18.2.2018

Taiteilijanaisia-teemaviikkojen yhteenveto



Muutaman viikon mittainen kirjallinen matkani taiteen maailmaan on nyt takana. Tällä kertaa kiinnitin huomioni kuvataidetta tekevien naisten elämäntarinoihin. Uskomattomien hienojen taiteilijakuvausten ohella sain kurkistaa taiteilijuuden vähemmän kiitolliseen puoleen: siihen, millaista on olla luovaa työtä tekevä nainen pitkälti miesten hallitsemalla alalla.


Naisten osa taiteen maailmassa ei ole koskaan ollut helppo. Tämän tiesin toki jo ennestään, mutta asia vain vahvistui tämän pienen, pintaraapaisuksi jääneen turneeni aikana: näin, kuinka sukupuolittunut taiteen kenttä oikeasti on - yhä vieläkin, mutta varsinkin menneinä vuosisatoina taiteilijanaisten asema oli surkea.

Kuljin taiteilijanaisten rinnalla vuosisatojen mittaisen  polun, sillä lukemieni teosten aikajänne yltää  aina 1700-luvulta viimeisiin vuosikymmeniin. Tutustuin taiteilijoihin, jotka omalla työllään ovat murtaneet lasikattoja tulevien taiteilijasukupolvien edeltä, mutta jotka ovat itse jääneet taidehistorian kirjoituksessa varjoon. Tämä on ollut taiteilijan kohtalo: naisten tekemä taide miellettiin pitkään pelkäksi harrasteluksi, sillä heillä ei katsottu olevan riittäviä henkisiä kykyjä eikä näkemystä 'vakavasti otettavan taiteen' tekemiseen.  Todellisten mahdollisuuksien puute  ja koulutuksellinen epätasa-arvoisuus esti naisia kasvamasta täyteen taiteelliseen mittaansa, samaan aikaan kun miestaiteilijat saivat kehittää itseään vapaasti miten mielivät. Mikä noidankehä ja mitä resurssien hukkausta!
'Mahdollisuuksien tasa-arvoa' naiset joutuivat odottamaan vielä kauan, kauan..

Teemaviikkojeni 12 kirjan joukossa on elämäkertoja, fiktiivisiä päiväkirjoja ja romaaneja.
Tapasin teosten sivuilla upeita taiteilijoita, joista jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. He ovat ensisijaisesti yksilöitä, eikä heitä mielestäni missään tapauksessa voi lokeroida ainakin omasta mielestäni kovin kummalliselta kalskahtavan 'naistaiteilija'-määreen alle. Olen tietoisesti yrittänyt kaikissa postauksissani välttää tuota määrettä, vaikka monet kirjoittajat sitä teoksissaan käyttävätkin.
En voi olla maitsematta tässä, että esimerkiksi Helene Scjerfbeckin sanotaan suorastaan kartelleen   'naistaiteilijoiden yhteisnäyttelyitä'. Hän halusi nousta esille omana itsenään, ei jonkin ulkoapäin määriteltyyn ryhmään lokeroituna. Näin siitä huolimatta, että hän tunsi taidemaailman lait omakohtaisesti  - ja arvosti naispuolisia taiteilijatovereitaan.

*
Viimeisten vuosikymmenten aikana taidehistoriaa on ryhdytty kirjoittamaan uudestaan. Historian hämäristä nostetaan esiin tekijöitä, jotka vasta nyt, kymmeniä tai satoja vuosia kuolemansa saavat ansaitsemansa arvostuksen, oman paikkansa taiteen pitkässä historiassa. Tätä tutkimustyötä on tavallisen taiteenrakastajankin ilo seurata: elämme mielenkiintoista 'löytöjen aikaa'.

Naisten asema taidemaailmassa on juuri nyt mitä ajankohtaisin puheenaihe. Vanhat, itsestäänselvinä pitämämme käsitykset, arvot  ja valtasuhteet natisevat liitoksistaan. Keskustelua on ollut kiintoisaa seurata: onko taiteen kentällä tullut vihdoin se aika, jolloin naiset murtautuvat rytinällä ulos vanhoista rooleistaan ja asettuvat vihdoin viimein täysin tasavertaisiksi, arvostetuiksi taiteentekijöiksi ja vaikuttajiksi?

 Elokuva- ja näyttämötaiteen alalta alkunsa saanut Me too -kampanja ei ole syntynyt tyhjästä - se on ilmentymä jostakin, joka on jo pitkään odottanut hetkeään leimahtaa  liekkiin. Tuo kampanja on nyt vauhdittamassa muutosta - niin taiteen kentällä kuin muuallakin yhteiskunnassa.


Linkkilista Taiteilijanaisia-teemaviikkojen teoksiin:

Ulla Aartomaa: Naisten salonki - 1700-luvun eurooppalaisia naistaiteilijoita

Kim Todd: Chrysalis. Maria Sibylla Merian and the Secrets of Metamorphosis

Jouni Kuurne: Mathilda Rotkirch. Taiteilija ja matkailija

Riitta Konttinen: Fanny Churberg

Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala










6 kommenttia:

  1. Upea matka taiteilijoiden maailmaan! Kirja Tove Janssonista on lukulistallani. Lisään sinne myös Naisten salongin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katriina, mukavaa että innostuit tuosta Naisten salongista. Kirja on monipuolinen kurkistus 1700-luvun taide-elämään!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Hienoja teoksia! Olen lukenut noista vain Tuula Karjalaisen Tove Jansson -elämäkerran, mutta Mila Teräksen kirja on tuossa odottamassa. Parhaillaan luen Pirkko Soinisen Elleniä, fiktiivistä päiväkirjateosta Ellen Theslefin Firenzen-matkoilta. Kiinnostavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Pirkko Soinisen Ellenin olisin halunut saada mukaan tähän, mutta se jäi kuitenkin odottamaan lukijaansa. Kirja on tämän kevään must read -listallani.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Hienot olivat teemaviikkosi! Ajatella, että on tosiaan ajateltu, että naisista ei ole luomaan... Tuohan oli joskus tosiaan ns. tieteellinenkin "totuus".

    Minullekin on jäänyt mieleen tuo Schjerfbeckin irrottautuminen "nais"taiteilijuudesta. Itse kuitenkin pidän naistaiteilija-käsitteestä, minulle se on ehkä myös jotenkin pragmaattinen ja näen sen myös välineenä kuvata ja pohtia juuri niitä mahdollisuuksia, joita naisilla on (tai ei ole!) taiteilijoina ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ajattele, minkä matkan naiset ovat taiteilijoina kulkeneet - ja vielä suhteellisen lyhyessä ajassa!

      Niin, tuo on hyvä näkökulma! Itse vain kammoan kaikenlaisia etuliitteitä, jotka koen usein liian määritteleviksi ja luokitteleviksi. Mutta hyvä huomata tuo esittämäsi pointti! Se saattaakin olla syy siihen, miksi useat taidehistorian tutkijat ko. käsitettä käyttävät.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!