9.2.2014

Uusi, innostava harrastus ja tulevia kirjoja

Tässä taannoin äitini vanhoja kirjontamallikirjoja selatessani ajattelin (ties monennenko kerran) miten ihana taito tuo kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativa kirjontataito olisikaan. Asia jäi joulun jälkeisessä hulinassa mielestä, kunnes tammialessa satuin törmäämään tähän huikean kauniisti toteutettuun kirjaan. Muutama euro vaihtoi omistajaa ja kirja oli minun
En ole kirjonut mitään sitten kouluiän, joten 'uusi harrastus' on aloitettava perusteista. Ja siihen tämä Penny Blackin Kirjonta -Käsin kaunista-opus on oikein omiaan.


Kirjassa on selkeät ohjeet aina kankaiden, lankojen ja neulojen valinnasta itse koruommelpistoihin ja -malleihin. Monista erilaisista pistoista esitellään kirjassa vain muutama, mutta ne opettelemalla pääsee jo hyvään alkuun.
Kirjasta löytyy selkeitä ohjeita monenmoisiin koruommeltöihin: liinoja, verhojen ja tyynyjen koristelua, kirjomalla koristettuja nappeja, kirjankansia, kortteja... Erilaisia malleja riittää, muun muassa aina tarpeelliset kirjainmallit.


Seuraavaksi olikin jo hankittava koruompelutarvikkeet: ompelukehikko, neuloja, lankaa ja aloittelijalle sopivan helppoa kangasta... Muliinilangat ovat muuten tajuttoman ihania! Lankojen helmenhohde ja värien kirjo hurmaavat. Eri sävyjä on saatavilla kymmeniä, ulkomailta satoja... Hetkisen vietin pelkästään lankoja hypistellen :)
Eilen kokeilin muutaman harjoituspiston. Ja kuinka tarkkaa voi tämäkin olla: erilaiset pistot vaativat eri määrän säikeitä, neulan paksuus, kankaan ominaisuudet ja taitajan oma kädenjälki vaikuttavat lopputulokseen. Mielikuvitus sai jo siivet: mitä kaikkea tällä tekniikalla voisikaan tehdä!


Koruompelun salattuun maailmaan tutustumisen lisäksi olen ehtinyt vähän lukeakin: Sain aloitettua  Haruki Murakamin melkeinpä kulttimaineeseen nousseen 1Q84-teoksen (I ja II). Sen ohella luen vanhaa kirjallisuutta: ratkaisen visaisia arvoituksia Lontoon Baker streetillä, opettelen sodankäynnin taitoa muinaisessa Kiinassa ja osallistun sadan vuoden takaiseen huimaan tutkimusretkeen hyiselle napaseudulle. Joku näistä kirjoista tulee blogiin pikapuoliin.

Siihen saakka toivottelen hyvää uutta viikkoa!

Penny Black: Kirjonta - Käsin kaunista (Stitch, 2007)
Kustantaja: Gummerus, 2009
Suomentanut Mirja Muurinen


14 kommenttia:

  1. Onnea uudelle harrastuksellesi!<3 Uskon, että sinulta löytyy kärsivällisyyttä koruompeluunkin. Etenkin kirjaimia olisikin kiva osata kirjoa...

    Mukavia hetkiä alkavalle viikolle Kaisa Reetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa :) Mukava on nähdä, mitä syntyy. Totta, kirjomalla nimikointi tuntuisi kätevältä ja kauniilta...

      Kiitos samoin sinulle hyvää alkavaa viikkoa! :)

      Poista
  2. Baker Streetiä ja Murakamia, ooh! Jään odottamaan.

    Ihailen kaikkia, jotka osaavat tehdä käsitöitä. Olen itse melkoinen tumpelo. Pakko kuitenkin kertoa, että olin pari viikkoa sitten sukkakurssilla, jollaisen yksi työkaveri piti. Olen neulonut viimeksi 1980-luvulla koulussa enkä muistanut enää edes sitä, miten silmukoita luodaan. Ja nyt tuon kurssin jälkeen osaan jo neuloa oikein ja nurin! Ei minusta vieläkään tullut käsityöihmistä, mutta uuden taidon opettelu tuntui niin hyvältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä olen ollut oikeasti ihan tumpelo kaikissa lankatöissä. Neulominen on yhtä tuskaa, enkä osaa neuloa kuin nurjaa. Mutta joskus sitä yllättää itsensä. Kaikkea sitä mieleen tuleekin, niinkuin nyt tämä kirjonta :D

      Vau, sinä olet nyt sitten sukkamestari! Meneekö kantapäätkin nyt kuin 'vettä vaan'? ;)

      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  3. Kaunis kirja ja kauniita lankoja! On aina ihanaa saada käsillään aikaiseksi jotain. Lankoja on nykyisin saatavilla toinen toistaan kauniimpia, ja niistä into vaan karttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kirja on todella mukavaa katseltavaa vaikkei tekisi käsitöitä lainkaan. Langoissa on nykyisin jo melkein runsaudenpula, uudenlaisia neulelankojakin tupsahtelee markkinoille tuon tuosta. Kyllä siinä käsityöinto viriää...
      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  4. Ihana kirja takuulla ♥
    Hyvää uutta viikkoa :)

    VastaaPoista
  5. Kirjonta houkuttaisi minuakin. Nuorena olin innokas kirjomaan mutta harrastus on jäänyt vuosien saatossa. Kunpa voisi lukea ja kirjoa yhtä aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, Pihi nainen. Siinäpä olisikin taito, jos oppisi kirjomaan lukiessa! :)
      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Minäkin kuulun käsityöntaitajien ihailijoihin. Ihailen heitä kuin koruntekijöitä. Joskus esittelin kirjan korujen tekemisestä, nyt minullakin ompelukirja, vaikka mitään en osaa ommella. Mutta olishan se hienoa...osata näitä. Mutta yhden ryijyn aion kyllä elämässäni solmia. Tähtipolkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä ihailen yli kaiken ihmisiä, jotka saavat käsillään aikaan mitä ikinä haluavat. Yksi tällainen ihminen oli isoenoni, joka teki huonekaluja, kelloja, melkeinpä kaikki tarvitsemansa käsikäyttöiset työkalut itse. Vaatteet olivat hänellä tietenkin myös itse tehtyjä :)
      Ryijyn solmiminen kuulostaa uskomalta ja hienolta haaveelta!
      kiitos kommentistasi :)

      Poista
  7. Ihania kuvia, alkaa tehdä mieli penkoa omia lankalaatikoita "sillä silmällä". :) Ihanan harrastuksen olet aloittanut! <3 Minulla oli kymmenisen vuotta sitten intohimoinen kirjonta- ja ristipistokausi, jonka aikana tein yhden isotöisen liinan ja aloittelin paria muuta juttua. Sitten innostus meni ohi ja viimeiset kymmenen vuotta olen vain neulonut. Keskeneräiset kirjontatyöt odottelevat jossain kaapin perällä parempia aikoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, joku muukin hurahtanut siis :) Minä olen vielä ihan alkuhuumassa, muutaman koejutun tehnyt vasta. Tuntuu, että kirjonnassa on taivas auki luovuuteen... Kunhan ensin oppii muutamia perusjuttuja :)

      Kiitos kommentistasi, Sara :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!