Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta


  Haruki Murakami on noussut lyhyessä ajassa yhdeksi mielenkiintoisimmista  uusista 'kirjailijatuttavuuksistani': hänen askeettisen yksinkertainen, mutta samaan aikaan jopa maagisrealistisuuteen venyvä tyylinsä on hurmannut minut täysin. Olen lukenut häneltä tähän mennessä vasta kaksi teosta, mutta jatkoa seuraa pian. Romaanien lomassa otin luettavaksi tämän  'juoksukirjan', jota voi pitää pienimuotoisena muistelmateoksenakin, sillä juoksuharrastuksensa lisäksi Murakami sivuaa teoksessaan myös kirjoittamista ja kirjailijaksi kasvamista, antaapa lukijansa kurkistaa myös askeesiin viittaavaan elämänfilosofiaansa, jota hän itse ei halua kutsua filosofiaksi vaan 'vain yhdeksi tavaksi elää'. 

  Murakami aloitti juoksuharrastuksensa vähän päälle kolmekymppisenä, jo debytoineena mutta ei vielä kovinkaan menestyvänä kirjailijana. Hän harjoitti tuolloin vielä täysipäiväistä ravintolabisnestä mutta tajusi hyvin pian haluavansa keskittyä pelkästään kirjoittamiseen. Murakami myi kannattavan, säällisen toimeentulon turvanneen ravintolansa ja heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi. Samalla hän huomasi tarvitsevansa kirjoittamisen rinnalle liikuntaharrastusta, sillä kirjoittaminen vei voimia eri tavalla kuin ravintolan pyörittäminen ja sitä paitsi hän alkoi lihoa. 'Juoksen, jotta voisin kirjoittaa ja koska se tuntuu sopivan minulle', Murakami toteaa yksinkertaisesti.

  Pelkkä sunnuntailenkkeily ei kirjailijalle kuitenkaan riittänyt: heti alusta lähtien hän otti  juoksemisen äärimmäisen  tosissaan, omien sanojensa mukaan ankarasti. Jossakin vaiheessa Murakami alkoi juosta maratoneja, joita oli kertynyt tämän kirjan ilmestymisen aikoihin yli kaksikymmentä, kilpailu per vuosi. 55-vuotiaana Murakami kertoo jatkavansa yhä huimaa juoksutahtiaan, mutta aika on ankara kaikkein kovakuntoisimmallekin: harjoittelua on tulevina vuosina katsottava uudessa valossa siten, että tavoitteeksi asetetaan ennätystehtailun sijasta maaliin pääseminen ja ehjä juoksu.
Kirjailija päästää lukijansa seuraamaan valmistautumistaan vuoden 2005  New Yorkin maratoniin. Teksti on punnittua ja rehellistä. Päivittäin toistuvista rutiineistaan ja matkan varrella tapahtuneista sattumuksista kertoillessaan Murakami ei säästele itseään: hän näyttää olevan itsepäinen, yksinäistä puurtamista rakastava mies, jolla on selkeät tavoitteet.

  Murakamin 'juoksuvuosiin' on mahtunut paljon. Hän on kokenut juoksun hurman ja sen aallonpohjat, auringonpaisteen, sateet ja pakkaset. Ne kymmenet maratonit ympäri maailmaa, joihin hän on valmistautunut ja joihin osallistunut, ovat opettaneet hänelle, että tavoitteet muuttuvat käytännöksi vain päivittäisillä valinnoilla ja rutiineilla.  'Sinulla täytyy olla tahdonvoimaa, ihmiset sanovat toisinaan. On tietenkin mukavaa tulla tällä tavoin ylistetyksi. Paljon mukavampaa kuin tulla väheksytyksi, se on varmaa. En kuitenkaan usko, että tahdonvoima yksin riittää kykyyn tehdä asioita. Maailma ei ole niin yksinkertainen. --- Luulen, että olen kyennyt juoksemaan yli parinkymmenen vuoden ajan yhdestä yksinkertaisesta syystä: se sopii minulle. Tai ainakin siksi, etten koe sitä niin hirveän tuskalliseksi.'

  Murakamin vaatimattomuus ja käytännönläheinen suhtautuminen harjoitteluun ja oikeastaan koko elämään lyö läpi koko pienen juoksukirjan. Toisin paikoin hän tuntuu miltei aliarvioivan itseään ja tekemisiään, mikä piirre saattaa osittain johtua hänen kulttuuritaustastaan. Silti (ja tästä minä hänessä erityisesti pidän) tekstistä tihkuu hiljaista voimaa, sellaista sitkeää mielenlaatua, joka lopulta voittaa suuretkin vastukset. Näin eleettömästi hän kertoo harjoittelustaan: 'Lihakset ovat kuin työjuhtia, jotka ovat nopeita oppimaan. Jos kuormaa lisää varovaisesti, pykälä pykälältä, ne oppivat hyväksymään sen. Niin kauan kuin teet niille selväksi odotuksesi ja annat niille selviä esimerkkejä työmäärästä, joka niiden on opittava kestämään lihaksesi mukautuvat ja vahvistuvat asteittain. Se ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä. Mutta jos käytät aikaa ja teet sen kaiken vähitellen, ne eivät purnaa - lukuun ottamatta ajoittaista tyytymättömyyttä - ja ne vahvistuvat hyvin kärsivällisesti ja tottelevaisesti.  ---  Lihaksemme ovat tunnontarkkoja. Niin kauan kuin noudatamme oikeita toimintatapoja, ne eivät purnaa. Mutta: ne (lihakset) haluavat ottaa niin rennosti kuin mahdollista; jos niitä ei painosteta, ne rentoutuvat ja pyyhkivät muistista kaiken työn...'

  Sama pragmaattinen peräänantamattomuus, joka leimaa Murakamin juoksuharrastusta, näyttää ohjaavan myös hänen kirjoittamistaan. Itse asiassa, hän sanoo, juokseminen on opettanut hänelle suurimman osan siitä, minkä hän tietää fiktion kirjoittamisesta. Kirjailijana olo on Murakamille ennen kaikkea käytännöllistä, käsityöläisyyteen verrattavaa toimintaa. Vaikka Murakami ei aliarvioi lahjakkuutta (se on hänelle kirjailijana olemisen ennakkoehto), hänen 'lempiominaisuuksiaan' näyttäisivät silti olevan keskittymiskyky ja kestävyys, joita kumpaakin voi harjoittamalla parantaa ja jotka hänen mielestään ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita menestyvä romaanikirjailija erityisesti tarvitsee.  'Keskittymistä ja kestävyyttä oppii luonnostaan, istuessaan joka päivä pöydän ääreen kirjoittamaan ja harjoittelemaan huomionsa keskittymistä yhteen pisteeseen. Tämä on hyvin samankaltaista kuin lihasten harjoittaminen. ---Vähitellen rajat siirtyvät kauemmas ja voi tehdä  yhä enemmän...---Nämä oppitunnit ovat käytännönläheisiä ja ruumiillisia. --- Olen iloinen siitä, etten ole lopettanut juoksemista kaikkien näiden vuosien kuluessa. Syy on se, että pidän kirjoittamistani romaaneista. Ja odotan innolla, minkälaisen romaanin kirjoitan seuraavaksi.'

  Oikeanlainen keskittyminen ja kestävyys voivat toisinaan myös yllättää, sillä Murakamin mukaan niiden harjoittaminen voi paljastaa piilossa olleen lahjakkuuden. Näin käy yleensä myöhään kukoistaville kirjailijoille, joihin hän lukee myös itsensä. Seuraava tekstilainaus tuo ihanan toivonpilkahduksen ja uskoa kaikille heille, jotka syystä tai toisesta eivät vielä ole löytäneet omia vahvuuksiaan:  Heidän täytyy harjoitella kehittääkseen keskittymiskykyään ja lisätäkseen kestävyyttä. Heidän täytyy korvata näillä ominaisuuksillaan lahjakkuutta, tiettyyn rajaan asti. Ja sinnitellessään näiden ominaisuuksien varassa he saattavat itse asiassa löytää sisältään todellisen, kätketyn lahjakkuuden. He hikoilevat, kaivavat lapiolla monttua jalkojensa juureen ja törmäävät samalla syvään, salaiseen vesisuoneen. Se on silkkaa tuuria, mutta kova harjoittelu, joka antoi heille voimia jatkaa kaivamista, teki mahdolliseksi tämän onnenpotkun'.

  Juoksukirjan ilmestymisestä on pian kulunut 7 vuotta. En tiedä, miten aktiivisesti  tänä vuonna 65 vuotta täyttänyt Murakami nykyisin harjoittelee mutta toivon hartaasti, että kirjailijan juoksuharrastus jatkuisi  jossakin muodossa yhä edelleen, sillä minäkin pidän hänen kirjoistaan ja odotan innolla, minkälaisen kirjan hän seuraavaksi kirjoittaa. Monta jo ilmestynyttä odottaa hyllyssä, seuraavaksi tulee lukuun  Sputnik - rakastettuni. Ja syksyllä Murakamilta ilmestyy taas ihan uusi kirja suomeksi:  Värittömän miehen vaellusvuodet -romaanin kiinnostavuutta lisää entisestään se, että kirjan tapahtumat sijoittuvat osittain Hämeenlinnaan!

  ¤ Murakamin pientä juoksukirjaa on luettu myös muun muassa täällä: Jokken kirjanurkka, Kulttuuri kukoistaa -kirjablogiLuetut, lukemattomat, Luettua, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, P.S. Rakastan kirjoja ja Sinisen linnan kirjasto.

Tsekkaa myös tämä: Klik

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta ( Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto, 2007)
Kustantaja: Tammi, 2011 nidottu painos, 177 s.
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
Teos on käännetty kirjan englanninkielisestä laitoksesta.

Kommentit

  1. Tämä on hieno kirja, joka avaa jännällä tavalla Murakamin työtä ja sielunelämää kurkistamatta kuitenkaan liikaa niitä kaikkein yksityisimpiä.

    Ja oi että, Värittömän miehen vaellusvuodet on kyllä yksi niistä kirjoista, joita odotan eniten koko syksyn tarjonnasta.

    Suloista juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä kirja antoi Murakamista vielä vaatimattomamman (hyvällä tavalla) vaikutelman kuin mitä minulla hänestä jo ennestään oli.. Tämä on mielenkiintoinen pieni suuri kirja
      .
      En malttaisi odottaa värittömän miehen vaellusvuosien ilmestymistä. Se on ehdottomasti minun syksyni kirjatapaus!

      Kiitos samoin sinulle, ihanaista juhannusaikaa!

      Poista
  2. Kiitos taas kirjaesittelystä, Murakami on jo pian lukulistallani ;-D
    Hyvää juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mags, kerrothan sitten, mitä pidit... Suosittelisin Norwegian Woodia alkuun :)
      Kiitokset samoin, hyvää juhannusta! :)

      Poista
  3. Kaisa Reetta, hitsi! Olen jo aikaa sitten tehnyt itselleni selävksi, että jos haluan elämäni aikana lukea kaikki kirjat, jotka haluan, en ikinä ehdi Murakamiin saakka. Nyt kun luin tekstiäsi, tajusin, että minunhan pitää hankkia tämä kirja Lumimiehelle, joka pari vuotta sitten juoksi itsensä ikäsarjassaan maailman 7. nopeimmaksi ja voittaja oli eräs USAlainen kuuluisuus...

    Maagisrealistinen? Sehän vasta olisikin mun juttuni...Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, no sittenhän Lumimiehen täytyy ehdottomasti lukea tämä kirja! Ja onnittelut hänelle hienosta suorituksesta!

      Murakamin 1Q84-sarjassa on mielestäni monia maagisrealistisia piirteitä. Taivaalla loistaa kaksi kuuta, eletään kaksoismaailmoissa samaan aikaan, kun päähenkilöt elävät normielämäänsä ja etsivät tietämättään toisiaan ja rakkautta, joka syttyi pienessä hetkessä heidän lapsuudessaan... Kiehtovaa!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Olipa hyvä arvio pitämästäni kirjasta ja kirjailijasta. Kirjassa avautui mielenkiintoisella tavalla juoksemisen syvin olemus, siihen liittyvä yksinäisyys, sinnikkyys ja pitkäjänteisyys. Totta, samoja ominaisuuksia tarvitaan kirjailijan työssä. Kirjailijan persoona alkoi kiinnostaa tämän kirjan luettuani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi :) Murakami tuntuu olevan sitkeä sissi niin juoksemisharrastuksessaan kuin monella muullakin elämänalueella. Hän on oman tiensä löytänyt persoona!

      Poista
  5. Onpa ihana banneri sinulla blogissasi! Vai olenko sanonut tämän jo aikaisemmin? No, nyt taas pysähdyin sitä ihailemaan.

    Ja houkuttelevan hieno postaus kirjasta. Minun täytyy tunnustaa, etten ole vielä lukenut ensimmäistäkään Murakamia, vaikka blogeista on selvää, että hänen kirjoistaan pidetään, mutta nyt kyllä menee minunkin lukulistalleni kokeiltavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos, Paula! :)
      murakamin kirjat ovat kyllä ainakin tutustumisen arvoisia. hänen tyylinsä on hieman omintakeinen, jopa siinä määrin, että se jalaa lukijoiden mielipiteet. kokeilemalla näkee, tykkääkö vai ei. Minä tykkäsin :)

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!