Boel Westin: Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä.


  Erään rakastetuimman taiteilijamme, Tove Jansssonin syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Synttäreitä on vietetty Suomessa ja ympäri maailmaa näkyvästi, erilaisin näyttelyin ja muiden tapahtumien merkeissä. Ateneumin huima Tove Jansson -juhlanäyttely oli huima menestys. Kirjablogeissakin häntä luonnollisesti juhlittiin perusteellisesti, lukuhaastein tai vähän vapaamuotoisemmin. Minä luin blogiin muutaman Muumi-romaanin ja sain tämän Boel Westinin kirjoittaman hienon elämäkerrankin päätökseen. Kirjan lukeminen kesti minulla yli puoli vuotta, mutta kylläpä olen iloinen, että sen tein. 
  
 Varsinaisesta 'luku-urakasta' en voine puhua, sillä vaikka kirja on laaja, on se mielestäni samalla mitä mielenkiintoisin. Teoksen olisi voinut lukea joutuisamminkin, mutta jostain syystä se muuttui minulle 'kuin suklaarasiaksi, josta tapasin napostella herkkupalan tai pari päivässä'. Kirjan luvut ovat lyhyitä, joten se soveltuu mainiosti tällaiseen lukutyylin. Westin käy Janssonin elämää - varsinkin hänen taiteen parissa tekemäänsä työtä -  läpi hämmentävän tarkasti ja kohdentaa tutkijankatseensa teosten syntyvaiheisiin. Toven rakkaus tekemiseen ja hänen intonsa oppia koko ajan lisää: nuo kaksi asiaa säilyivät muuttumattomina läpi elämän, huolimatta ajan mittaan yhä suuremmaksi kasvaneesta julkisuudesta ja sen aiheuttamista sisäisistä ristiriidoista.

 Tove Jansson - Sanat, kuvat, elämä. -teos perustuu Janssonin laajaan yksityisarkistoon, johon Boel Westin sai ensimmäisenä tutkijana maailmassa tutustua tätä teosta kirjoittaessaan.  Yksityisen kirjeenvaihdon lisäksi  arkistosta löytyy liikekirjeenvaihtoa, lukemattomat määrät päiväkirjoja, valokuvia, listoja, työsuunnitelmia, harjoitelmia, värikokeiluja,valmiita töitä, puhelinkeskustelujen aikana sutaistuja hahmotelmia... Mukana on paljon sellaista, minkä me muut (minä ainakin) saatamme heittää pois heti tilaisuuden tullen. Ei ihme, että tästä teoksesta huokuu oikea, eletty elämä. 


  Se kuva, jonka tämä elämäkerta Tove Janssonista luo, eroaa suuresti siitä kuvasta, joka minulla on lapsesta saakka 'lempeästä, vähän höpsöstä, valokuvissa arvoituksellisesti hymyävästä Muumien äidistä' ollut. Boel Westin tuo esiin naisen, jossa  oli voimaa, ristiriitoja, intohimoja - ja bisnesälyä. Hän oli kunnianhimoinen, julkisuushakuinenkin, mutta ennen muuta Taiteilija isolla teellä: hän teki taidetta suurella sydämellä ja suurella pensselillä, rikkoi rajoja ja aikansa moraalikäsityksiä. Hänen keskittymiskykynsä oli suorastaan järkyttävän hyvä: suurienkin myllerrysten (niin tunne- kuin muutakin elämää koskevien) keskellä hän pystyi tekemään taiteellista työtään. En ymmärrä, mistä tuo Toven tavaton luomisvoima on kummunnut. Ehkäpä lapsuuskodin perinnölläkin on ollut oma osuutensa; hänen vanhempansa, kuvanveistäjä Viktor Jansson ja piirtäjä Signe Hammarsten, ylläpitivät kodissaan taiteen ja varsinkin jatkuvan tekemisen ilmapiiriä:
  "Mä duunaan", on usein toistuva ilmaus nuoren Toven päiväkirjoissa, joita hän alkoi pitää kaksitoistavuotiaana ja 'duunaaminen' löi vahvan leimansa koko taiteilijaelämän läpi kulkeneeseen tiehen. Duunaminen tarkoittaa tekemistä, puuhaamista, idean löytämistä ja sen työstämistä. Sanat 'luoda' ja 'inspiraatio' olivat tabuja Viktorin ja Signen ateljeekodissa, niiden sijaan puhuttiin työstä ja halusta. Toven lapsuuden ja nuoruuden kuvitetuissa päiväkirjoissa vilisee erilaista duunaamista: hän kirjoittaa, piirtää, maalaa, ompelee, veistää, tekee lehtiä, rakentaa lauttoja, majoja ja pieniä taloja.

   Elämänmittainen duunaaminen tuotti tulosta, sillä Janssonin tuotanto on miltei käsittämättömän laaja: maalauksia, pilapiirroksia, kuvituksia, romaaneja ja kuvakirjoja, novelleja, sarjakuvia, draamatekstejä ja oopperalibretto, runoja ja lauluja, seinämaalauksia, alttaritaulu ja lavastuksia, lasimaalauksia, kirjankansia, kortteja, julisteita, mainoskuvitusta ja muuta.

  Paitsi luovuus ja tahto ilmaisuun Janssonia näytti ajavan myös kyltymätön oppimisenhalu, johon toisaalta liittyi miltei pedanttinen järjestelmällisyys: 

"Sinun on oltava tietoinen ajasta, joka tarvitaan oppimiseen," Tove kirjoittaa muistiinpanoissaan. Hän oli itsensä ankarin oppimestari, eikä koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi säännönmukaisen opetuksen parissa. Hän alisti kaiken työskentelynsä tiukan itseopiskelun alaisuuteen. 
  Tove  saattoi tutkia eri työskentelytapoja käsittämättömällä intensiteetillä ja väsymättä, ja kirjoittaa samalla kaiken oppimansa ja tutkimansa millimetrin tarkasti muistiin. Näin hän oppi - kaiken aikaa.  Nämä pienet 'tutkielmat' löytyivät Toven arkistosta. Sama tarkkuus ja tietynlainen hallinnan tarve värittää myös Muumien ja muun kirjallisen tuotannon matkaa: Tove antoi kustantajilleen tarkkoja ohjeita kirjojen ulkoasusta ja layoutista; voisipa sanoa niinkin, että Tove ohjeisti kustannustoimittajia ennemmin kuin he Tovea. Hän oli se, joka halusi määrätä teostensa kohtalon, ei kukaan muu. Muumi-romaanien uusintapainoksia otettaessakin (joskus jopa kesken painotyön)  Tove saattoi laittaa tekstejä uusiksi ja muuttaa kuvitustakin. Minä jostain syystä ihailen tätä täydellisyyden tavoittelijaa hänessä, vaikka tiedän, että se saattoi saada kustannusväen repimään hiuksiaan. 

  Kontrollihalu kytkeytyi Tovella toisinaan liialliseltakin vaikuttavaan velvollisuudentuntoon: jo teini-ikäisenä hän koki olevansa osittain vastuussa perheen taloudellisesta auttamisesta, mikä johti siihen, että hän jo hyvin varhaisessa vaiheessa alkoi kirjoittaa julkaistaviksi tarkoitettuja tarinoita ja kuvia. Huoli erityisesti äidin jaksamisesta varjosti nuoren Toven taiteellista alkutaipaletta. Myöhemmin tuo sama velvollisuudentunne sai Toven jatkamaan hurjat mittasuhteet saaneen muumibuumin parissa, vaikka nuo olennot alkoivat viedä hänen taiteellista imagoaan pikku hiljaa 'väärään suuntaan':  Tove halusi tulla tunnetuksi vakavasti otettavana taidemaalarina, mutta hänen julkinen roolinsa 'Muumien äitihahmona' tuntui estävän hänen toiveensa. Suuntaa oli kuitenkin erittäin vaikea kääntää. Toven taloudellinen tilanne oli alkanut parantua ja hänestä oli sukeutumassa itsenäinen, pystyvä bisnesnainen, sillä Muumien talouspuolesta huolehtiminen - senkin jälkeen kun lisenssi- ja muita sopimuksia alkoi syntyä - oli pitkään Toven itsensä vastuulla. Bisneksen vetäminen osoittautui täydeksi työksi: sopimuksia ja niiden pilkuntarkkaa viilausta, matkoja ympäri maailmaa - aina Japania myöten: kaikki tuo vei aikaa taiteen tekemiseltä, mutta toi Tovelle kaivattua taloudellista turvaa. 

  Sisäisestä ristiaallokosta huolimatta Tove loi taidetta ainakin ulkopuolelta nähtynä koko ajan myös noina hurjina vuosina (mitä muuta Muumitkaan ovat kuin taidetta!). Vasta kun hän pystyi irrottautumaan suureksi kasvaneen  muumi-bisneksen luotsaamisesta,  hän tunsi vapautuvansa johonkin uuteen. Maalaamisen riemu löytyi jälleen, hänen kirjoittamisensakin sai uusia piirteitä: vaikka ihanat muumi-romaanit saivat vielä jatkoa, hän alkoi kirjoittaa myös aikuisille suunnattuja kirjoja, joiden kansiin kustantajat halusivat liittää muumiviitteitä, mutta Tove ei antanut periksi... 

  Toven elämää voisi kuvata sanoilla rakkaus ja intohimo: hän sulki noihin sanoihin kaiken: taiteensa, 'duuninsa', ystävänsä, perheensä ja rakastettunsa, matkansa, meren, saaren, majakat, kirjoittamisen. Hän etsi täydellistä vapautta mutta koki aika-ajoin itsensä vangituksi ja riittämättömäksi, eli silti intohimolla, uutta etsien ja oppien. Tuo tahtonainen teki työtä ja rakasti, mutta kärsi myös sisäisistä ristiriidoista, joissa peistä taittoivat ilmaisuvapaus, pedanttinen mielenlaatu ja taloudelliset tekijät. Hän ei säästänyt itseään ja juuri siksi hänen taiteensa (ja ne Muumit, tottakai) tulevat säilymään sydämissämme aina - niin, että kunnon synttärikemut laitetaan uusiksi varmaan taas sadan vuoden kuluttua! Toven taiteesta voimme nauttia onneksi ihan joka päivä, oli juhlavuosi tai ei. Minä aion tarttua pian johonkin hänen 'aikuisista' kirjoistaan ja Muumipappa ja meri -romaanikin on odotellut yöpöydällä jo pidemmän aikaa.

Muualla:  Kirjakirppu, Kirjojen keskellä ja Oksan hyllyltä.


* P.S.: Oivoi, tästä piti tulla lyhyt postaus, mutta kuinkas sitten kävikään, innostus vei mukanaan...


Boel Westin: Tove Jansson Sanat, kuvat, elämä (Tove Jansson - Ord, bild, liv. 2007) 512 sivua

Kustantaja: Schildts, 2008
Suomentanut Jaana Nikula
Omasta hyllystä


Kommentit

  1. Ihanan pitkästi ja hienosti kirjoitettu arvio! Minä pidin kirjasta todella paljon, ehkä enemmän kuin Karjalaisen "Tee työtä ja rakasta". Muumipappa ja meri on hyvä, luin sen keväällä sen jälkeen kun olin tämän teoksen lukenut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, Karjalaisen Tee työtä ja rakasta odottaisi minuakin tuolla hyllyssä. Se on visuaalisesti todella näyttävä kirja. Ja niin, jotenkin intuoin, että Karjalainen luo Janssonista ehkä hiukan utuisemman, pehmeämmän kuvan kuin Westin...

      Rakastin tätä Westinin teosta. Siinä Tove saa olla varmasti aika lailla 'oma itsensä', erikoisine luonteenpiirteineen kaikkineen.

      Muumipappa ja meri on hyvä! Aloin kerätä Muumiromaaneja itselleni viime keväänä, olen ne kaikki lukenut aikoinaan kirjaston lainoina... Kovakantiset vanhat painokset viehättäisivät tietenkin eniten, mutta niitä liikkuu ylättävän vähän antikvariaateissa ja silloin kun niitä näkee, hinta on kultainen.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Olen ymmärtänyt, että tämä on perusteellisin ja paras Tove Jansson -elämäkerta. Minä en ole tätä vielä lukenut, mutta haluan kyllä, ihan ehdottomasti. Karjalaisen kirjakin on hyvä, mutta aika erilainen kai (ja hyvä niin).

    Ihanasti kirjoitit. Pidän perusteellisista ja pitkistä teksteistäsi.

    Suloisia joulunaluspäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sen perusteella mitä minä tiedän -niin taitaa olla. Tiedon määrä on tässä ihan huikea ja silti Westin on saanut kirjoitettua kirjan vetävästi! Todella mielenkiintoista on lukea myös Karjalaisen kirjoittama teos, Janssonin kuva saa sillä tavvalla taas uutta syvyyttä.

      Kiitokset kommentistasi ja kiitos samoin, Katja! <3

      Poista
  3. Kaisa Reetta, ihanaa ettet kirjoittanut lyhyesti vaan annoit innostuksen viedä - kiitos runsaasta ja hienosta Tove-kirjoituksestasi <3 Minulla ovat toistaiseksi lukematta sekä tämä että Karjalaisen teos, mutta uskoisin vielä joskus näihin ehtiväni... Kaksi ihanaa muumikirjaa ovat jättäneet jälkeensä janon: tahdon lisää muumeja ja tahdon Toven elämää itsessään ja kyllä, niitä aikuiskirjoja myös... Matka jatkuu tarina kerrallaan :)

    Lempeää jouluhämyä sinulle, ihania tarinoita ja tunnelmia <3 Vielä täällä omasta joulupesäilystäni piipahtelen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sitä aina innostuu vaikka visusti päättää, että nytpä teen tämän lyyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta onpa mukavaa,kun näitä juttuja jaksetaan lukea! :)

      Matka jatkuu tarina kerrallaan! Minä niin tykkään tuosta sinun kiireettömästä asenteestasi - ja kirjat tykkää siitä myös - ne rakastavat sitä, että niille annetaan aikaa!

      Kiitos samoin sinulle, Katja ihanainen! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!