28.1.2019

Anna Ekberg: Uskottu nainen



Vuoden ensimmäisenä dekkarina luin juuri suomennetun Anna Ekbergin avioliittotrillerin Uskottu nainen, joka valikoitui lukulistalleni ensi alkuun täysin ulkokirjallisesta syystä, kirjan kauniin ja tyylikkään kansikuvan tähden. Lisäpontta kiinnostuksen heräämiselle antoi se, että Ekberg tulee Tanskasta, maasta, jonka dekkaritarjontaan en ole (ainakaan muistini mukaan) kiinnittänyt moniin vuosiin huomiota.
 Tätä postausta kirjoittaessani sain selville, että Anna Ekberg on itseasiassa salanimi, jonka taakse kätkeytyy kaksi tanskalaista huippukirjailijanimeä. Mielenkiintoista!

Kauniin kääreen alta paljastuu varsin häijy - ja erinomaisesti kirjoitettu -  tarina avioliitosta, rakkaudesta, uskottomuudesta, kostosta - ja kuolemasta.

Ekbergin teos kuuluu siihen dekkarityyppiin, jossa rikos tapahtuu kirjan ensimmäisillä sivuilla, vieläpä tekijän näkökulmasta kerrottuna. ’Kuka sen teki’ -kysymyksen sijaan voimmekin heti alusta asti keskittyä seuraamaan tarinan kehittymistä, syitä jotka johtavat vääjäämättömään lopputulemaan.
Ennen pitkää huomaamme kuitenkin, että se jota ensin luulemme tarinan päätepisteeksi, onkin vain välinäytös,  alkusoittoa todelliselle, kylmäävälle ja täydellisen yllättävälle grande finalelle...

Kaikki alkaa öisestä tekstiviestistä. Olemme Leonoran ja Christianin makuuhuoneessa, puhelin hälyttää suden hetkillä, vain siitä syystä ettei Christian tavoistaan poiketen ole muistanut laittaa kännykkäänsä äänettömälle nukkumaan mennessään. Tapahtuu kämmi, ja hänen rakastajattarensa viestittely herättää heidät molemmat - ja Leonoran epäluulot. Kyllä, kaikki tämä on miltei nolostuttavan kliseistä.

He ovat olleet naimisissa kaksikymmentä vuotta, ihan onnellisesti, niin he ovat luulleet ja uskotelleet - itselleen ja  toisilleen. Eleonora, joka on vuosia sitten luopunut lupaavasta viulistin urastaan perheensä, eritoten heidän vakavasti sairastuneen lapsensa vuoksi, tuntee Christianin suhteen paljastuttua saaneensa tältä iskun vasten kasvoja. Tästä hän ei toivu, ei koskaan.

Eleonora päättää taistella avioliittonsa puolesta samalla naarastiikerin voimalla jolla hän on vuosia taistellut poikansa elämän puolesta - kuolemaa ja sairautta vastaan. Tälläkään kertaa hän ei antaisi periksi. Hän voittaisi - hinnalla millä hyvänsä, keinoja kaihtamatta. Ja keinoja häneltä ei tulisi puuttumaan.

Uskottu nainen on sujuvasanaisesti ja taitavasti punottu avioliittotrilleri. Ekberg tiputtelee jännitteitä täynnä olevan tarinansa käänteisiin lukuisia pieniä yksityiskohtia ja sattumia, jotka miltei huomaamattomasti kuljettavat tapahtumia loppuhuipennukseensa.

Murhaavan trillerin taustalla väikkyvät menneisyyden haamut, mutta myös aivan tavalliset pitkiin suhteisiin - ja niiden päättymiseen - liittyvät kysymykset. Mitä tapahtuu rakkaudelle kun aika kuluu - kun ihmiset ja olosuhteet muuttuvat, kun arki ja sen loputtomat haasteet asettuvat suhteeseen taloksi. Mitä tapahtuu ihmiselle joka huomaa ettei tunnekaan rakastettuaan niin hyvin luuli tuntevansa? Olisiko parempi tietää totuus, laskea pelinappulansa  ja tehdä johtopäätöksensä  - vai sulkea silmät, elää onnellisessa valheessa elämänsä loppuun saakka?

Taidanpa ottaa lukuun Ekbergin aiemmin suomennetun Salatun naisen (Minerva Crime, 2018), sillä viidyin tämän kirjan seurassa jopa  luvattoman hyvin.


Kirjasta lisää täällä:  Kirjojen kuisketta ja  Leena Lumi.



Anna Ekberg: Uskottu nainen (Kærlighed for voksne)
Minerva Crime 2019
Suomentanut Katarina Luoma
Alkuperäiskieli: tanska

10 kommenttia:

  1. Kuuntelin taannoin Salatun naisen ja se oli karmiva, naisvihainen ja muutenkin yök. Taitavasti toki kirjoitettu. Jotain kertonee se, että kävelylenkillä yhdessä kohtaa kirjaa kävi niin, että en meinannut pystyä jatkamaan matkaa. Tuli niin valtava ahdistus Salatusta naisesta.

    Eli jos haluaa kamalaa ja järkyttyä niin Salattu nainen on oikein erinomainen vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, törmäsinkin juttuusi kun etsiskelin Ekbergin uutuudesta kirjoitettuja blogitekstejä linkkejä varten, mutta en jäänyt lukemaan sitä. Täytyypä illemmalla tullakin tutustumaan arvioosi.

      On perin mielenkiintoista, miten eri tavoin kirjoja voi lukea! Tai sitten kokemustemme eroavuus johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että Salattu nainen olisi minunkin mielestän tätä teosta karmivampi ja kaikin tavoin yök. Täytyy joskus ottaa selvää, tällä hetkellä lukuni alla on muita teoksia...

      Saan varmasti vastauksen tähän kysymykseen blogitekstistäsi, mutta kysynpä tässäkin: millä tavoin tuo mainitsemasi naisvihamielisyys Salatussa naisessa ilmenee?

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Edellisen kanssa samaa mieltä tuosta Salatusta naisesta: en kerta kaikkiaan suosittele kenellekään, vaikka itse sen kuuntelin ällöttävään loppuun asti! En varmasti olisi lukenut... Tästä syystä en varmaankaan kykene tätä toista ottamaan käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mags, sinäkin siis ajattelit näin... Oma kiinnostukseni ko. kirjaa kasvaa nyt kohisten: pakko ottaa selvää, miten itse reagoin! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. No niin. Nyt sekä kirjoituksesi Uskotusta naisesta että Ompun ja Magsin kommentit Salatusta naisesta herättävät mielenkiintoa. Tämä jää mieleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, nähdessäni Ompun ja Magsin kommentit mulle kävi samoin kuin sinulle: kiinnostus vain kasvoi! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Kaisa Reetta, minä en halunnut lukea Salattua naista eli mun intuitio sanoi, että se ei ole 'mun juttu'. Sen sijaan tämän valitsin heti. Uskottu nainen on todella hyvä ja mm. R. luki tämän ja nyt on lainassa eräällä ystävällä eli kysyntää riittää. Tämä on onnistuneesti häijy eli käytät tästä juuri oikeaa adjektiivia ainakin minun makuuni.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sulle on varmasti kehittynyt vuosien varrella pettämätön kirjavainu -intuitio, jolla skannaat kirjallisuutta!

      Ekbergin kohdallakin saattaa olla niin, etteivät kirjat ole sisarukia keskenään... Tulee mieleen esim. Pierre Lemaitre, jonka kaikki dekkarit taidan olla lukenut, paitsi yhtä, jota en pysty. Verhoeven-sarjan aloitusosassa saisin tietää, mitä hänen raskaana olevalle vaimolleen tapahtui. En kykene ottamaan kirjaa lukuun, koska ounastelen sen sisältävän todella raakoja kohtauksia.. Kaikki muut Verhoevenit olenkin sitten lukenut...

      <3

      Poista
    2. Kaisa Reetta, uskon itsekin siihen:)

      Kas vain, minullakin on yksi Lemaitren dekkari, jota en pysty lukemaan. Avasin ensimmäisen sivun ja nainen alasti häkissä...Jäin henkiseen jumiin heti ja luin häneltä dekkarin vasta kun Silmukka ilmestyi. Nyt taidan kyllä lukea uusimpansa. Toivon, että siinä ei mässäillä raakuuksilla.

      Poista
    3. Leena, se oli se eka Lemaitren suomennettu dekkari :) Minä luin sen ja jäin koukkuun heti, mutta sarjan eka osa: en ehkä ikinä lue sitä!

      Ai niin, Lemaitrelta on taas tulossa uutta, ihanaa!!

      Tällä viikolla en ole avannut tätä omaa blogiani lainkaan, siksi kommetteihin vastaaminenkin on viipynyt... <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!