Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi

Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi (Farligt att förtära,1950)
Kustantaja: Gummerus 2012, 4.p. 256 sivua.
Teos ilmestyi suomeksi 1. kerran vuonna 1951
Suomentanut H. Sorjo-Smeds

' Hirvittävän kalpea Einar yritti kuitenkin hymyillä minulle rohkaisevasti. Pierren kasvot, joista nyt oli poistettu ihomaali olivat alastomat ja sangen nuoret, ja tunsin jälleen, etten kyennyt kohtaamaan hänen katsettaan. Keskityin sen sijaan Torkel Almiin, joka istui rentoutuneena huoneen mukavimmassa lepotuolissa ja muistutti suorastaan räjähdyksenomaista ukkospilveä. 
Ensimmäinen räjähdys ei kauakaan antanut odottaa itseään...'
  
Aina silloin tällöin tulee miettineeksi, mihin taikavoimaan nykyisten dekkaristi-ruotsittarien huima kansainvälinen suosio perustuu. Yksi syy nosteeseen (asiansa tuntevien agenttien ja onnen lisäksi) on varmasti se, että heillä on perinteitä, joista ponnistaa. Eräs vahvimmista  ruotsalaisten nykydekkaristien 'esiäideistä' on 1914 syntynyt Maria Lang, jonka kirjallinen ura kesti 1940-luvun lopulta aina kirjailijattaren viimeisin vuosiin saakka, 1980-luvun lopulle. Kirjoja ehti tuossa ajassa ilmestyä aikamoinen pino, sillä Lang julkaisi dekkarin vuosittain. Rikoskirjojen ohella Lang loi novelleja ja lastenkirjoja. Kirjailijattaren syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.

 Suomen kirjallisuushistoriassa tällaisia, rikostarinoilla suuren lukijakunnan suosioon nousseita naiskirjailijoita ei taida olla. Yritin etsiskellä nimiä: löytyi Pirkko Arhippa, Liisa Nevalainen (joka oli myös näyttelijä: hänellä oli rooleja muun muassa elokuvissa Vaimoke, Valkoiset ruusut!), Eeva Tenhunen ja  tietenkin Outi Pakkanen... mutta suurin osa heistäkin on aloittanut kirjallisen uransa vasta 60-70-lukujen taitteessa. Tuleeko teille mieleen jotakuta aikaisempina vuosikymmeninä uransa luonutta suomalaista naisdekkaristia? Mielelläni tutustuisin, jos joku tietäisi vinkata...

  Maria Langin rikosromaanit ovat luonteeltaan Agatha Christie -tyylisiä, perinteisiä mysteeritarinoita. Kirjojen sankarittarena häärii harrastelijaetsivä Puck Ekstedt, joka tässä Vaarallista nautittavaksi -romaanissa pestautuu viransijaiseksi lyseoon, luotsaamaan ylioppilaskokelaita kohti kirjoituksia ja uuden elämän alkua. Nuori sijaisopettaja tuntee sulautuvansa oppilaskatraaseensa niin hyvin, että ystävystyy heidän kanssaan. On ihana kevät, kirjoituksia, kevättanssiaisia ja jokavuotista juhlanäytelmää valmistellaan, syreenit tuoksuvat, taftihameet kahahtelevat. Tunnelma on suloinen ja odottava. 

  Yhtäkkiä, kesken kevätriemun koululla alkaa tapahtua järjenvastaisia myrkytysmurhia, jotka keikauttavat lyseon tunnelman päälaelleen. Uudesta työstä ja mukavasti alkaneesta keväästä muodostuu Puckille varsinainen koettelemus: kirjoitukset on vietävä läpi tapahtuipa ympärillä mita tahansa. Koululla syntyneet uudet ystävyyssuhteetkin saavat kolauksen, sillä Puck ei tiedä, voiko kehenkään enää luottaa, suhde omaan sulhaseenkin joutuu koetukselle. Puckin vanha tuttu, Rikoskomisario Christer Wiik rientää paikalle ja alkaa selvitellä murhia. Wiik on oppinut luottamaan ystävänsä 'naiselliseen intuitioon' ja vihkii Puckin heti tutkinnan saloihin. Epäilyksenalaisista ei tässä tarinassa ole puutetta ja ennen kuin kaikki selviää, tapahtuu eräs kohtalokas virhe...

 Vaarallista nautittavaksi on oiva valinta hänelle, joka pitää rauhallisesti etenevistä, vanhanaikaisista dekkareista. Tarina henkii viisikymmenlukua ja ruotsalaisuutta ja on 'kauhistuttavista murhistaan' huolimatta hyvin kiltti kertomus.
Ja psykologinen näkökulma - siihen Lang näyttää kertomuksissaan aina pyrkineen:
'Murhaa, joka todella on probleema, ei voi koskaan ratkaista kuten matemattista ongelmaa tai šakkitehtävää tahi muuta teoriaa tai rakennelmaa. Sillä murha on draaman huippukohta, joka leimahtaa liekkiin, kun inhimilliset intohimot ja vaikuttimet törmäävät vastakkain. Ja siksi on tutkittava ihmisiä. Ei heidän sormenpäitään --- vaan heidän tunteitaan --- heidän aikaisempia elämyksiään....'
 
  Tämä Langin ensimmäinen suomennettu teos on ihan mukava rikosromsku, joka käy luettavaksi vaikkapa junamatkalla tai kesäpäivänä riippumatossa, kun ei ole minnekään kiire. Ei romaani mitenkään erityisen mieleenjäävä ollut, mutta tarvitseeko tällaisten paikkansa hyvin täyttävien, keveiden dekkareiden sitä aina ollakaan...