Harper Lee: Kaikki taivaan linnut


  Tässä se on, teos, jonka sanotaan olevan vuoden ja ehkäpä koko kuluvan vuosikymmenen kirjallinen sensaatio.  Yhden romaanin ihmeenä tunnetun Harper Leen Kaikki taivaan linnut (To Set a Watchman) on saanut osakseen huumaavaa rummutusta aina siitä lähtien kun kustannusyhtiö Harper Collins tämän vuoden alussa tiedotti vuosikymmeniä kadoksissa olleen käsikirjoituksen löytymisestä. Rummutus tuntui vielä kovenevan,  kun ensimmäiset kirjasta tehdyt arviot kantautuivat lukevan maailman tietoisuuteen viime kuussa.
Teoksen suomennoskin ilmestyi pikavauhtia, 27.7., joten kerrankin me saamme lipua samalla kirjallisella aallolla muun maailman kanssa.

  Kaikki taivaan linnut on kuin itsenäinen  jatko-osa Harpen Leen  Pulitzer-palkitulle romaanille  Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockinbird, 1960), jonka kuohuttava tarina roturistiriitojen repimästä alabamalaisesta pikkukaupungista ja oikeamielisestä asianajaja Atticus Finchistä on vuosikymmenten saatossa iskostunut syvälle yhdysvaltalaiseen mielenmaisemaan. Atticus, joka uskalsi nousta yhteisöään vastaan puolustaessaan syytöntä mustaa miestä lynkkausmielisessä raiskausoikeudenkäynnissä, on muovannut amerikkalaisten ajatuksia oikeudenmukaisuudesta ja rotujen välisestä tasa-arvosta. Kirjan tapahtumapaikka, Alabamassa sijaitseva kuvitteellinen pikkukaupunki Maycomb on allegoria Harper Leen omasta kotikaupungista Monroevillestä, jossa hän kasvoi yhdessä kirjailija Truman Capoten kanssa.

  Atticuksesta tuli saman syssyyn myös amerikkalaisen perheenisän ideaali: tarina, jossa leskeksi jäänyt mies kasvattaa kahta villinpuoleista lastaan, poikatyttö Jean-Louisea ja tämän veljeä Jemiä aina yhtä rakastavasti ja oikeamielisesti, jättää tuskin ketään kylmäksi. Vaikka Kuin surmaisi satakielen kertojana toimii pieni Jean-Louise (Scout), romaanin päähenkilöksi  nousee Atticus, johon tyttö luottaa kuin muuriin. Tämä lyhyt viivähtäminen Leen ensimmäisen romaanin parissa on ehdottoman tärkeää, sillä  uudessa kirjassa oli tulossa jotakin uskomatonta, jonka merkitys jäisi puolivillaiseksi ellei tarina olisi aiemmin tuttu. Itse muistan nähneeni vuonna  1962 tehdyn elokuvaversion: Gregory Peckin Atticus-tulkinta on vahva, konstailematon kannanotto paremman Amerikan puolesta.

  Kaikki taivaan linnut -romaanissa on äänessä jälleen Scout ja tällä kertaa hän anastaa tarinan pääroolin itselleen. Ajallisesti kirja sijoittuu parinkymmenen vuoden päähän Kuin surmaisi satakielen tapahtumista. 26-vuotias Scout saapuu lomalle Maycombiin New Yorkista, jonne hän muuttanut vuosia sitten  ja putoaa heti lapsuusmuistojensa ja nykyisen elämänsä välillä ammottavaan kulttuuriseen sudenkuoppaan. Pohjoiseen vapauteen tottunut, lapsuudestaan saakka omia teitään kulkenut tyttö kavahtaa etelävaltiolaisen naiselle annettua ahdasta roolimallia ja Maycombiin jääneen Hankin kosintayrityksiä. Scoutin maailma järkkyy, kun hän saa tietää lähipiirinsä osallisuudesta Maycombin piirikunnan Valkoihoisten kansalaisneuvostoon. Juuri nyt Maycombin valkoinen väestönosa vastustaa raivoisasti perustuslakiin kaavailtua lisäystä, joka sallisi mustien ja valkoisten yhteisopetuksen kouluissa.

  Noissa kokouksissa käytettyä kielenkäyttöä ei (tässä suomennoksessakaan) ole sensuroitu lainkaan. Järjetön, peloista ja tietämättömyydestä kumpuava vihapuhe iskee kuin sylkäisy vasten lukijan kasvoja. Scout, värisokeaksi kasvatettu nuori nainen, syöksyy eksistentiaalisen kriisiin. Ei auta, vaikka hänen vähän hullu Jack-setänsä yrittää pehmentää putoamista vetoamalla pohjoisen ja etelän välisiin historiallisiin eroihin, siihen, mistä tässä kaikessa loppujen lopuksi on kysymys.
...olen kasvanut täällä, sinun talossasi, mutta en ole koskaan tiennyt, mitä sinun päässäsi liikkuu. Olen kuullut vain sinun sanasi. Sinä unohdit kertoa, että me olemme luonnostaan parempia kuin mustat, Herra heidän käkkäräpäitään siunatkoon, että he pystyvät etenemään tiettyyn pisteeseen, mutta vain tiettyyn pisteeseen, unohdit kertoa sen minkä herra O’Hanlon eilen kertoi. Eilen raatihuoneella olit äänessä sinä, annoit vain äänesi kuulua O’Hanlonin kautta. Sen lisäksi, että sinä olet snobi ja tyranni, olet myös pelkuri. Kun sinä puhuit meille lapsille oikeudesta, unohdit mainita, että oikeudella ei ole mitään tekemistä ihmisten kanssa –
  Sen lisäksi että romaani tarkastelee  pelottomasti yhdysvaltalaista rasismia, näen tarinassa myös toisen vahvan juonteen: näen nuoren naisen murtautuvan ulos lapsuudestaan, näen, miten hänet suorastaan pakotetaan katsomaan maailmaa silmästä silmään juuri sellaisenaan kuin se on. Aikuistuminen tarkoittaa Leen teoksessa ihanteellisuuden murtumista, toisen heikkouden näkemistä ja tunnustamista, oman hämmennyksensä hyväksymistä...

  Kirjan viiltäviin teemoihin nähden sen loppu on minusta hieman ponneton, aivan kuin Harper Lee olisi halunnut kääntyä ja palata sinne, mihin oikeasti ei ole enää paluuta. Tunnen: Scoutin tarina ei pääty tähän.
Olen jollakin intuitiivisella tavalla iloinen siitä, että en lukenut Harper Leen ensimmäistä kirjaa.  Kuin surmaisi satakielen on tietämäni mukaan ollut monelle niin vahva lukukokemus, että tämän teoksen hienot vivahteet olisivat saattaneet jäädä tuon kokemuksen varjoihin. Mutta olipa KSS tuttu tai ei, tähän kirjaan kannattaa ehdottomasti tarttua!
  Ennakkoluulolla, joka on ruma sana, ja uskolla, joka on puhdas sana, on jotakin yhteistä: molemmat alkavat siitä, mihin järki loppuu.”

*Muissa blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Lukunäkymä, Mummo matkalla, Nenä kirjassa.

** Harper Lee kirjoitti Kaikki taivaan linnut -romaaninsa käsikirjoituksen jo 1950-luvun puolella, hyvän aikaa ennen kuin hänen pääteoksensa julkaistiin. Nyt löytynyt kässäri on saanut osakseen epäilyksiä muun muassa siitä, onko kyseessä todellakin se aito, kadoksissa ollut käsikirjoitus. Tämä huhu kannattanee unohtaa. Kirjallisuuspiirit  - jos mitkä - rakastavat sensaatioita ja yllättäviä juonenkäänteitä.
Harper Leen asianajaja pudotti keväällä vielä toisenkin uutispommin: kirjailijatar saattaa yllättää lukijansa vielä uudestaan.



Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Go Set a Watchman, 2015)
Gummerus, 2015
Suomentanut Kristiina Drews
Alkuperäiskieli: englanti
E-kirja

Kommentit

  1. En kurkkaa vielä postaustasi, sillä alan juuri lukea kirjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, odottelen postaustasi tästä!

      Kiitos pistäyksestä :) <3

      Poista
  2. Tämä on kyllä ollut yksi kirjavuoden odotetuimmista teoksista. Minä en ole uskaltanut vielä tätä hankkia: jotenkin haluan nyt kuulostella ja odotelle. Kuin surmaisi satakielen on minulle näet yksi Suurista lukukokemuksista ja tässä sitten ainakin Atticus on ilmeisesti ihan erilainen. Se ei välttämättä ole huono juttu ja kun luin esimerkiksi käännöstä ja epäkorrekteja sanoja koskevan jutun Hesarista, ajattelin että tällä on loistava käännös ja 1950-luvun syvän etelän ilmapiiri kuvataan sellaisena kuin se oli.

    Aion siis lukea tämän. Mutta milloin, sitä en tiedä.

    Hieno kirjoitus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niinpä, varmasti monet ovat tätä pelonsekaisten tunteidenkin vallassa odotelleet. Itselleni, jolla ei ole ehtinyt syntyä henkilökohtaista suhdetta Leen pääteokseen, oli helppo sukeltaa tähän juttuun pää edellä. Tykästyin tähän kirjaan todella paljon. Juttu piti kumminkin tehdä todella taiten, varoenn paljastamasta liikaa - tosin len nähnyt tästä lehdissä hyvinkin pikkutarkkaa tiietoa antavia arvosteluja.

      Se, että Kristiina Drews on rohjennut suomentaa kirjan mitään alkuperäistekstiistä pois jättämättä, on kertakaikkiaan upea juttu. Tällaista kielenkäytöä monet ihmiset joutuvat (meillä suomessakin) kuuntelemaan. Tämä on hyvä muistutus siitä, minkälaisessa todellisuudessa monet muualta muuttaneet kanssaihmisemme joutuvat elämään.

      Tämä on hieno, hieno kirja, johon soisin mahdollisimman monen tarttuvan!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Osuva tuo sitaatti uskosta ja ennakkoluulosta!
    Minullekin Kuin surmaisi satakielen oli voimallinen kokemus joitakin vuosia sitten, ja hankin elokuvan heti perään. Arveluttaa tarttua tähän kirjaan, haluanko ehkä pitää mielikuvani teoksesta sellaisenaan. Saa nähdä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, tuo oli niin hieno kohta, että minun oli pakko saada se tähän juttuun mukaan.

      Nyt, kun kirjan lukemisesta on kulunut jo jonkin aikaa, minusta on alkanut tuntua siltä, että Kaikki taivaan linnut pitäisi lukea ihan 'omana itsenään', vailla Kuin surmaisi satakielen 'painolastia', sillä tämä uusi kirja ansaitsisi sen. Kirjassa on hienoja teemoja, jotka kantavat.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Kuin surmaisi satakielen on ollut mulle niin iso juttu kirjana, ja elokuvanakin, että mulla on sama "pelko" tämän lukemisen suhteen kuin Katjalla ja Virpillä. Ainakin vielä olen sillä kannalla, että jätän tämän lukematta. Mutta jotenkin helpottavaa lukea tämä kirjoituksesi, siihen luottaen ei tämä Kaikki taivaan linnut mikään limbo vaikuta olevan. Huh.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, ymmärrän varsin hyvin tuon näkökannan. Tuossa just vastasin Virpille, että tämä kirja kyllä kantaa ihan omana itsenäänkin. Näin tunnen siis minä, jolla ei ole takanaan Kuin surmaisi satakielen -lukukokemusta (olen katsonut vain leffan).

      Ei,tämä kirja ei missään mielessä ole limbo. Ajoittaista (ja hyvin pientä) tyhjäkäyntiä tekstissä saatoin havaita, mutta kokonaisuus määräsi nyt mielipiteeni. Toivotan uskallusta tarttua Kaikkiin taivaan lintuihin! :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  5. Kaisa Reetta, tämä sinun kuvauksesi oli nyt sellainen, niin hieno ja taiten kirjoitettu, että kyllä vaan tämä rupesi kiinnostamaan, vaikka olenkin tämän suhteen ollut kiikun kaakun. Ihan lähiaikoina en kyllä pysty, vaikuttaa tuo rasismi puoli olevan siinä määrin rankasti läsnä ja kun se on ollut rankasti läsnä nyt livenäkin, niin pitää antaa vähän veden virrata ennen kuin käyn tätä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tunteet ja asenteet kuumenevat, kyllä. Vastakkainasettelua olisi syytä välttää kaikin keinoin. Avoin keskustelu on unelma. Olen menossa lauantaina Turun mielenosoitukseen ja toivon, että kaikki sujuu hyvin...

      Toivottavasti joskus tartut tähän kirjaan. Odotan postaustasi :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  6. Kaisa Reetta, minä jään nyt vain sinne maailman tunnetuimpaan orjuuden vastaiseen teokseen eli Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupaan. Aloitin kerran Kuin surmaisi satakielen, mutta jostain syystä se jäi kesken. Minulla on vaikea suhde lapsikertojiin ja toisaalta haluan elää utopiassa, että etelävaltioiden rasismi on ohi, vaikka se ei ole. Väirillisten taistelusta tuli minulle kuin henkilökohtainen juttu ja monta vuotta tein kaikki esitelmät koulussa juuri rotusorrosta. Luithan viimeisimmän: Ne haluavat säilyttää etelävaltiodien lipun, mutta onneksi laki kielsi sen. Silti lippu tulee olemaan monessa perheessä ja Ku-Klux -klaani elää ja voi vahvasti.

    " Ennakkoluulolla, joka on ruma sana, ja uskolla, joka on puhdas sana, on jotakin yhteistä: molemmat alkavat siitä, mihin järki loppuu.” Niin totta, niin totta...

    Kiitos hienosta jutustasi, joka saisi minut lukemaan kirjan ellen olisi saanut asennevammaa Leen kirjoihin tai ehkä aika vain on nyt minulle väärä <3 Ennakkoluuloa sekin. Paha tunne, mutta en jaksa velloa kahdessa rankassa: USAn rotusorrossa ja kolmannessa valtakunnassa, jota tulee minulta vieläKIN lisää.

    Seuraan kirjojen kansia, mutta myös niiden nimiä ja näillä molemmilla kirjoilla on upeat nimet. Kuin surmaisi satakielen on jo kuin runo...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos hiienosta ja monipolvisesta kommentistasi.

      Kyllä, asenteet ovat koventuneet selvästi myös ison meren tuolla puolen, ei pelkästään täällä vanhalla mantereella.
      Luin viimeisimmän, tietenkin. Vanhoista, pöhöttyneistä ja likaisista mielikuvista tahdotaan piitää siellä kynsin hampain kiinni. Jotenkin en tuota ihmettele, kreationismiinkin uskoo siellä vielä hyvin suuri osa porukasta (en muista nyt prosenttiosuutta, mutta ällistyttävän iso osuus se oli).

      Leena, tämän kirjan kertoja on aikuinen nainen, joten siltä osin kirja kyllä varmaan sinullekin menisi. Rotukysymysten lisäksi tässä on hienoa pohdintaa myös muusta - teosta voisi kutsua myös Scoutin kehityskertomukseksi!

      Kuin surmaisi satakielen on yks merkitysrikkaimmista kirjannimistä, joihin olen törmännyt!

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  7. Hieno bloggaus. Lukaisin nopeasti tämän kirjan, mutta paneudun tähän paremmin ja ehkä bloggaan syksymmällä. Ajankohtainen aihe.

    *****
    (Suomessakin oli aikoinaan poika ja tyttökoulut, tässä ei ole kyse kyllä samasta asiastakaan, mutta osoittaa, että tasa-arvoa on aina tavoiteltava, kasvatustieteilijät ovat olleet huolissaan peruskoulujen ja lukioiden eriytymisestä hyviin ja ei niin hyviin)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!