonnistuneet liiketoimet synnyttävät vanhempien välille riitoja, joiden pääteeksi äiti uhkaa jättää miehensä ja suuntaa tyttärensä kanssa oman sukunsa huomaan Antwerpeniin. Mutta takaisin Haagiin palataan aina kun viha lauhtuu ja äidin lapsuudenkoti lukuisine sukulasineen alkaa ahdistaa. Gittel oppii nauttimaan matkustamisesta:  Haag, jonne perhe on muuttanut maanpakoon ensimmäisen maailmansodan aikana Belgiasta, edustaa kotia ja ikävää kouluelämää, Antwerpen taas seikkailua, lomaa ja uusia elämyksiä. Lopullinen muutto takasin synnyinmaahan venyy isän saamattomuuden vuoksi, mutta Gittelin mielestä tilanne on mitä ihanin...

  Simonsin tarina saa voimansa yhteisöllisyydestä. Tädit, enot, isoäidit ja isoisät, lapset ja vanhemmat muodostavat keskenään tiiviin verkoston, joka laajenee lähisuvun ulkopuolelle, kaukaisiin tuttaviin ja naapureihin asti. Sukupäivällisiä ja syntymäpäiviä pidetään tämän tästä, niihin osallistuvan porukan koostumus selviää usein vasta h-hetkellä, eikä kaikia läsnäolijoita edes tunneta. Ketään ei kuitenkaan lähetetä tästä piiristä pois, vaan  kaikkia siedetään - tiettyyn rajaan saakka - olipa kyse sitten ammattikulkurista, kaikkien salaa inhoamasta itsetietoisesta, rehentelevästä ja juonikkaasta kauppiaasta tai Isidor-sedän 'salaisesta' rakastajattaresta. Lopulta tunteet kuohahtavat, mutta laajan verkoston yhteys säilyy natinosta huolimatta murtumattomana. Niin on ollut aina ja niin on aina oleva...

  Elämä täyttyy ihmisistä, äänistä, kielten sekamelskasta ilosta, suruista, juoruista ja juonitteluista. Ja tämän kaiken keskellä kasvaa Gittel, onnellisen tietämättömänä pian seuraavista kauhun vuosista. Vielä nyt Gittelin maailmassa on kaikki hyvin. Koska Simons on kirjoittanut tarinansa lapsen näkökulmasta, kaikki mahdolliset viitteet tulevista kauhunajoista pysyvät Tyhmässä neitsyessä piilossa  tai ne korkeintaan häivähtävät jssakin taustalla, haaleina varjoina kaukana Gittelin arjesta.

Aikuisten maailma on tytölle vielä kovin kaukainen. Hän kyllä törmää siihen, hämmentyy  ja saa hyväuskoisuutensa vuoksi vähän nenilleenkin. Simonsin lempeän satiirinen kerrontatyyli antaa lukijalle viitteitä myös lapsen yllättävästä viisaudesta: nuori sankaritar lukee kanssaihmisiään toisinaan kuin avointa kirjaa - ja osaa olla paljastamatta kykyään aikuisille. Asetelma tuo Simonsin kerrontaan herkullista tilannekomiikkaa. Tarpeen tullen tyttö pakenee mielikuvamaailmaansa, löytää Antwerpenistä epätavallisen ystävän ja Steinway flyygelin, jotka tuovat elämään jännitystä ja suloista lumoa.

  Vuonna 1911 Antwerpenissä varakkaaseen juutalaissukuun syntyneellä Ida Simonsilla oli monia yhtymäkohtia romaaninsa nuoreen päähenkilöön. Hän syntyi Belgiassa ja joutui ensimmäisen maailmansodan sytyttyä lähtemään sieltä evakkoon Alankomaiden puolelle. Simons rakasti pianonsoittoa kuten Gittelkin (hän toimi konserttipianistina aina 1950-luvulle), ja olipa hänellä sama syntymäpäiväkin kuin sankarittarellaan. Tietämäni mukaan  Tyhmä neitsyt ei kuitenkaan ole Simonsin muistelmateos.
Simonsin omassa elämässä olisi kuitenkin ollut aineksia moneenkin teokseen. Hän  joutui keskitysleirille, josta selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla, mutta menetti siellä terveytensä ja joutui lopulta luopumaan konserttipianistin urastaan. Kirjoittaminen toi taiteilijalle lohtua ja avasi taiteilijalle uuden uran. Valitettavasti tämä hieno, lempeällä huumorilla maustettu teos jäi Simonin ainoaksi romaaniksi, sillä kirjailijatar kuoli vain vuosi teoksen ilmestymisen jälkeen.

  Tyhmä neitsyt nousi Alankomaissa uuteen kukoistukseensa vuonna 2014 ja on sen jälkeen herättänyt innostusta myös maan rajojen ulkopuolella. Suomeksi teos ilmestyi tänä keväänä. En ihmettele teoksen saamaa suitsutusta: Simonsin kerronta on herkkävaistoista ja viehättävää. Tyhmä neitsyt jäi mieleeni Schumannin pianosävelinä,  ilkikurisena ja iloisena sitrustuoksuna, häivähdyksenä ujoa ja herkkää narsissia... 


Muualla blogeissa: Annelin kirjoissaJärjellä ja tunteella, Kirjapolkuni,   Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua,  Mari A:n kirjablogiP.S.: Rakastan kirjoja, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Yöpöydän kirjat...

Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle.


Ida Simons: Tyhmä neitsyt (Een dwaze maadg, 1959)
Gummerus 2016
Suomentanut Sanna van Leeuwen
Alkukieli: hollanti

Kommentit

  1. Kirjoitat tästä hienosti, mutta en tiedä mikä on, mutta tämä kirja ei vaan jotenkin kiinnosta ja se on itse asiassa hyvin helpottavaa. :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, se että ihminen voi valita luettavansa, on parhautta. Yläfemma sille :)

      Kiitos kommentistasi ja samoin sinulle aurinkoista viikonloppua <3 (Turhan kylmää vaan tuli, mutta onneksi aurinko hellii pakkasellakin.)

      Poista
  2. No kas tuota Ompun kommenttia tuossa yllä: mikä lie, mutta minuakaan tämä ei niin puoleensa vedä vaikka varmaan voisi. Ehkä sitä jotenkin alitajuisesti oppii priorisoimaan tämän valtavan runsaudenpulan keskellä... Uskon silti, että kirjalla on paljon annettavaa, ja lupauksesi herkkävaistoisesta ja viehättävästä kerronnasta toimii kyllä kutsuvana kuiskauksena :)

    Toivottavasti ihmiskunta on oppinut jotakin historiastaan. Miten hirveitä tekoja ihminen voikaan toiselle ihmiselle tehdä.

    Kaunista maaliskuun viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minusta tuntuu, että Simonsin ja hänen kirjansa rinnastaminen Stoneriin tai Jane Austeniin on tehnyt tälle kirjalle jossakin mielessä hallaa. Itse halusin unohtaa moiset vertailut ja lukea kirjan omana itsenään. Tosekseen huomasin etteivät kyseiset vertailut eivät edes toimi tämän kirjan kohdalla. Kyse on aivan omanlaisestaan tarinasta, joka jättää jälkeensä hennon jälkituoksun. Stonerin kaltaista pommia tästä ei ole löydettävissä. Jos kirjan lukee tuolla ennakko-odotuksella, pettyy varmasti.

      Priorisointi olisi tietenkin tärkeää, mutta kirjallisuuden poluilla harhaileminen tekee ainakin itselleni hyvää.

      Opimmeko historiasta koskaan mitään... Tuntuu, että kun jostakin katastrofista kuluu tietty aika, unohdamme oppimme ja rattaat alkavat pyöriä taas kuilun partaalle...

      Kiitos kommentistasi ja kaunista viikonloppua myös sinulle <3

      Poista
  3. Sinun sanankäyttösi ihastuttaa! Niin tästä jääkin mieleen häivähdys sitruunaa, suloista kipakkuutta.

    Kiinnostava, viehättävä romaani, josta ei nyt parin kuukauden jälkeen ole kuitenkaan jäänyt kovin syvää muistijälkeä.

    Hyvää viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sitä juuri minäkin vähän uumoilen: hento jälkituoksu haihtuu nopeasti...

      Mutta silti; viehättävä pieni kertomus eräästä unenomaiseksi jääneestä aikakaudesta.

      Kiitos kommentistasi ja ihanaa viikonloppua <3

      Poista
  4. Kirjoitat kirjasta kauniisti, mutta ikävä kyllä minusta tämä oli ihan turhaa ajanhaaskuuta eli jätin kesken. Voisin sanoa tästä pahemminkin, mutta en halua, sillä nämä ovat makukysymyskiä. Kaikki eivät voi pitää samasta. Jätin kesken...

    Ihanaa viikonloppua sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tästä puuttui aiheelleen tyypillistä dramatiikkaa. Sitä jäit ehkä kaipaamaan? Minua Simonsin kirjoitustyyli viehättää; se on suoraa ja draamatonta, viileääkin kyllä. Teos ei ole suuren suurta draamaa: sen viehätys piilee mielestäni pienissä, huomaamattomissa vivahteissa.

      Kiitos kommentistasi ja hyvää, talvista (hurrrr) viikonloppua <3

      Poista
  5. Minulla tämä on tulossa lukuun, löysin sen kirjaston uutuushyllyltä. Jännä, miten näinä aikoina löydetään kirjoja, jotka on kirjoitettu kauan sitten. Tämä, Stoner, Kaikki taivaan linnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, siitä on tulossa ihan trendi... Mukavia lukuhetkiä sinulle!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!